PARISUHDE: Yritätkö edes?

Missä vaiheessa alkuhuuma menee ohi, ja voi lopettaa panostamisen? Tai tarkoittaako ”TAHDON” todella sitä, että täytyisi tahtoa hamaan tappiin, vaikka toinen ei enää välittäisi siitä miltä kumppaninsa silmissä näyttää? En tarkoita että ulkonäkö olisi tärkein, mutta se on tärkeä asia, johon ensimmäisenä huomio kiinnittyy ja jonka perusteella ihmistä lähestyt, eikö? Enkä nyt hae mitään tiettyä ulkonäköä. Toinen tykkää pyöreästä, toinen hoikemmasta. Toinen kiihottuu kylkimakkaroista ja toinen pyykkilaudasta. Toinen haluaa luomun ja toinen posliinin. Joku meikkaa joku ei jne. Meitä on moneen makuun ja oli koko tai näkö mikä tahansa, niin se on se joka ensimmäisenä saa toisen osapuolen susta kiinnostumaan. Jokaisella tietysti lähtökohdat on eri, joku on ollut aina huolitellumpi kuin toinen, ja se on ihan ok! Parisuhde ei kuitenkaan saa olla syy lopettaa, ja olla enää panostamatta itseensä. Oli se lähtökohta ollut mikä tahansa. En ymmärrä miksi aletaan parisuhteen takia tietoisesti laiminlyömään omaa hyvinvointia, tai ajatellaan että ”ei ole tarvetta enää olla huoliteltu koska parisuhde”.

Jos sua nyt vaikka esimerkiksi viehättää treenattu kroppa ja tykkäät harrastaa yhdessä, niin miksi se ei saisi viehättää vielä silloinkin kun rakastuu? Jos kumppani yhtäkkiä alkaakin sohvaperunaksi ja tulee reilusti ylipainoa, niin ei kai se ole mikään ihme tai väärin, jos toista alkaa vituttaan? Ei se silti tarkoita että rakkaus loppuu. Ettei nyt tarvitse takertua tuohon esimerkkiin, niin ihan sama toisinkin päin. Tai jos ei puhuta edes painosta, niin en kai mä voisi vaatia miestäni haluamaan mua kaljuna ja karvaisena, jos se on asia mikä ei kerta kaikkiaan naisessa viehätä?

Veikkaan myös että montaakaan naista tai miestä ei ensitreffeillä kauheasti säväyttäisi jos toinen päästelisi fanfaareja persuksistaan, niin missä vaiheessa suhteessa siitä piereskelystä tuleekin jotenkin hauskaa? Jos et ensitapaamisellakaan ala selostamaan toiselle vatsantoiminnastasi, niin miksi sen voi tehdä parin vuoden päästä. Aluksi on perhosia vatsassa ja panostat omaan ulkonäköön ja haluat näyttää toisen silmissä vetävältä, niin missä vaiheessa sitten on sallittua lopettaa itsensä ehostaminen?

Mun mielestä on maailman paras tunne kun voit katsoa toista ylpeänä siitä, että saat olla juuri sen ihmisen kanssa. Niin mä myös haluan että mun kumppani katsoo mua. Ja ihan voin kertoa, että yhtään olematta tekopyhä, tämä postaus koskee myös meidän parisuhdetta. Meillä todellakin on myös paljon asioita joita voitaisiin miettiä kahdesti, sekä panostaa enemmän. On hienoa pystyä olemaan avoin, ja jakaa elämänsä parhaan ystävän kanssa, mutta kyllä se liiallinen kaveruus/rentous jossain vaiheessa vähän kostautuu. Itse ainakin koen, että varsinkin lapsiarjen keskellä toisen vetovoiman tärkeys korostuu. Samalla myös parisuhteeseen täytyy alkaa panostaa enemmän, ja nähdä vähän vaivaa. Ihmiset näkee niin paljon turhempiinkin asioihin vaivaa, että sen voisi ihan hyvin käyttää siihen elämänsä tärkeimpään ihmiseen.

Tämä herätys tuli itselle yhtenä iltana kun Ville sanoi, että alkaa pikkuhiljaa vituttaa kun laahustan päivät pitkät se sama maailman rumin saunatakki päällä. Ei kuulemma haittaa vaikka olisin ilman meikkiä tukka nutturalla, mutta yli-isossa saunatakissani näytän kuulemma nuhjuiselta ja likaiselta, vaikka olisin juuri tullut suihkusta. En oikeasti ihmettele tuota reaktiota ollenkaan. Kai se nyt alkaa vituttaan että muija näyttää kotona aina siltä kuin olisi pöllähtänyt suoraan avaruudesta, mutta sitten kyllä pynttäydytään jos lähden katsomaan kavereita kaupunkiin. Onhan se oikeasti aika loukkaavaa jos kotona et viitsi yhtään panostaa sun elämäsi tärkeimpään tyyppiin, mutta muita varten kyllä jaksat nähdä vaivaa. Sillä panostamisella kun ei kuitenkaan tarkoiteta mitään isoja asioita, vähempikin riittää.

Nääkin (Kuulemma ”EROTIIKANTAPPAJAT”) on yritetty multa salaa hävittää niin monet kerrat…. mitä vikaa muka??

 

Vaikka ei tarvitsisi, niin nykyään mä aika usein meikkaan edes vähän ennen kuin Ville tulee töistä kotiin, enkä laahusta joka päivä se sama viitta päälläni. Tiedän kyllä, että kelpaisin varmasti vaikka en näin toimisikaan, mutta siitä tulee itsellekin itsevarmempi ja parempi olo kun vähän panostaa toiseen. Kyllä mullakin on täysin eri fiilis katsoa Villeä jos naama(ja nenä…)karvat rehottaa ja tukka on ylikasvanut. Tulee hymy huomattavasti herkemmin kun edessä seisoo huoliteltu mies. (Enkä tarkoita huolitetulla sitä, että pitäisi vetää päälle juhlatamineet)

En usko myöskään alkuhuumaan. Kyllä meillä tulee perhosia vatsaan toisesta vielä viiden vuoden jälkeenkin, ja joskus ihan pelkkä läheisyys hyvällä tavalla jännittää. Kun vaan muistaa pysähtyä ja antaa toiselle aikaa.Ei se huuma toiseen ole asia joka kuuluu vain alun ihastumiseen. Eikö järkikin jo sano, että rakastuessa myös sen huuman kuuluisi kasvaa? Kyllä se meiltäkin ajoittain hetkeksi piiloutuu, jos ei jakseta panostaa tarpeeksi. On todellakin haastavaa panostaa itseensä pienten lasten, univelan, töiden, perheen ja sen ihan perusarjen keskellä, mutta sitähän se parisuhde on. Parisuhde vaatii töitä ja aikaa ihan siinä missä kaikki muukin. Jos yhdessä oleminen olisi helppoa, ei tässä maailmassa varmaan olisi onnettomia suhteita ihan niin paljon.

On todellakin enemmän kuin sallittua joskus hengailla niissä pieruverkkareissa, eikä itseensä panostamisen muutenkaan tarvitse olla mikään iso prosessi. Olisi oikeasti kiinnostavaa ymmärtää ihmisen mieltä ja psykologiaa kaikkien edellä mainittujen asioiden takana. Haluaisin tietää mikä on se hetki ja mitä meidän päässä tapahtuu, kun aletaan laiminlyömään omaa itseämme ja sitä kautta samalla myös sitä kumppani.

Aina ei todellakaan jaksa, mutta entä jos edes silloin tällöin vähän yrittäisi? 😉

– Jonna<3 –

13
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Juurikin näin. Kyllä mä ainakin kiellän mun miestä ajamasta sen kaikkia hiuksia pois, vaikka se tuskailee niiden laittaisen kanssa päivittäin. Oon sanonu ihan rehellisesti, että se näyttäis hirveeltä ja kaikki seksihalut lähtis välittömästi 😀 Samoin se sanoo mulle ihan suoraa jos kuljen joka päivä kotona kulahtaneet ”kotivaatteet” päällä. Ei pidä vaatia liikoja, mutta mun mielestä saa ja pitää vaatia sitä mihin on joskus ihastunut.

  2. Samaa mieltä. Itsekin kelpaan varmasti välillä nuhjuisena, mutta tiedän että mun mies tykkää kun meikkaan ja laitan jotain kivaa päälleni. Joskus on kiva yllättää sillä että vaikka hän olettaisi mun olevan jonain päivänä perus vapaa-päivä nuhjuissa, olenkin panostanut enemmän. Näkee kuinka iloseksi tulee ja kyllähän se omankin olon tekee hyväksi

  3. Moi! Tuli mieleen vaan kehtaanko kysyä kun yks päivä kirjoitit somessa että teidän suhteessa on ok puristella toistenne kavereiden tissejä ja perseitä niin missä teillä menee rajat? Tai minkä sinä miellät pettämiseksi? Mielenkiinnosta kysyn 🙂

    1. Jos oltaisiin (huom. tietyllä) kaveriporukalla vaikka viihteellä, niin jossain läpän heiton yhteydessä jossain tilanteessa toi olis ok. Tätä on vähän hankala selittää jos ei tunne meitä, koska saa helposti väärän kuvan. Jos meidät tuntee niin ymmärtää heti että millainen tilanne vois olla kyseessä. Eli ei tietenkään olisi ok jos Ville olis vaikka kavereidensa kanssa viihteellä ja puristelisi siellä jotain naista. 😄 En tiedä sainko asian kerrottua niin että sen ymmärtää oikein.

      Pettäminen menee pussailussa,panemisessa, ja se voi mennä myös henkisellä tasolla ihan vaan keskusteluissa jos se on tietynlaista. Ollaan tosi avoimia, ja ronskeja suustamme sekä käytökseltämme molemmat, mutta mikään sellanen ei ole ok mitä et toisen silmien alla voi tehdä. Kunnioitetaan toisiamme ja meidän luottamus on vahva puolin ja toisin. Toivottavasti osasin vastata sun kysymykseen! 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday