Pidä susta huolta.

Kirjoittelinkin aikaisemmin siitä, että meidän roolit kotona vaihtuu. Mä olen siis palannut töihin, kun mies halusi jäädä lasten kanssa kotiin. Tää ratkasu on ollut ihan mahtava. Mulla on paremmat mahdollisuudet harrastaa, kun voin työmatkalla tullessa tai mennessä poiketa treenaan. Päätinkin jo aikaa sitten, että töihin palatessa alan myös panostaan omaan hyvinvointiin.

Noh.. bodypumpissa kävin kerran, siinä kaikki. Tunnille mennessä, painelin vanhasta reenitaustasta itsevarmana ”vaan vähän jumppaileen ja kasvattaan kuntoa”. Eturivissä oli tuttuja, joten tottakai mäkin jäin siihen. Koska ”mä osaan kyllä reenata”, niin alotin ekat setit sitten ihan reteenä ja täysillä painojen kanssa. VIRHE!

Olin ihan henkihievereissä, ja voin sanoo että hävettää ihan kohtalaisesti. Oli hieno tunne, kun muut veteli siellä takarivissä loppuun saakka painojen kanssa ihan mielettömällä energialla, ja minä sitten siellä eturivissä, en lopussa edes oman kehon painolla päässyt askelkyykkyyn. Kävely ja istuminen sattui viikon, eli palautuminenkin oli todella pitkä. Henkisestä häpeestäni en varmaan oo vieläkään selviytynyt. Hävettää myöntää itselle, kuinka pahasti on kehoaan laiminlyönyt ja päästänyt itsensä ihan rapakuntoon.
Työssäni mä välillä hoidan kotonaan asuvia, melkein 100-vuotiaita sotaveteraaneja. Hävettää, että he asuvat itsekseen kotona, ja minä nuori ja terve, en muka jaksa pitää itsestäni paremmin huolta.

Että joo, ei siis tosiaan ole tullut työmatkalla poikettua mihinkään muualle, kun metsän reunaan parkkiin vetään pikaset unet. Se siitä hyvinvoinnista.

Keho on meidän temppeli. Kaikki lähtee sieltä!
Jos ei oo fyysisesti hyvässä kunnossa, niin tuskin on sitä henkisestikään. Ei vaan yksinkertasesti jaksa.
Mä oon jo pidempään kärsinyt univaikeuksista, joka on varmasti kaikista suurin syy omaan saamattomuuteen. Fakta on silti se, että siihen nukkumiseen vaikuttaa se miten keho muuten voi.

Ensinnäkään, en todellakaan syö tarpeeks monipuolisesti ja riittävästi. Lapselle tyrkkään kyllä vitamiineja, ja pidän muutenkin huolen ravintorikkaasta ja monipuolisesta ruoasta. Sitten jos lapsi joskus kieltäytyy syömästä, stressaannun siitä miten hän jaksaa loppupäivän. Joten, miten voi oma syöminen olla sitten ihan sama?? Munhan pitäs olla esimerkkinä lapselleni.

”Fitnespiireissä” opetetaan ajattelemaan ruokaa polttoaineena, jota sun kroppa tarvitsee jaksaakseen. Se on enemmän kun totta. Jos asiaa haluaa yksinkertaistaa, niin mieti, että kulkeeko autokaan ilman tankkausta? Voin laiskana tankkaajana vastata, että ei se kulje, vaan se todellakin jää sinne tien varteen. (Kaverit, te tiedätte). Nykyään sinne tien viereen parkkeeraan minä, kun en jaksa, vaan meinaan nukahtaa rattiin. Aika hälyttävää.

Jos huolehtisin terveellisestä ja monipuolisesta ravinnosta, ja kävisin treenaamassa, niin varmasti kulkis arki paljon paremmin. Ihan kaikilta osin. Riittäis energiaa vielä töiden jälkeenkin, ja olisin kotonakin virkeä äiti, sekä hyväntuulinen vaimo. Hyvin todennäkösesti myös ne uniongelma korjaantuis. Typerintä tässä on se, kuinka hyvin tiedostan nää asiat, mutta silti oon tässä pisteessä.

Unettomuus ei oo leikin asia. Se aiheuttaa ensin henkisiä oireita, ja lopulta ihan fyysisiäkin. Esimerkiks sydämentykyttelyä, ahdistusta, ärtyisyyttä, alavireisyyttä, muutoksia ruokahalussa ja muistissa ym. Ääripäihin jos mennään, niin nukkumatta sais itsensä ihan vaikka psykoosiinkin. Keho tarvitsee lepoa, jotta se toimii, ja palautuu päivästä. Mieli tarvitsee lepoa, muisti ei toimi ilman. Lapsetkin laitetaan päiväunille, koska se on tärkeää pienen kehityksen kannalta. Aikuisen keho tarvitsee unta ihan yhtä kipeesti, kuin lastenkin. Uni on tärkein kaikista.

Ravinto ja liikunta tulee sitten heti perässä. Meidän keho tarvitsee energiaa, ja monipuolista,ravintorikasta ruokaa, jotta se toimii ja pysyy terveenä. Ihan jokaikinen solu meissä tarvitsee tärkeitä hivenaineita, se on välttämätöntä.

Terve keho on kaunis, oli se minkä muotonen tai kokonen vaan. Terveys näkyy!

Mä oon viimeaikoina koukuttunut sokeriin aika pahasti. Kun väsyttää, kiukuttaa, ja on nälkä, niin tulee napsittua.

Suklaata menee meidän perheessä muutenkin niin paljon, etten kehtaa edes kertoa. Pääasiassa sen suurkuluttajana toimii Ville. Sanotaanko näin, että suklaa kuuluu sen jokaiseen päivään, useampaan kertaan. Aamukahvi ilman suklaata on katastrofi. Joskus naurattaa kun huomaa, miten riippuvainen aikuinen mies voi olla suklaasta.

Mutta jos asiaa miettii tarkemmin, niin toihan on tosi huolestuttavaa.
Sokeri koukuttaa, ja sitä riippuvuutta voi jopa verrata huumeisiin. Sokerista saa mielihyvää, ja se vapauttaa adrenaliinia. MUTTA, se myös tutkitusti alentaa vastustuskykyä, ruokkii syöpäsoluja, lisää riskiä sydän- ja verisuonitauteihin, ja aiheuttaa jopa esimerkiks masennusta, ja hermostuneisuutta. Sokeri on meidän elimistölle täysin turha aine, joten sen vois aivan hyvin jättää kokonaan pois. Se on vaarallisempaa keholle, mitä tulee edes ajateltua. Ja kun puhutaan siitä kuinka se aiheuttaa riippuvuutta, niin voin sanoa, että rakas mieheni on aivan kamala jos ei oo saanut suklaata. Siis niin naurettavalta kun se kuulostaakin, niin Ville muuttuu yhtä kireeks ja levottomaks, kun joku jolla on vierotusoireita röökistä.
Että jos asiaa miettii vähän syvällisemmin, niin toi ei edes ole hauskaa, vaan aika ahdistavaa.
Tän postauksen tarkotuksena nyt ei kuitenkaan ollut keskittyä tohon suklaansyöntiin, kunhan oli vaan hyvä väli ottaa asiaa esiin, ja miettiä sitä mitä me kehollemme tehdään.

On oikeesti tärkeää miettiä mitä suuhunsa pistää, koska se vaikuttaa KAIKKEEN. 
Meillä on vaan yks elämä, ja yks keho. Mä olen itse niin onnekkaassa asemassa, että saan olla terve. Olis nyt vähän tekopyhää sanoa olevansa siitä kiitollinen, kun tällä hetkellä laiminlyön terveyttäni aikalailla.
Terveys on iso asia, eikä sitä kannata menettää.

Surullista, että ruokavaliolla on iso merkitys eri sairauksien hoidossa ja niiden ehkäisyssä, mutta koska sitä ei tajuta, hoidetaan niitä asioita vaikkapa sitten lääkkeillä. En oo missään nimessä lääkevastanen, ja ne on todellakin toisinaan välttämättömiä. Tarkotan sitä, että lääkkeitä syödään turhaan, silloin kun elämäntavoilla voitais hoitaa homma kuntoon. Lääkkeiden syöminen vaan vaatii vähemmän omaa panostusta. Ihan nyt vaikka omalla kohdallani esimerkiks univaikeudet, ja adhd (josta aikasemmin oon kirjottanut), on pitkälti hoidettavissa/hallinnassa ihan jopa täysin elämäntavoilla.
Silloin kun olin valmennuksen alla, noudatin tiukasti ruokaohjelmaa ja treeniohjelmaa, voin paremmin kuin koskaan. Ei ollut minkäännäkösiä ongelmia nukkumisessa, tai muussakaan terveyteen liittyvissä asioissa. Nyt on kokoajan tukkonen, raskas ja väsynyt olo. Hermostuttaa, harmittaa ja ahdistaa, enkä muista mitään. Oikein tunnen, kuinka energiat on täysin nollissa.

Nää asiat tulee kokeen muutoksen, ja lupaan päivitellä tänne sitten jonkun ajan päästä kuulumisia tähän liittyen. Aloitan menemällä nyt koiran kanssa hankeen tarpomaan, ja huomenna treenaamaan (tällä kertaa takariviin….), ja viikonloppuna poselandin pikkujouluissa en ajatellut olla se pahin bilemuija. Meillä on muuten tiedossa myös yhteistreenit siellä… sanonpahan vaan, että onneks joukossa on ammattipelastajia.;)

Edellisessä postauksessa lupailin arvontaa, josta saa vaikkapa kivan joululahjan jollekkin tärkeelle tyypille!<3 Itse oon kova palelemaan, ja villasukkien suurkuluttaja, joten haluan arpoa nää mun äitini kutomat, maailman suloisimmat pupusukat jollekkin teistä.<3 (vaikka kuvassa nää on lapsella, niin saat nämä myös aikuisen koossa. Mulla on tämmöiset itsellänikin.)

 Olet mukana arvonnassa, kun kommentoit sun jalan koon, sekä vaihtoehdoista haluamasi värin (valkoinen/harmaa/pinkki)!

Voit siis kommentoida joko tän blogin kommenttikenttään, facebookissa jaetun linkin alle tai mun instassa (@jpihlis) olevaan kuvaan! Suoritan arvonnan perjantaina, ja otan yhteyttä voittajaan! Postitan puput maanantaina, jotta ne varmasti ehtii vielä jouluksi perille!<3

Ihanaa joulunodotusta just sulle!
-Jonna<3-
0
Jaa:

This Post Has 22 Comments

  1. 28 pinkki

    1. Oho 38 siis

  2. Aaaaaa miten ihanat!!! ??? valkoset!!! Ja mistä noita saa, ostan jos en voita!! ??

    1. Valkoset ja 39!!!!!!!!! ??

  3. En tiä kehtaako sulle näin pikkusta kokoo sanoo, mutta 43.

  4. Voi ihanuudet!
    Harmaat koossa 38 olisi ihanat.

  5. Harmaat puput koossa 26 ??

  6. harmaa tai pinkki ja 39!

  7. Unettomuus on kamala riesa, mutta totta kyllä, terveet elämäntavat auttavat paljon noiden ongelmien hallinnassa.

    Ihania sukkia, joten arvontaan on osallistuttava samalla,
    eli, ? koon 36 pinkit ! ?

    1. Totta! Miten voikin olla näin ”vaikeeta” pitää niinkin tärkeöstä asiasta, kuin omasta hyvinvoinnista huolta?
      Kiitos kun jaksoit lukea, ja osallistua arvontaan<3

  8. Nämä olisivat aivan ihanat kummitytölleni. Jalankoko on n. 23-24.

    1. Niin ja väritoive tietysti pinkki!

  9. Harmaat 38 🙂

  10. Harmaat koossa 38?

  11. Harmaa 38

  12. Oi nuo pinkit olis kyllä ihan mun väriset 🙂 Ja koko 39.

  13. Harmaat 38 ?

  14. Pinkit sukat menisi anopille koossa 38 ?

  15. Pinkki koko 40 ❤ pitää opetella itsekin tämmöset tekemään ? ja vielä tuosta suklaan syönnistä: Se ihan oikeasti koukuttaa ja oonkin siitä siks nyt tauolla(jouluun asti ?)

    1. Niin todellakin koukuttaa! En tiedä mitähän meillä tapahtuis, jos laitettais suklaa tauolle. Tulis varmaan ero??????? Kiitos kun luit? huomenna arvotaan!?

  16. Täällä myös kaksi suklaahiirtä.. suunnittelee joskus, ehkä, yrittävänsä vähentää.
    Harmaat puput koossa 26

  17. Pinkki mun tytölle, koko 24 ??

Vastaa

Close Menu