TUNNEÄLY ON KAIKISTA SUURIN VAHVUUS

Jaaha. Taas lähti vahingossa aika diippiä tekstiä, mutta mennään sillä minkä parhaiten osaa. Olisi ehkä mennyt vieläkin syvemmälle, jos osaisin järkevästi kirjoittaa ajatukseni sanoiksi.

Tiedättekö kun on se yksi ihminen joka aina valaa suhun uskoa? Joka saa tehtyä tunteen että olet maailman vahvin ja voimakkain, eikä kukaan tai mikään mahda sulle mitään. Joka tekee susta niin voimakkaan, että sillä voimalla voisit jyrätä läpi ihan mistä tahansa. Monelta tää ihminen löytyy sieltä omasta perheestä, ja niin löytyy myös mulla. Uskon että kyseinen henkilö tietää kenestä puhun. Tämän ihmisen ansiosta rakastan vahvoja persoonia, ja arvostan mielettömästi ihmisiä jotka elää elämää fiilispohjalta. Tunne on tärkeämpi kuin järki. Jos kovimmankin pinnan alta löytyy syvää tunnetta ja herkkyyttä (joka myös näkyy), se iskee lujaa. Mulla menee maku ihmiseen jos ei osaa tuoda tunteitaan esiin. Tää on yksi syy miksi arvostan esimerkiksi omaa miestäni niin suuresti. (Vaikka en alussa kuvailemallani henkilöllä häntä tarkoitakkaan.) Sanon vaan, että jos osaa rakastaa ja tehdä sen vielä niin ettei se jää kenellekkään epäselväksi, niin se jos joku tekee miehen. Tiedän myös, että meistä molemmat näkee toisistaan ne kohdat joista toinen voi aikanaan lähteä murtumaan. Tunneherkkyys on hyvä, ja on ääretöntä vahvuutta antaa sen näkyä.

 

”Herkät ihmiset tekevät kaikki asiat täydellä sydämellään.”

 

On ollut aika jolloin olen ajatellut, että kannattaa kasvattaa ympärilleen suojamuuri ja olla ehkä vähän jopa kovis. Ajattelin että tekee heikoksi, jos näyttää avoimesti oman haavoittuvuuden ja herkkyyden. On toki helpompaa jos nahka on kova, varsinkin kun nainen on toiselle naiselle susi. Edelleen ajattelen että vahva luonne ja tahto on hyvä, eikä kenenkään tarvitse antaa hyppiä silmille. Kuitenkin vasta ihan lähivuosina olen ymmärtänyt, ettei herkkyys tai tunteet liity siihen millään tavalla. Tajusin että olen nainen joka kasvattaa tähän maailmaan kaksi naista lisää, enkä missään nimessä halua heistä sellaista hyeenaa mitä itse joskus olen ollut. Haluan opettaa että on vahvuutta osata perääntyä ja olla avoimesti tunteellinen. Koulumaailma oli raaka, ja nykyään varmaan jopa vielä raaempaa. En todellakaan halua lähettää sille tielle mitään ”Mean girls”-kopioita, jotka ajattelee että se joka aukoo päätään on kaikista coolein. Se on nimittäin päinvastoin. Ilkeily on mielen heikkoutta.

 

https://mielenihmeet.fi

 

Kuulen ihan hirveän usein että ensivaikutelma musta on ollut kova, hyökkäävä tai vittumainen. Äiti on myös aina kehottanut keskittymään siihen miten muita ihmisiä katson. Ilmeisesti joku Resting Bitch Face – syndrooma. Olen vahvapiirteinen ja tuon itseäni toisinaan aika vahvasti esille. Musta paistaa kaikki heti läpi ja tiedän, että tästä naamasta tulisieluisuus kyllä näkyy. Tavallaan siis ymmärrän jos ensivaikutelma ei ole kovin hempeä ja herkkä.

 

 

En oikein tiedä miten mun ystävät tai meidän lähipiiri mut näkee, tai millaisena ihmisenä mua pidetään. Monesti olen kuitenkin huomannut, ettei muut näe mua ehkä niin sydämellisenä ja herkkänä minä itseni tunnen. (Paitsi Ville ?❤) Jos oon herkistynyt jonkun kaverin nähden, on mulle parikin kertaa sanottu että olipa ihana nähdä mussakin herkkä puoli. Eikö se sitten oikeesti normaalisti näy?

 Nuorempana olin se kovaääninen ”kovis” joka oli heti herkästi nokat vastakkain. Oon aina ollut vähän kapinallinen ja sellaisella ”mua et nöyryytä etkä nolaa”- asenteella, vaikka lopulta juurikin tolla omalla asenteellani oon tehnytkin sen ihan itse. LUOJAN KIITOS vuodet kasvattaa! Voisin jopa sanoa että olen ehkä tavallaan traumatisoinut omaa minäkuvaa omalla käytökselläni, joten ehkä siitä syystä mietin millaisena oma lähipiiri mut tuntee. Mulla kun on hyvinkin monta ihmistä meidän ystäväpiiristä ja perheestä kenen kanssa haluaisin istua iltaa kahdestaan, oikeasti keskustella ja tutustua syvemmin. Koen etten kovinkaan montaa tunne ja ymmärrä ihmisenä niin hyvin kuin voisin. Pätee myös päinvastoin.

 

https://mielenihmeet.fi

 

Mulla on joku sairas tarve yrittää ymmärtää toista ihmistä täydellisesti, sekä tulla myös yhtä hyvin ymmärretyksi itse. Mitä syvemmältä toisen pään sisästä pääsee lukemaan tarinaa sen parempi, ja asiat on aina ihan pakko selvittää perin pohjin.  Tästä johtuen mua ehkä ärsyttää ihmiset jotka ei anna itsestään mitään. Alkaa heti vituttaan. Ei kaikkia tietenkään edes kiinnosta jakaa itsestään mitään muille, enkä sano että se olisi väärin. Mua se vaan ahdistaa koska itse olen niin avoin. On myös aika tärkeää mielenterveyden kannalta osata ilmaista tunteitaan, tunnistaa ja sanottaa niitä. Voin luvata että oman mielen tutkiskelu voi olla todella raakaa, ja repiä sielua aika herkästi.

…mutta silti

Tunneäly on rikkaus, ei heikkous. Ihminen on kaikista vahvimmillaan silloin, kun ymmärtää itsensä täydellisesti. Opettele analysoimaan itseäsi, koska se on kaikista vahvin tie elämässä pärjäämiseen!

 

-Jonna<3

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Todella hyvä teksti!

    Tuo itsensä analysointi erityisesti kolahti. Mun mielestä se on tosi, tosi tärkeää. Ja jos osaa analysoida itseään, se on oikeasti viisautta. Jotkut ei sitä selkeästi osaa ja mua usein ihan harmittaa sellaisten ihmisten puolesta. 😀 Mun mielestä se itsensä analysointi ja esimerkiksi oman käytöksen tulkitseminen ja pohtiminen on jotenkin tosi antoisaa.
    Äh, en osaa edes sanoa sitä mitä haluaisin. Mutta hyvä teksti kaikin puolin!

    1. Kiitos ja anteeks etten oo aiemmin ehtinyt vastaan!❤️ Just noin se on, että varsinkin oman käytöksen ja omien reaktioiden pohtiminen ja ymmärtäminen on kaikista tärkeintä. Ihan jo oman itsensä, mutta myös kaikkien muidenkin takia.

    1. Kiitos ihana! Mä lueskelen välillä myös sun juttuja, nekin on hyviä!;)

Vastaa

Close Menu