Onko pakko valita työt ja laittaa pieni lapsi päiväkotiin?

Aloitan tän postauksen muistuttamalla, että on kyse mun omista mielipiteistä ja ajatuksista. Jos ja kun sinä toimit toisin, en todellakaan tarkoita tuomita sitä, eikä se tee susta huonompaa ihmistä tai vanhempaa. Tiedän ja ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta toimia niin kuin me toimitaan. Tarkoitus ei ole pahoittaa mieltäsi, vaan herättää ajatuksia. Viimeaikoina niitä ajatuksia on itsellenikin herättänyt moni blogikirjoitus, sekä muut lukemani artikkelit pienen lapsen päivähoitoon liittyen.

Meidän esikoinen täyttää kesällä 3-vuotta eikä ole vielä ollut päivähoidossa, vaikka olisi siihen kyllä jo vuoden verran ollut valmis. Aluksi oli niin onnekas tilanne, että äitini pystyi hoitamaan Jadaa ensimmäisen parin vuoden ajan. Pystyin käymään koulua, sekä tekemään muutamia työvuoroja. Pakko ei olisi ollut mutta halusin. (Jokainen kotona oleva vanhempi tietää, miten hyvää tekee päästä välillä aikuisten ihmisten seuraan.) Sitten parin vuoden jälkeen aika olisi ollut jo kypsä päiväkodille, mutta meille tuli perheenlisäystä, joten ei ollut tarvetta. Nuorempi täyttää pian yhdeksän kuukautta ja olen ollut työelämässä, koska vanhempainvapaata viettää vuorostaan isä. Vitsi miten voikaan nauttia omasta ajasta ja vapaudesta käydä töissä! En kuitenkaan nauti siitä niin paljon, että vanhempainvapaan päättyessä pystyisin vielä noin pienen lapsen laittamaan päivähoitoon.

 

Vivia 8,5kk

 

Esikoinen on niin pikkuvanha ja kehittynyt ikäisekseen, että hänen huomaan jo oikeasti kaipaavan erilaista sisältöä päiviinsä. Ihan jo kehityksen kannalta olisi hyvä jo mennä jonkinlaiseen päivähoitoon, ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten ohjaukseen. He osaavat kuitenkin vähän eri näkökulmasta arvioida lapsen kehitystasoa, ja antaa siihen nähden tarvittavia haasteita, ongelmanratkaisua ja opetusta tueksi tulevaa varten. Niitä koen ja näen kolmevuotiaan jo tarvitsevan, siitä huolimatta että kotona ollaankin yritetty mahdollisimman paljon panostaa. Jada odottaakin jo innolla huhtikuussa alkavaa kerhoa! Se on kaksi kertaa viikossa ja siellä vietetään maksimissaan kolme tuntia ilman vanhempia. Koen tämän tärkeäksi vaiheeksi ennen syksyllä alkavaa päiväkotia, koska kerhossa jo opitaan kykyä toimia ryhmässä, taitoja liittyä leikkeihin ja tutustua muihin lapsiin. Tämä on Jadalle myös se ihan ikioma kiva juttu, mihin pikkusisko ei tunge mukaan.

Sitten jos paneudutaan postaukseni otsikkoon ja aiheeseen, jota tarkoitukseni oli käsitellä. Tosiaan vaikka meidän kolmevuotias ehkä jo kehitystasonsa puolesta alkaa tarvita varhaiskasvatuksen ympäristöä ja tietynlaista toimintaa ympärilleen, niin alle vuoden ikäinen ei sitä tarvitse. Vivian kohdalla vanhempainvapaa päättyy ensi kuussa, jolloin Ville palaa töihin. Vaikka olenkin nauttinut mielettömästi vapaudesta käydä töissä ja suunnitella arkeani eri tavalla, niin työt ei silti ole mulle syy laittaa noin pientä lasta päivähoitoon. Ollaan myös onnekkaassa asemassa sen suhteen, ettei tarvitse. Vaikkakin se tarkoittaa sitä että on ehkä luovuttava toisesta autosta, tai elää vähän vähemmän leveästi.

Alle vuoden ikäinen lapsi on oikeasti vielä ihan hirveän pieni, eikä kuuluisi päiväkotiin. Sitä mieltä on myös moni alan ammattilainen, ja päiväkodissa työskenteleväkin. Mielestäni noin pieni ei kuulu myöskään perhepäivähoitoon, vaikka parempi ratkaisu se silti on. Enkä silti tarkoita, että päivähoito olisi suoraan saatanasta. Luettiin Villen kanssa eräs blogikirjoitus jossa puhuttiin pienen lapsen päivähoidosta, ja se todellakin herätti meissä paljon ajatuksia. En voisi olla enempää samaa mieltä kuin kyseisen tekstin kirjoittaja on. Uskon myös että kokisin samalla tavalla katumusta jos olisin laittanut lapseni liian pienenä päivähoitoon.

Suosittelen jokaista lukemaan tämän blogitekstin! Se oli oikeasti herättelevä, mutta silti kauniisti kirjoitettu! http://www.lily.fi/blogit/kolmistaan/paivahoito-ei-ole-lapsen-paikka

 

Uskallan kuitenkin väittää, ettei päivähoito todellisuudessa sovi lapsille! Ainakaan kaikille, ainakaan yli kuutta tuntia päivässä. Ehkä ei suurimmalle osalle? Koska onko se ihan normaalia, että suomalainen päivähoitolapsi ei näe vanhempiaan kuukausiin arkena valoisan aikaan? Onko oikein, että pienen lapsen työpäivä on 8-9 tuntia ja että vieraat ihmiset näkevät lapsia enemmän kuin heidät omat vanhempansa? Miltä lapsesta tuntuu, kun aamuisin vanhemmalla on kiire töihin ja iltapäivällä äkkiä kotiin, jotta harrastukset, kotityöt, iltaruoka ja iltapesut saa tehtyä ajallaan?” -Karoliina Sallinen, Kolmistaan-blogi

 

 

Paljon puhutaan siitä, kuinka liian varhainen päivähoito horjuttaa lapsen turvallisuudentunnetta, eikä kiintymyssuhde vanhemman ja lapsen välillä pääse kehittymään toivotulla tavalla. Uskon tähän.
Vanhempainvapaa loppuu kun lapsi on yhdeksän kuukauden ikäinen. Sen ikäinen on vasta oppinut millä keinoin kommunikoida vanhempansa kanssa, oppinut tutut tavat ja rutiinit, sekä yleisimmin käytetyt sanat. Taito muistaa ja luoda mielikuvia ihmisistä jotka ei ole lähettyvillä, vasta kehittyy tässä vaiheessa. Moni ei vielä edes välttämättä konttaa, ja suuri osa konttaavista on juuri vasta oppinut sen. Jos vanhemmilla kestää kuukausia oppia tunnistamaan pienen lapsensa tarpeita ja viestejä, niin miten vieras ihminen oppiikin sen jo ihan parissa viikossa? Yhdeksän kuukauden ikäinen odottaa ja toivoo tuttuja rutiineja ja voi kärsiä eroahdistuksesta. Lapsi muistaa lyhyitä pätkiä, mutta varsinainen muisti muodostuu vasta lähemmäs kolmen vuoden ikää.

 

 

Edellä mainitut asiat on esimerkkejä siitä, miksi koen alle vuoden ikäisen olevan liian pieni päiväkotiin tai edes päivähoitoon. Toki jokainen tuntee ja tietää oman lapsensa sekä oman tilanteensa parhaiten, ja toimii sen mukaan. Minä koen, että meillä alle vuoden ikäisen paikka on vielä kotona. En ole mikään ylisuojeleva äiti, lapset saa olla ja mennä, kokeilla turvallisesti omia rajojaan ja oppia hallitsemaan kehoaan. Meillä saa tunnustella ja tutustua ympäristöön, liikkua ja kaatuilla, enkä ole jokaisesta normaalista pienestä kolhusta heti kiikuttamassa lääkäriin. Molemmat tytöt ovat todella nopeasti lähteneet liikkumaan, ja kehittyneet varsin nopeasti. Silti kun katson tuota alle vuoden ikäistä pientä ihmistä, koen vahvasti ettei hän ole vielä valmis tutustumaan maailmaan vieraan ympäristön, tai vieraiden ihmisten kautta.

Paljon myös tuodaan aina esille sitä, kuinka päiväkodin aloittaminen on äidille vaikeampaa kuin lapselle. Pitääkö sen olla? Miksi päivähoidon aloittamisen pitäisi tuntua pahalta äidistäkään? Jos ahdistaa ja tuntuu väärältä viedä pieni lapsi hoitoon, niin ehkä se onkin meidän kehon luontainen tapa yrittää kertoa ettei aika oikeasti ole vielä kypsä. Ajatus siitä että 2-3-vuotias menee päivähoitoon ei tunnu pahalta, ja Jadakin olisi jo vuosi sitten ollut ihan valmis. Ei vaan ollut tarvetta kun tuli perheenlisäystä.
Ajatus taas siitä että alle vuoden ikäinen menee hoitoon, alkaa ahdistamaan ja tuntuu oikeasti pahalta. Koen että meistä vanhemmista toinen kuuluu kotiin niin kauan, kunnes lapsi osaa ilmaista itseään sekä tarpeitaan paremmin ja osaa kävellä. Kun hän ei enää kaipaa kohtaamissaan tilanteissa niinkään vanhempiensa turvaa, vaan pelkkä aikuisen läsnäolo ja ohjaus riittää.

 

”Olen ihan varma, että tämä yhteiskunta koulii ihmisen kyllä myöhemminkin, eikä sosiaalistamiseen ole kiire.” -Karoliina Sallinen, Kolmistaan-blogi

 

Myönnän kyllä ihan tosissaan miettineeni, että syksyllä myös nuorempi lapsi alottaisi päivähoidon isosiskonsa mukana. Asiaa on pohdittu meillä kotona paljon ja lopulta tultiin siihen ratkaisuun, että Vivian paikka on todellakin vielä kotona, ja Jada aloittaa syksyllä maksimissaan sen 10krt/kk päiväkodissa. Tuon enempää ei etteikö olisi siihen valmis, vaan puhtaasti siksi ettei ole tarvetta olla siellä täyspäiväisesti, kun toinen vanhemmista on kotona.

 

Siskokset<3

 

Kuten jo alussa sanoin, ei ole tarkoitus tuomita ketään joka toimii toisin. En myöskään halua pahottaa kenenkään mieltä, eikä ole tarkoitus olla ajatusmaailmaltani mitenkään mustavalkoinen. Ymmärrän, että esimerkiksi yrittäjäperheissä on toimittava eri tavalla.

Kehoitan kaikista mielipiteistä, kokemuksista tai tutkimuksista huolimatta jokaista toimimaan niin kuin hyvältä tuntuu. MUTTA jos tuntuu liian aikaiselta laittaa pieni lapsi hoitoon, niin kuuntele sitä omaa fiilistä.
Olisiko ihan mahdoton ajatus vielä jäädä kotiin? Onko mitään mahdollisuutta nipistää jostain muusta, laittaa vaikka lainoja hetkeksi koroille, elää vähän niukemmin tai jotenkin muuten järjestää asioita hetkellisesti toisin? Tai valita edes se perhepäivähoito päiväkodin sijaan? 🙂

Mukavaa viikonalkua kaikille, ja muistakaa että nää oli vaan ajatuksia, ei tarkoitusta tuomita ketään vanhempana!

 

Jonna<3

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday