Onnellisuusansa

Ihmisen mieli on monimutkanen ja oikeastaan mahdoton pysäyttää.
Väitän että vaikka kuinka haluaiskin, niin ei oo mahdollista ihan täysin “elää hetkessä” miettimättä mitään. Mieli ei vaan toimi niin. Sullakin on varmasti ollut/on tälläkin hetkellä elämässä jotain minkä toivoisit olevan toisin? Mulla ainakin on, ja sellaseen keskittyminen vie ihan liikaa ylimärästä energiaa ja aikaa.

Mä oon sellanen kaiken ja kaikkien “ylianalysoija”, varsinkin itseni.
Sain joku aika sitten tähän liittyen yhden kirjasuosituksen, jonka nimen varastinkin tän postauksen otsikoks. Kirjan pointti oli oikeastaan se, että onko hyödyllistä murehtia ja vatvoa asioita? Esim. jos oot mokannu jotenkin ja soimaat siitä itsees, niin hyödyttääkö se enää mitään? Tehty on tehty etkä sitä muuksi muuta vaikka kuinka päin pyörittelisit. Päinvastoin tuhlaat energiaas sen sijaan että keskittäisit sen niihin asioihin joihin voit vielä vaikuttaa. Ja on ihan jo pelkästään ärsyttävääkin kuunnella rutkutusta jostain, jos ei kuitenkaan edes yritä tehdä mitään sen eteen että se asia oliskin toisin. Rutkuttamisella ainakaan ei tapahdu mitään.

“Yrittäessämme löytää onnellisuutta, yritämme välttää tai päästä kokonaan eroon negatiivisista tunteista – mutta mitä enemmän sitä yritämme, sitä enemmän niitä itsellemme kehitämme.” – se on onnellisuusansa.

Eli tarkotus ei myöskään ole päästä niistä negatiivisista ajatuksista eroon, vaan kohdata ne sellaisina kuin ne on ja hyväksyä niiden olemassa olo.
Ajatuksiaan oppii hallitsemaan, joten mun neuvo on, että mieti säkin ens kerralla kun alat pyörittelemään jotain päässäs; “Kuinka relevanttia tän ajatteleminen on?” Tuut todennäkösesti siihen tulokseen että ei kannata.
Jossittelu, murehtiminen ja vatvominen on turhempaa kun mikään, koska asiat ei sillä tavalla muutu suuntaan eikä toiseen. Jos joku vaivaa, niin käytä energias tekemiseen, älä valittamiseen. Jos et viihdy sun työssä/parisuhteessa/asuinpaikassas tai kaipaat ylipäätään johonkin asiaan muutosta, niin tee hyvä ihminen sille asialle jotain! Aina en toki onnistu tossa itsekään, ja joskus taas vähän ehkä turhankin hyvin.

Ja ehkä tärkein; Jos sulla on unelmia tai haaveita – toteuta ne!!

Itse oon taas askeleen lähempänä omaa unelmaani, koska sain kutsun pääsykokeisiin Turkuun. En kylläkään ensihoitaja linjalle, vaan sairaanhoitajaksi, mutta on sekin askel lähemmäs. Ja jos pääsen opiskeleen, jää tää nykynen peltomaisema taakse, niin ei tarvi siitäkään enää valittaa. Hoituu siis kaks kärpästä yhdellä iskulla. Ei siis turhaa jossittelua, vaan tekoja ;D

Kivaa viikonloppua kaikille!

-Jonna<3

 

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Avatar

    Ihanaa! Haluan teidät tänne, todellakin!

    1. Avatar

      Me tullaan, todellakin!

Vastaa

Close Menu

Black Friday