Tyrkyt, nolot ja turhat bloggaajat

Kaikki blogit on pääsääntöisesti aivan paskoja ja kopioita toisistaan. Suurin osa kirjoittajistakin on ihan “nevahööd”. 

 

 

Ketä kiinnostaa jonkun tuntemattoman leipomukset, tai varsinkaan niistä otetut kuvat joissa kehutaan kuinka tyytyväinen on lopputulokseen? Tyyppi on vaan itserakas ja todennäköisesti jakaa kuvia kakuista siksi, että ei vaan osaa tuottaa mitään oikeasti mielenkiintoista sisältöä kirjoittaen. Myöskään vauvajutut ei kiinnosta. Ketä muka kiinnostaa miten jonkun tuntemattoman äidin vauva-arki sujuu, onnistuuko imetys tai nukkuuko lapsi yöt? Ihan kuin just sun äitiys tai sun lapsi olisi niin ihmeellinen asia, että koko muutakin maailmaa hetkauttaa. On muuten ihan sama, kirjoitatko äitiydestä vai parisuhteesta, koska joka tapauksessa kuitenkin vain kiillotat sitä omaa sädekehää ja luulet olevasi vähän parempi kuin muut. Jos taas kirjoitat esim. omasta sairaudesta tai jonkun selviytymistarinan, voi se olla ihan ok. Toisaalta kyllä sekin on vähän noloa, koska saatatkin vain hakea hyväksyntää ja huomiota. Tai sääliä. 

Mites sitten mielipidekirjoitukset? Hohhoijaa. Sun mielipide ei kiinnosta ketään. Tai ehkä jotain pientä prosenttia, jos nyt ehkä joku sattuu ajattelemaan samoin. Mutta jos sun mielipide on sellainen, jonka puolella enemmistö ihmisiäkin on, niin se on hyvä. Vaikka tuskin kuitenkaan olet aidosti sitä mieltä. Kunhan kirjoitat asiasta joka ihmisiä kiinnostaa, tai joka juuri sillä hetkellä on puheenaiheena. Enemmistö on sun kanssasi asiasta samaa mieltä siksi, että et vain uskaltanut kertoa mitä oikeasti ajattelet. Myötäilet massaa että saisit hyväksyntää kritiikin sijasta. Rempseys, arvostelu tai liika suorasanaisuus taas on ihan suunniteltua. Yritetään vaan provosoida ihmisiä että saisi enemmän huomiota. Hauska ei ole kukaan. Luulee vain olevansa. 

Blogilinkkien jakaminen on ihan ehdoton ei! Omalla facebook-seinällä vielä menettelee, mutta jos jaat paskatekstisi johonkin ryhmään niin varo vaaraa. Se on kuin heittäytyisit susille. Itseään EI saa mainostaa. Kyllä joku sun blogin löytää netin syvyyksistä ilman että erikseen tuot sitä esiin. Jos ei löydä niin……..

 

 

Jada komppaa.

 

Mikä helvetti meitä ihmisiä vaivaa?

Tuntuu että oli asia melkein mikä tahansa, siihen suhtaudutaan aluksi aina nihkeästi. Ennemmin torjutaan kuin vastaanotetaan. En tiedä miksi negatiivisuus tuntuu tulevan jotenkin jo ihan luonnostaan helpommin, ja positiivisuus on asia jota pitää opetella. Synkkää kansaa. On tietenkin helpompi sanoa ei, koska myönteisellä asenteella voi vaikka joskus joutua pois mukavuusalueeltaan. Arvosteluun myönnän itsekin sortuvani ihan liian usein, olenhan mä nainen. Naisethan tunnetusti on susia toisilleen ja juoruilee. Itse en kylläkään koe olevani toiselle naiselle susi vaan ennemminkin ylisosiaalinen ja haluan tutustua. Haluan tutustua varsinkin niihin ihmisiin joista en edes pidä. Ihan vaan uteliaisuudesta.

Juoruilenko? Tottakai. Kyllähän sen nyt tietää mitä vaikkapa tarkoittaa kun naiset laittaa että, “parannettiin taas vähän maailmaa”. Ainahan ihmiset keskustelee muiden elämästä ja asioista, ihan sama tapahtuuko maailmalla vai naapurissa. Mutta mistähän ihmeestä se johtuu että helposti keskustelu lähtee naureskeluun tai arvosteluun? (Syyllistyn myös tähän.. vaikka silti mietin miksi?) Olisi paljon järkevämpää pohtia asioita vilpittömästä uteliaisuudesta ja yrittää edes ymmärtää, kuin päivitellä ja jauhaa ihan vaan jauhamisen ilosta. Jos ei edes oikeasti kiinnosta niin miksei voisi antaa vaan olla sen sijaan, että edes tuo ilmi sen ettei kiinnosta ja vielä perustelee miksei. Eihän ihmiset tietenkään puhumasta ja ihmettelemästä lakkaa koskaan (itse en ainakaan varsinkaan puhumasta.), mutta myönnän että voisi tässäkin asiassa vähän kasvaa.

On niin helppo jämähtää tuttuun ja turvalliseen. Jos jotain asiaa on vuosikymmenet tehty tietyllä tavalla, voi muutos todellakin olla hankalaa. Uskoisin, että somen suhteen on ihan täysin sama. Samoin kun blogit tuntuu olevan punainen vaate suurimalle osalle ihmisistä. Omia mielipiteitään ja asenteitaan on haastavaa muuttaa, mutta kannattaa yrittää. Mun ensimmäisessä postauksessa kerroin kuinka olen aina pitänyt bloggaamista jotenkin nolona, ja tässä ollaan. En edes osaa enempää perustella miksi, kai se riitti että valtaosan huomasi olevan sitä mieltä. Joskus myös omassa somessani vähän naureskellen ihmettelin jotain keppihevosteluun liittyvää asiaa, ja nyt jälkeenpäin nolottaa koko homma. Kaikista nolointa on olla kapeakatseinen, oli asia mikä tahansa.

Jos omassa elämässä tai maailmalla tapahtuu jotain joka puhuttaa, onko sillä mitään väliä, tekstaako siitä kaverilleen vai kirjoittaako siitä blogitekstin? Oma valintahan se on. Jos joku tykkää pitää vaikka parisuhteensa asiat hyvinkin yksityisenä ja toinen kirjoittaa ajatuksiaan, niin mitä sitten? Jos ihan vaikka lähdetään googlettelemaan ihmissuhteista, leivonnasta, opiskeluista, lomamatkoista tai ihan mistä tahansa asiasta, niin jokainen artikkeli johon päädytään sisältää jonkun ihmisen kertomaa asiaa. Toisia kiinnostaa enemmän omakohtaiset kokemukset ja henkilökohtaiset mielipiteet, kuin varsinainen asiateksti. Uskomatonta mutta totta, me ihmiset kiinnostutaan eri asioista. Onko sillä siis mitään merkitystä miksi joku kirjoittaa blogia? Mitä se edes kenellekään kuuluu. Jos ei kiinnosta, ei tarvitse lukea. Usein jopa kysytään “maksetaanko sulle tosta?”. Onko sitten jotenkin ymmärrettävämpää kirjoittaa ajatuksistaan työkseen, kuin omaksi ilokseen? Vaikka toisaalta sellaisen henkilön blogia ei kannata lukea joka tekee sitä työkseen. Olisihan se ihan epäreilua että sinä luet ilmaiseksi ja toinen tienaa sillä rahaa.  Jos lukijoita on 20 tuhatta, niin sekin tuntuu olevan jotenkin hyväksyttävämpää kuin se, että lukijoita on parikymmentä. Ajatteleekohan ammattibloggaajatkin uusista tulokkaista että hohhoijaa mikähän toikin nyt taas on olevinaan? Jos jakaa jonkun tunnetumman bloggaajan postauksen johonkin, se on jostain syystä hyväksyttävämpää kuin että jakaisi omansa. Miksi? Mikä siinä on ettei itseään saisi tuoda esiin? Miksi on niin kamalaa jos joku mainostaa omaa juttuaan, mutta jotain kaverin uutta yritystä tai vaikka jääkiekkojoukkuetta voi kyllä tyrkyttää ja hehkuttaa? Ainahan ihmiset jotakin kautta saa tietoa asioista. Ihan kaikkea mainostetaan tavalla tai toisella. Hauska että joku voi vaikka tinderissä ihan kympillä tyrkyttää itseään, mutta samalla naureskelee jollekin joka kirjoittaa ajatuksistaan/elämästään blogiin. Itse en esimerkiksi noissa kahdessa näe kovinkaan paljon eroa.

Jos joku aihe on sellainen joka ei kiinnosta sua, ei se tarkoita sitä että ketään muuta ei voisi kiinnostaa. Jos jonkun toisen mielenkiinnonkohteet ei ole samoja kuin sulla itselläsi, niin eihän se silti kummastakaan ihmisestä tee paskaa. Itsekään en mitenkään erityisesti ketään tiettyä bloggaria seuraa. Luen yleensä vain silloin jos tulee joku mielenkiintoinen postaus vastaan, ihan vaan siksi että se on helpompaa. Eli jos ne eivät pompsahtaisi mun eteeni, en niitä myöskään lukisi. Ne hyvin harvat joita seuraan omatoimisesti olen löytänyt joko jonkun kaverin suosittelemana, kirjoittaja on tuttu tai sitten vaan jostain syystä aina törmään samojen tyyppien teksteihin instaan/facebookiin jaetuista linkistä. Täällä poselandin sivullakin on muutama sellainen henkilö jonka blogin sisältö ei nappaa mua yhtään, mutta tiedän että heillä on silti paljon seuraajia ja heidän blogi on suosittu monien muiden mielestä. On ihmisiä, joiden some ei ole lähelläkään sitä mitä itse arvostan, enkä myöskään ymmärrä kaikkien tapaa tuoda itseään esille, mutta ei mun silti tarvitse alkaa ketään polkemaan maahan. Multakin löytyy lähipiiristä itse asiassa aika montakin sellaista, joka ei ymmärrä miksi jaan niin paljon asioita somessa. Osa on ihan perheenjäseniä tai hyviä ystäviäkin.

 

Mikä tekee blogista turhan tai miksei itseään saisi mainostaa olematta tyrkky? Eihän se ole keneltäkään muulta pois.
Mikä tekee postauksesta nolon ja miksi? Olkaa kilttejä ja valaiskaa mua vähän.

 

 

-Jonna

 

5
Jaa:

This Post Has 17 Comments

  1. Avatar

    Yes, ihan törkeen hyvä kirjoitus ❤️
    Mun mielestä tärkein on, että kirjoittaa sydämestä. Sen näkee tekstistä onko se aitoa vai tekemällä tehtyä. Ei oo siis todellakaan noloa kirjoittaa vaikka, että tässä top kolme vinkit pieruverkkareihin. Jos se on sun näköinen teksti ni lukija pysyy kiinnostuneena. Tai se on mun mielipide. Todellakaan ei oo noloa mainostaa, koska voin myöntää et oon itse ainakin aika laiska etsimään hyviä blogi tekstejä. Mut sillee jos ne pamahtaa johonkin tai joku suosittelee ni sit koukutun 🤣

    Kiitos taas super upeesta ja aidosta tekstistä, oot niiiiin paras ❤️

  2. Avatar

    Voi että ku pystyn niin näkemään sieluni silmin, kun porukka häpee silmät päästään kun minä kirjoitan jonkun jutun blogiini. Varsinkin, jos se on vähänkään semmoinen henkilökohtaisempi. “Angstipostaukset” varsinkin noloja on, ainakin useimman mielestä. Mielipidekirjoitus ovat kyllä niitä iänikuisia mistä saa paljon paskaa niskaan. Tai sitten ne, joissa kerrotaan omasta näkökulmasta asiasta..Kun joidenkin mukaan kaikesta pitäisi olla sitä tutkittua faktaa ja totuuksia. Tää kirjoitus oli kyllä omalla tavallaan piristävä, varsinkin kun ei ole nukkunu koko yönä ja miettiny vaan kaikkee turhaa. Kiitos tästä 😀

    1. Avatar

      Näinpä, oon huomannut että oli aihe mikä vaan, on aina se joku tai jotkut joilla on vain huonoa sanottavaa. Täällä kans yksi yövalvoja! Tosin olin viimeyön töissä, mutta kuitenkin! 🙊

  3. Avatar

    En tiedä ärsyttääkö ihmisiä sitten se kuinka paljon blogeja tulee vastaan somessa. Vähän samaan tapaan kuin mainoksia. Sitä en ymmärrä miksei niitä voi ohittaa vain sen sijaan että niistä ottaa pulttia. Mutta tämän yleisen “blogivihan” vuoksi arkailen itse postailla omia tekstejä, vaikka aloitin oman blogini nimenomaan siksi, että joku ehkä saisi vertaistukea ja joku jota asia ei kosketa pysähtyisi miettimään. Ehkä vielä rohkaistun enemmän joskus 🙂

    1. Avatar

      Varmaankin joo juuri se! Mutta kyllähän sitä kaikkea ärsyttävää tulee vastaan joka tuutista jatkuvasti, pakko vaan yrittää elää ja juurikin vaan selviytyä eteenpäin. Ja aina voi ignoorata jos ei kiinnosta.
      Kävin lukeen sun blogitekstin lapsen pahasta olosta, ja lupaan lukea muitakin kun ehdin! Tykkäsin kyllä sun tekstistä, ehdottomasti voit jakaa niitä! Ihan sama blogivihaajille, niitä on aina. Kaikki ei voi millään aina tykätä. Pitää vaan oppia siihen ettei päästä paskakommentteja ihon alle. (Tän oppimista odotellessa..😂)

    1. Avatar

      Uskalla ihmeessä! ❤️

  4. Avatar

    Ihan hävettää myöntää, että nykyään on itse ollut ennemminkin hiljaa, kuin mainostanut, että kirjoittaa blogia, verraten miten avoin olin asiasta vaikka 5-10 vuotta sitten.. Välillä tuntuu, että porukka leimaa pelkän blogi-sanan perusteella. Mitä yleisempää blogeista tuli, sitä henkilökohtaisemmaksi se oma muuttui. Toki myös kirjoittaminen väheni blogimuuton jälkeen, kun ei enää ollut “pakko” kirjoittaa. Silti sitä on vaikea lopettaa, koska näin pitkän ajan jälkeen se tuntuu edelleen olevan osa minua.

    Ehkä osa syy siihen, että ihmiset dissaa toisiaan, on kateus tai se, ettei itse uskalla. Mene ja tiedä. Kunpa vain ihmiset ymmärtäisivät ettei toisen onni tai avoimuus ole heiltä pois. Ainoa joka voi vaikuttaa omaan onnellisuuteensa, olet sinä itse. 🙂

    1. Avatar

      Hei joo toi on ihan totta, että jotenkin se bloggaaminen leimaa heti tietynlaiseksi! Siis voisin kuvitella että koulussa esim. blogin kirjottaminen olis syy kiusaamiselle. Älytöntä että bloggaaminen on niinku kirosana joillekin!

    1. Avatar

      Kiitos Tanja<3

  5. Avatar

    Hyvä kirjoitus. Tällä hetkellä tuntuu olevan jokin kampanja blogeja vastaan. Mikä on sääli, sillä monesti blogeissa on tärkeitä kokemuksia, ohjeita yms. ja ne ovat siellä tallessa ja niihin voi aina palata. Itse en jaksa facen ryhmissä kelata ohjeita ja reseptejä joidenkin kuvattomien tiedostojen kautta. Blogit ovat paljon helpompia kun hakee idoita tai haluaa muuten vain fiilistellä.

    1. Avatar

      Oon huomannut saman! Facebookissa saa hirveän someraivon päälle heti kun on blogilinkki.

  6. Avatar

    Itsekin olen useamman kerran ihmetellyt tuota negatiivisuutta ja olen tullut siihen tulokseen, että se johtuu kateellisuudesta. Mutta miksi sitä negatiivista energiaa ei yrittäisi kääntää hyödyllisempään suuntaan ja kehittyä itse sen sijaan, että käyttää kaiken energian toisen morkkaamiseen?

    1. Avatar

      Niimpä. Tää kun maailmassa tajuttaisiin yleisestikin niin kaikki olis paljon paremmin<3

  7. Avatar

    Tämä! Todella hyvä kirjoitus! Se on vaan niin, että ihmiset on kateellisia toisille ihmisille ihan kaikesta. Jos joku uskaltaa mainostaa itseään, ja varsinkin silloin, jos tulee sen myötä vähän näkyvyyttä, on kateus taattu. Ja niin on myös haukut.

  8. Avatar

    Minen valitettavasti kyllä osaa valaista yhtään, sillä en ittekkään ymmärrä sitä mindsettiä jossa oman tekemisen mainostaminen tai intohimon seuraaminen olisi väärin 😀

    hanna
    http://www.hannamariav.com

Vastaa

Close Menu

Black Friday