Miten käy alapään ja seksielämän synnytyksen jälkeen?

Haluan nyt vähän avata synnytystä ja synnytyksen jälkeisiä asioita, omasta näkökulmastani.
Välillä on paljastettu niitä “synnytyksen saloja, joista ei kerrottu etukäteen”. Kerrotaan miten koko alapää on yhtä isoo revennyttä reikää navasta selkään, ja pitää istua tyyny persuksen alla viikkoja kun paikat on niin hellänä. Rinnat menee pilalle, luola löystyy lopullisesti, arvet ja läski ympäröi kroppaa ja seksielämäkin on unohdettu ainakin vuodeksi.  Eikä unohdeta ensimmäisenä sitä, kuinka synnytyskipu tulee ihan puskista ja on kamalaa tuskaa.

Olin esikoista odottaessa todella synnytyspelkonen, ja kerron nyt omat kokemukseni asioista, koska uskon, että niistä joku toinen pelkääjä voi saada helpotusta.

“IMETYS PILAA RINNAT”

Tähän en voi ottaa kauheesti kantaa, koska en ole imettänyt kumpaakaan. Sen verran voin kuitenkin sanoa, että ihan jo raskausaikana hormoonit tekee tehtävänsä. Rinnat muuttuu väkisinkin, mutta se ei tarkota, että niistä tulis rumat. Sain arpia, hormoonit muutti ulkonäköä, mutta ihan jees ne on edelleen. Vois olla pahemmatkin.

“RASKAUSARVET”

-Jos niitä tulee, se ei tarkoita, että niitä on kroppa täynnä. Joillekin ei tule ollenkaan. Mun arpia ei näe kukaan, ellen näytä. Ylpeänä ne voisin esitellä, mutta koska mun ainoat arvet löytyy sisäreisistä ja persreiältä, on parempi olla näyttämättä.

“KIPU”

Pelkäsin, että se iskee ihan puskista ja vie tajun.
Ensimmäisellä kerralla meni lapsivedet, ilman mitään kipua. Synnärillä vasta alkoi menkkajomottelu, johon sain heti kipulääkettä. Epiduraali on taivas, ja  sain sen jo silloin, kun en sitä vielä olisi edes tarvinnut. Seuraavan kerran tunsin kipua ponnistaessa, enkä kiellä ettei se olisi sattunut. Se kipu ei silti kestänyt koko aikaa. Kipu on pahin, kun supistaa, ja pitää ponnistaa. Se kestää todella pienen hetken, ja sitten se loppuu hetkeksi. Ponnistaessa on hetki kun sattuu, ja hetki kun ei satu. Ei jäänyt traumoja.
Toisella kerralla alkoi menkkajomottelu kotona, ja sitä kesti monta tuntia. Tein pihahommia myöhään, vähän kipuilin yöllä, ja aamullakin irvistelin vähän väliä kunnes Ville pakotti lähtemään sairaalaan. Synnärille saapuessa, en edes oikein ajatellut, että synnytys olisi käynnissä. Olin auennut jo saman verran, mitä ensimmäisellä kerralla siinä vaiheessa kun sain epiduraalin. Pyysin lupaa lähteä vielä sokokselle salaatille, mutta päädyttiinkin sitten mäkkärin drive in:iin koska supistukset paheni aina kun liikuin. Saliin jatkettiin heti kun palattiin sairaalaan, sain epiduraalin, ja sitten puhkaistiin kalvot. Lapsivedet meni vasta tässä kohtaa, ja aloin ponnistamaan aika pian tämän jälkeen. Ensimmäisten ponnistusten aikana en edes tajunnut, että synnytän jo. Ponnistin ihan muutaman kerran aika kevyesti, ja se oli siinä. Tää toinen synnytys oli jopa melkein kivuton.

“ALAPÄÄ REPEÄÄ JA VÄLILIHA LEIKATAAN”

Joo, voihan niin käydä, mutta ei käynyt. Ensimmäisellä kerralla sain pari pientä tikkiä, eikä mitään leikelty. Toisella kerralla ei myöskään leikelty, eikä laitettu tikkejäkään. (Kotona kyllä olin sitä mieltä, että olisi tarvinnut, koska mun mielestä tuolla alakerrassa oli aika isot rikkeymät. Lähetin itseasiassa niistä ihan järkyttyneenä parille kaverillekin kuvat 😀 Huoli oli turha, koska muutaman päivän jälkeen niistä ei ollut enää tietoakaan.)

“PERÄPUKAMAT”

Miettikää, mikä paine koko alapäähän tulee jo raskauden loppuvaiheessa, ja varsinkin sitten synnytyksessä. Jos joku oikeesti välttyy pukamilta, niin onneks olkoon. Älä turhaan googlaa kuvia pukamista, niitä ei aina näe, tai tarvitse edes alkaa hoitamaan.

“JÄLKIVUOTO”

Aika paha, mutta ne jälkivuodon takia pidettävät verkkohousut ja vaippa on silti järkyttävämpää. Ihan muuten vinkkinä, niitä kannattaa pölliä sairaalasta kotiin. Ne on rumat, mutta ne on pelastus. Jouduin turvautumaan molemmilla kerroilla niihin myös ekojen menkkojen aikana, enkä voinut poistua kotoa minnekään. 😀 (Kuvitelkaa miltä kesähelteellä näyttäis, kun oot mekko päällä, ja perse on vuorattu vaipalla.)

Verkkohousut ja sensuuri, koska Villeltä puuttuu välistä se vaippa…….

 

“KROPPA MENEE PILALLE/TULEE LÄSKIÄ”

Raskaus ei kerää kroppaan läskiä, vaan nestettä. Turvotus poistuu, kun nesteet lähtee taas paremmin liikkeelle synnytyksen jälkeen. Läskikin lähtee, mutta vaikeammin. Raskaus eikä synnytys pilaa kenenkään kroppaa, vaan sen teet ihan itse.

“PALAUTUMINEN”

Tähän vaikuttaa niin moni asia. Toisilla aineenvaihdunta on tehokkaampi, geenit on erilaiset,  lähtötilanne/raskausaika/synnytys on jokaisella erilainen. Toisilla on maailman tyytyväisin ja hiljasin, täydellisesti nukkuva lapsi. Jollain taas ihan täysi vastakohta. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mä palauduin nopeasti ja hyvin, varsinkin ensimmäisellä kerralla. Ensimmäisellä kerralla palauduin paremmin kuin toisella, koska olin fyysisesti sekä myös henkisesti paremmassa kunnossa. Jokainen palautuu synnytyksestä omalla ajallaan, mutta ei kannata kuvitella, että saat saman kropan kuin ennen lasta, jos et näe sen eteen vähän vaivaa.

“MITEN KÄY ALAPÄÄN?”

Noh, on aika, kun se ei voi hyvin. Meillä silti mies on tyytyväinen (kun ei enää tiedä paremmasta), mutta tottakai ne paikat löystyy. Arvokkaassa alakerrassamme on lihakset, eikä lihakset pysy kunnossa itsestään. Kuitenkin, mitä paremmassa kunnossa oot fyysisesti, sitä paremmassa kunnossa “sekin” pysyy. (Ei pitäisi tulla yllätyksenä.) MUTTA, vaikka se kärsii, ei siitä tule ruma, eikä se mene “pilalle”. Itse ostin geishakuulat, koska alapää ei todellakaan pysy piukkana ilman jumppaa, siinä missä ei muutkaan lihakset. Suosittelen “pimppijumppaa” kaikille naisille iästä riippumatta, oli lapsia tai ei.
Jos sun paikat on löysät, voit syyttää siitä itseäs.
(En myöskään suosittele ketään katsomaan sinne rööriin heti synnytyksen jälkeen.. Lupaan, että järkytyt. Jos kuitenkin uteliaisuus herää ja teet tän virheen, niin ei hätää, se reikä kutistuu kyllä parissa päivässä normaaliksi.. :D)

“SEKSIELÄMÄ KUOLEE”

Meillä on palattu molemmilla kerroilla asiaan samana päivänä, kun tikit suli. Ja nyt kun on vauva ja uhmaikänen, niin silti kynnetään, kun keretään.
Seksielämä kuolee, jos sen haluaa tappaa. Imetys, hormoonit, väsymys ym. tottakai vaikuttaa siihen, ettei toisia oikeesti kiinnosta. Sen ei kuulu kuitenkaan kestää loputtomiin. Oon sitä mieltä, että seksi kuuluu terveeseen parisuhteeseen, ja on muistettava, että sillä kumppanilla on tarpeita vaikka sulla ei olisi. Jos tuntuu, että ne halut ei palaa takasin, niin asiasta kannattaa todellakin mainita vaikka neuvolassa.

Voisin siis sanoa, että tässä niin kuin muissakin asioissa, luota ja anna mennä omalla painollaan. Jokainen on yksilö, eikä kenenkään synnytykset oo identtisiä keskenään. Toisella painajainen, toisella elämänsä upein kokemus. Niitä on siis ihan turha vertailla. Ei kannata miettiä synnytystä liikaa, koska kävi miten kävi et voi sitä estää, etkä sen tapahtumiin vaikuttaa. Meidän kroppa on luotu tähän. Jos kipu pelottaa, voit lohduttautua sillä, että synnytyskipu on positiivista ja luonnollista kipua. Oot varautunut siihen, tiedät mistä se johtuu, ja tiedät että se loppuu kyllä.
Jos murrat reisiluun, se tapahtuu yllättäen. Kipu on epäluonnollista, etkä tiedä koska se helpottaa.

Toivottavasti tästä kirjotuksesta oli apua edes yhdelle näitä pohtivalle, tai synnytystä jännittävälle. <3

 

-Jonna

6
Jaa:

This Post Has 13 Comments

  1. Pakko tänne kommentoida, kun vauvaryhmään ei voi (mies kuuluu siihen). Mutta meillä seksi elämä loppui täysin. Kaikki alkoi jo raskausaikana. Mies on yks ääliö, joka totesi ettei mussa ole mitään seksikästä enää. Se on saanu mielen ihan matalaksi ja itsetunnon nolliin. Edelleen siis ollaan tän miehen kanssa, mutta seksiä ei ole ollut yli vuoteen.. Saa nähdä, kuinka kauan tällästä elämää vielä jaksaa.. Hienoa, että teillä ei ole vaikuttanut mitenkään! Ja muutenkin tosi hyvä kirjotus!

    1. Moi Jenna! Tottakai meillä vaikutti, mutta niin kun kirjotinkin, niin sitten kun keritään, niin keritään. Välillä sille pitää ihan ottaa aikaa.

      En ota kantaa sun parisuhteeseen, mutta kysyisin ehkä tältä mieheltä, että mistä syystä on sun kanssa, jos ei kerta pidä viehättävänä?
      Ja muista, että sä olet nainen arvokas. Oot tehnyt mielettömän työn kantaessas lapsen tähän maailmaan. Sä olet kaunis, ja sä olet seksikäs. Jos sun mies ei sitä näe, ja VARSINKIN jos kehtaa arvostella noin, niin mieti itse, ootko tollasen kohtelun arvonen? <3 kaikkea hyvää sulle!

      Ps. Mun mielestä olisit voinut tän kommentin kirjottaa sinne ryhmäänkin, ehkä olis hyvä, että miehes näkis sen, ja siihen tulevat vastaukset 😉

    2. Mitä ihmettä? Miksi edes olet tuollaisen ihmisen kanssa.. ?:o

      Ja Jonna, tosi hyvä postaus. Tuli hyvä mieli tästä. 🙂

      1. Kiitos!❤️

  2. Mullakin loppui seksielämä heti kun tulin raskaaksi jo, poika täyttää 7vuotta tänä vuonna ja mä olen ollut yksin siitä lähtien kun tein plussa testin vuonna 2010 syksyllä. Mä en oikeestaan edes kaipaa seksi elämää, jotenkin tähän on tottunut olemaan ilman! 🙂

    1. Jos sun on hyvä noin, niin silonhan just se on tärkeintä! ?❤️

  3. Ihan mielenkiinnolla kyselisin että miksi et imettänyt kumpaakaan lastasi? Tai siis miksi päädyit tähän ratkaisuun?

    1. Omasta tahdostani, henkilökohtasista syistä johtuen. (Ei mitään pinnallista)
      Voisin vaikka joskus tehdä aiheesta oman postauksen. ?

  4. Oot ihana Jonna!
    Mä en voi sinäänsä samaistua, sillä oon synnyttänyt molemmat sektiolla. Tai no joo tavallaan, vatsassa on arpia ja näin pois päin, mutta ei ne meidän eloon oo vaikuttanu millään tavalla.
    Ei ainakaan oo alakertaan vaikuttanu, jos jotain hyvää sektioista voi sanoa ???

  5. Tosi hyvä teksti! Hyvä, että näistä asioista puhutaan! Itse pelkäsin synnytystä kuollakseni ja olen todellakin ollut kummankin tytön synnytyksen jälkeen täysin ihmeissäni, että näinkö helposti tämä kävi… ei repeämiä tai tajunnan räjäyttävää kipua ja vauva-aikakin on ollut ihanaa! Toisella voi olla rankkaa ja kaikki mennä pieleen, mutta ei se tarkoita että kaikilla niin menee 🙂

    1. Kiitos! ❤️
      Mulla oli just kans toi tunne, että ”tässäkö se oli, ei ollutkaan niin paha” ?

  6. Kiitos tästä postauksesta <3 ei olla vielä lähelläkään lapsen hankkimista mutta jostain syystä stressaan näitä asioita jo nyt. Synnytys, ja etenkin mitä se tekee kropalleni, pelottaa. Oli ihana kerrankin lukea muuta kun kauhutarinoita.

  7. Ihan huippu teksti! Sulla taitaa olla huippu asenne ja vaikuttais oikeesti olevan asiat hyvin! Musta oli hienoo että puhuit suoraan ja rehellisesti. Ja jotenkin ihmeellisen helpottavaa kun sanoit että vaikka mestat muuttuu ja kärsii, ei ne silti oo rumat. Pahimmat tekee itselleen ja sitä kautta myös parisuhteelle ja seksielämälle, jos koittaa kieltää ettei raskaus ja synnytys vaikuttais mitenkään.
    Se miehen tuki ja turva ja se että siihen voi luottaa, niin on kyllä älyttömän tärkeetä sen oman jaksamisen kannalta. Ja siltä että uskoo olevansa täydellinen vaikka kroppa muuttuukin vähän erilaiseksi. Siihen on syynsä että lapsen tekoon tarvitaan nainen ja mies, molemmilla on myös myöhemmin oma hommansa.
    Synnytyskivut koin aika samanlailla kun sä. Kipuja oli supistusten takia vähän enemmän kylläkin. Jälkeenpäin mietittynä se oli niin mahtava kokemus ja tunne mikä siinä oli, jotenkin niin yhteys luontoon ja aitouteen oli niin auki. Ei siinä tullu juurikaan mietittyä mitään muuta kun sitä että nyt mä teen tän homman, ja jännää sekin et tiesi että mitä pitää tehdä vaikka sitä teki ensimmäistä kertaa.

Vastaa

Close Menu

Black Friday