Ammattikorkeakoulun opinnäytetyö

Huhu, anteeksi ensimmäisenä hieman pidempi blogi hiljaisuuteni. Viimeinen kuukausi ja risat on ollut aikamoista ponnistelua. Ammattikorkeakoulun viimeinen pinnistys piti suorittaa ja aloin huomaamaan, että opparityöni alkaa jäämään tosissaan jälkeen ja sitä myötä valmistuminen ajoissa alkoi rehellisesti epäilyttämään hieman itseäni. Joten vähensin salitreenin oikeastaan kokonaan pois, osikseen olin pois myös lentopallo treeneistä. Keskityin vain siihen, että saan tuon opinnäytetyön pois.

Joskus pitää vaan priorisoida omaa ajankäyttöä ja laittaa asioita tärkeysjärjestykseen. Ei se tarkoita sitä, että jos olet jostain elämäsi asiasta hetkellisesti pois, että se haudattaisi kokonaan pois elämästäsi.

Tuona aikana en tuntenut sanaa unirytmi. Parhaillaan kirjoittelin aamu 6 asti, mutta silloin oli kirjoitettava, kun fiilistä siihen löytyi. Opinnäytetyöni aihe oli kerrostalotyömaan itselleluovutuksen kehittäminen. .60 sivuisen työn pystyy löytämään theseuksen sivuilta, jonne lähes kaikki opparit tallennetaan, mutta avattuaan sen fiilis saattaa olla seuraavanlainen... 

Meillä oli kaksi vaihtoehtoa tähän, joko tämä vanhan tyylinen opinnäytetyö jonka tein, eli aihe, jota haluaan tutkia, mahdollisesti kehittää ja kokeilla työn tuloksia valitaan joko itse tai työn mahdollisen tilaajan kanssa. Tai toinen vaihtoehto oli tehdä portfolio työssä tai harjoitteluissa oppimista asioista. Ne ketkä olivat tehneet tämän portfolion, tekivät varmasti paljon töitä myös tämän eteen. Tai ainakin osa… Mutta itselle tuo kuulosti hieman tylsältä ja riman alitukselta, joten en pitänyt sitä edes vaihtoehtona itselleni. En sano siis, ettäkö työ olisi äskön mainittua, mutta minun korviini ja mieleeni se vain tuntui hieman siltä, tylsää ja turhaa.

Kaikkia joilla opinnäytetyön tekeminen on edessä, niin suosittelen aloittamaan ajoissa sen tekemisen. Mutta harva tätä viisasta neuvoa kuuntelee, niin kuin en minäkään kuunnellut. Ja jos herää jotain kysyttävää työn aloittamisesta tai tekemisestä niin saa tulla rohkeasti kysymään!

Ajankäytön kompromissien jälkeen saavutin vihdoin työn valmistumisen. Tällä viikolla oli ammattikorkeakouluni viimeinen koulupäivä. Suoritimme loppukokeen töistämme, jossa kysyttiin 1-2 kysymystä essee muodossa. Yhteen niistä tuli vastata maksimissaan kolmessa tunnissa. Tämän jälkeen kuuntelimme toistemme seminaariesityksiä töistämme n.6 tuntia.

Hatun nostot Hämeen ammattikorkeakoulun rakennustekniikan opettajille. Oli ihan mukava yllätys, että seminaarien jälkeen lämpesi koulun huippu hieno sauna vain meille. Päivä oli koulussa loppujen lopuksi yli 12 tuntinen, mutta nyt se todella on ohitse. 20.12.2016 tulee virallinen todistus koululta isossa joulujuhlassa, jossa yli 200 oppilasta saa myös todistuksen valmistumisesta amk:sta.

Oon niin ylpeä itsestäni, että suoritin kunnialla loppuun tämän ja ajoissa. Sekä kiitollinen työpaikalleni, jossa työskelentelin n.2 vuotta koulun ohella ja työkavereilleni jotka kannustivat, opastivat ja opettivat tarpeeksi mua. Sekä läheisilleni, jotka uskoivat ja luottivat muhun kokoaika.

Kyllä se vain niin on, että ryhtyi sitä mihin tahansa elämässä, on ympärillä oleva tuki niin uskomattoman tärkeää, ettei sitä osaa edes sanoinkuvailla.

Yksi tarina elämästäni on yhtä sivua vaille valmis, sitten ei muutakuin nenä kohti seuraavaa tarinaa.

”We’re all stories in the end

just make it a good one”

- Erittäin tyytyväinen, helpottunut ja onnellinen K !