Samaan marmoriin

En tiedä mikä meidän sukupolvea vaivaa, kun parisuhteisiin ei tunnuta uskovan. Ihan kuin aina oikein odotettaisiin milloin pariskunta eroaa. Siis miettikää miten naurettavaa on, että on melkein noloa luottaa puolisoonsa täysin. Ei voi sanoa että jos ei kuolema erota niin ei mikään, koska täytyy olla realistinen. Ei voi sanoa ettei oma puoliso tule koskaan pettämään, koska mitä tahansa voi tapahtua. Siis mitä hittoa ihmiset?

Mistä on kyse?
Kateellisuus ja katkeruus on varmasti yksi syy siihen, miksi vahvoja parisuhteita jaksetaan aina vähän kyseenalaistaa. Parisuhteissa taas väitän kaikista suurimpana ongelmana olevan, ettei olla tarpeeksi läsnä eikä osata tai uskalleta keskustella. Tai ehkä keskustellaan, mutta ei riittävästi tai tarpeeksi avoimesti. Aika monella esimerkiksi on asioita, joita ei voisi kumppanilleen kertoa. En ymmärrä tätä.

Onko järkeä tuhlata aikaansa ihmisen kanssa, jolle ei voi jakaa kaikkea itsestään? Olettaen siis, että ajatuksena on kulkea yhdessä loppuun asti. Mun mielestä kumppanille pitää pystyä sanomaan edes vähintäänkin samat asiat, kuin ystävillekin. Oli se sitten ihan mitä tahansa ja vaikka tuntuisi pahaltakin. Mä en varmaan edes ajattele mitään mitä en voisi Villelle sanoa. Ja kyllä, olen sanonut sellaisia ajatuksia ääneen joita ei todellakaan olisi tarvinnut kertoa, ja joita Ville ei olisi ehkä halunnut edes kuulla. Rehellisyys ja tunteet on kaiken perusta – niin hyvässä kuin pahassakin. Sen nimeen mä vannon.

Jätän nyt ihan omaan arvoonsa kaikki avoimet suhteet, sekä eri tyyppiset yhdessä hengailut, ja puhun vain ja ainoastaan ihan perinteisestä parisuhteesta. Tarkoitan suhdetta, jossa on kaksi toisiinsa sitoutunutta osapuolta. Jos ei olla valmiita sitoutumaan tosissaan, niin miksi edes yritetään olla parisuhteessa? Mulle sitoutuminen tarkoittaa sitä, että tahtoo ottaa toisen pysyväksi osaksi omaa elämää. Jos taas jo valmiiksi ajatellaan ettei tulla olemaan yhdessä loppu elämää, niin miksi silloin ei olla esimerkiksi siinä avoimessa suhteessa?

Jos ei nyt, milloin?
Vaikka meidän sukupolvi ehkä onkin vähän vapaampaa ja vikkelämpää, niin ei kai rakkaus mikään taruolento sentään vielä ole? Toiset löytää elämänsä rakkauden nuorena ja kantaa toisiaan vanhuuteen asti, niin kauan kunnes nimet päätyy vierekkäin samaan marmoriin. Uskon vahvasti meidänkin siihen päätyvän, ellei elämän “pahuus” päätä toisin. Mun mielestä on typerää alusta saakka varautua pettymään ja jakaa elämä yhdessä, jos ei kuitenkaan olla valmiita menemään vaikeidenkin aikojen läpi. Paskaa sataa enemmän tai vähemmän kaikille, mutta ei siihen tarvitse hukkua. Rakkaus on yhteinen päätös – halua rakastaa silloinkin kun ei tunnu siltä. Jos tulee vaikeita aikoja, niin ei tarvitsekaan tuntua siltä että rakastaa. Riittää että tahtoo. Ei ole sinisilmäisyyttä luottaa kumppaniinsa, eikä tarkoita ettei olisi realistinen jos uskoo parisuhteeseensa. Kuvitellaan vaikka tilanne missä joku tulee kertomaan mulle mun puolisosta asioita, jotka voisi olla haitallisia meidän suhteelle mikäli pitäisi paikkansa. Miten reagoisin? -terveen skeptisesti. Onko se sitä etten vaan haluaisi uskoa vai sitä, että tiedän tuntevani toisen eikä mun tarvitse uskoa kumppanistani mitään, mitä hän ei itse vahvista. Miksi? Koska mä luotan, en sokeasti vaan varmasti. Jonkun mielestä se on tyhmyyttä, mä sanoisin että tervettä varmuutta.

Mutta nyt! Instagramissa kyselin mustasukkaisuudesta ja kokeeko ihmiset olevansa oikeasti aidosti läsnä riittävästi. Suurin osa vastasi olevansa liian vähän läsnä ja mustasukkaisia.
Kysy itseltäsi nämä kysymykset (hidastaelamaa.fi) ja mieti hetki, miten sinä elämääsi elät 🙂

  • Kumpi on pahempi, epäonnistua vai jättää yrittämättä?
  • Oletko enemmän huolissasi siitä, teetkö asiat oikein vai teetkö oikeita asioita?
  • Jos ei nyt, milloin?
  • Mitä tekisit eri tavalla, jos tietäisit ettei kukaan tuomitse?
  • Mitä rakastat? Onko mikään viimeaikainen toimesi ilmaissut tätä rakkautta?
  • Muistatko viiden vuoden päästä mitä teit tänään? Eilen? Entä toissapäivänä?
  • Teetkö päätöksesi itse, vai annatko muiden tehdä ne puolestasi?
  • Jos virheistä opitaan, miksi niitä pitäisi pelätä?
  • Miksi sinä olet sinä?
  • Minkä asian tekisit eri tavalla, kuin useimmat ihmiset?
  • Jos ihmisen keskimääräinen elinikä olisi 40 vuotta, eläisitkö elämäsi toisin?

 

 

Ihanaa alkavaa viikkoa!

–  Jonna <3

 

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday