Hikkaduwa

Colombosta lähdettiin siis junalla kohti Sri Lankan etelä hiekkarantoja. Junamatka oli hieman rauhallisempi, koska ostettiin 1-luokan liput. Näistä lipuista jouduttiinkin pulittamaan n.5,5€ ja oli ennalta varatut istumapaikat, eikä vessa ollut junassa vain reikä raiteille, vaan se oli pönttö josta näki raiteille, luksusta!

Hikkaduwassa sattui olemaan sopivasti sunnuntai markkinat, jotka tietenkin piti käydä koluamassa läpi. Käteen sieltä ei oikeastaan tarttunut mitään muuta kuin auringonotto viltti alle 2€ ja tämäkin oli oikeasti joku miesten mekkovaate, sekä suitsukkeita. Myynnissä oleva materiaali ei ollut oikein omaa tyyliäni, ainakaan tällä hetkellä. Lisäksi markkinoilta löytyi paljon kaikkea muuta krääsää ja tilpehööriä. Ja sitten sieltä löytyi upeat ruoka markkinat! Tuijottelin lumoutuneena sitä väen paljoutta, tori kulttuuria, vehreitä vihannespöytiä, maustesäkkejä. Mulla oli näitä kuvia niin paljon, että en osannut valita mitä haluaisin näyttää, koska haluaisin näyttää ne kaikki, mutta kokeilin nyt valita parhaimmistoa. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Tuktukilla kulkeminen oli todella edullista. Tehtiinkin yhtenä päivänä sitten diili yhden kuskin kanssa, että hän näyttää meille hieman paikkoja Hikkaduwasta. Kuskille maksettiin n.4-5€ ja vielä kolmeen osaan, eli suoraan sanoen aivan ilmaista. Hän näytti meille turtlefarmin, maustepuutarhan, kivikaivoksen ja tsunamimuseon. Tässä samalla näimme hieman paikallisia kotikulmia. 

Turtlefarmilla oli loukkaantuneita kilpikonnia ja baby kilpikonnia, jotka päästettiin sitten mereen tietyin ajoin. Meille kävi tuuri ja pääsimme viimeisenä iltana päästämään myös mereen muutaman vauvan. He opettavat loukkaantuneita kilpikonnia selviytymään, kuten sukeltamaan ja päästävät sitten takaisin luontoon. Tämän farmin pitäjä oli menettänyt koko perheensä ja yrityksensä tsunamissa ja omistanut elämänsä nyt tälle.

Tältä kaverilta puuttui toinen etujalka, joten sukeltaminen täytyy opetella uudestaan. Näitä jättikonnia pystyi tapaamaan myös omalla rannalla. Tosin ne oli tuplat isompia kavereita.

Tältä kaverilta puuttui toinen etujalka, joten sukeltaminen täytyy opetella uudestaan. Näitä jättikonnia pystyi tapaamaan myös omalla rannalla. Tosin ne oli tuplat isompia kavereita.

Maustepuutarha oli aivan ihana. Meitä opasti sielä joku ”paikallinen Julio”. Hän teki kaikista kasveista luonnonmukaisia kosmetiikkatuotteita. Tämä oli niin kamala paikka, koska mulla teki mieli ostaa ne kaikki! Shampoo, saippuat, rasvat, öljyt.. Mutta piheys iski. Jos olisin ostanut koko setin kasvot, hiukset, vartalo niin olisi maksanut noin 80€ pintaan. Ei tämä paljoa ole oikeasti täysin 100% luonnontuotteista, ilman lisättyjä kemikaaleja, mutta näissä hinnoissa millä täällä elää, tuo on todella suuri raha. Melkein 10 päivän budjetti. Kuitenkin itsellä tarttui sieltä mukaan tuollainen hampaidenvalkaisu jauhe, sekä muutamia purkkeja puhdasta aloevera geeliä. Olen  sitä käyttänyt ny n.1,5 viikkoa ja toimii kyllä mun mielestä hyvin. Tai si tää on luuloa vain!

Hammaspulveri on tehty ayurvedasta.

Hammaspulveri on tehty ayurvedasta.

Kivikaivos ja tsunamimuseo oli nopea kiertää ja ei onneksi maksanut mitään sisälle. Odotin museolta enemmän, mutta se koostui vain kuvista. Järkyttävistä ja pysäyttävistä kuvista kylläkin. Kivikaivoksella pääsi näkemään kivikorujen tuotannon kaivokselta liikkeeseen.

Näiden lisäksi päätin kokeilla surffaamista. Tämä touhu nappasikin sitten sydämeni. Surffasin 3 päivänä. Ensimmäinen päivä meni opettajan kanssa ja maksoin tunnista 20€, joka sisälsi kaikki kamat ja opetuksen. Seuraavana päivänä lähdinkin sitten jo paikallisen tuttavan kanssa surffaamaan toiselle rannalle. Vuokrasin kamat 2,7€/tunti. Noin kolme tuntia menikin, ennen kuin loukkasin jalan, jonka jälkeen en sillä enää kunnolla kävellytkään. En silti antanut tämän estää ja kokeilin myös kotirannalla Hikkaduwassa vielä kerran, kun paikallinen surffariopettaja ehdotti kokeilemaan hänen laudallaan. Noin tunti meni, että aloin pysymään pystyssä laudalla. Seuraavina päivinä pystyyn nouseminen oli jo heti helpompaa. Mutta kyllä se hankalaa ja puuduttavaa on, jonka huomaa heti kun pysähtyy laudalla tai palaa rantaan.  Tätä kannattaa kyllä ehdottomasti kokeilla ja varsinkin Sri Lankassa, jossa aallot suosii surffareita. Shortsit ja urheiluliivit vaan päälle, niin ei tarvitse etsiä biksuja ympäri merta, kun pyörii aaltojen sisällä kuin pyykinpesukoneessa aina kun kaatuu!

Like a boss!

Like a boss!

Or not...

Or not...

Si sieltä tulikin se oikea boss.. 

Si sieltä tulikin se oikea boss.. 

Lisäksi kurkkailin myös Mirissan ja Unawatunan rannat Hikkaduwan lisäksi. Mirissan ranta oli enemmän ruuhkaisempi kuin Unawatuna. Mutta mille tahansa rannalle menee, niin uskon että löytyy samat kojut ja sama lomafiilis. Kovin samankaltaisia ne kaikki olivat. Unawatuna erosi ehkä hieman karkeammalla hiekalla ja Mirissa oli enemmän tiimalasihiekkaa, Hikkaduwa taas normaalia.

Mutta kyllä Sri Lanka on paikka, jonne matkustaisin ehkä mielummin kuin Phuketiin, jos shoppailu ei ole se ykkösasia. Muuten aivan mielettömän ihana ja upea paikka tällä pallolla. 

Kuitenkin näistä fiiliksistä ja tunnelmista tässä yritetään tätä arkeen paluuta suorittaa, ja tuntuu kyllä jotenkin mahdottomalta. Varsinkin tuo salille palaaminen tauon jälkeen. Aina yhtä vaikeaa mennä sinne vaikka kuinka haluaa. Ei auta itku markkinoilla, aamusta on mentävä ja ajateltava, että kyllä se pallo siellä ylhäällä lämmittää ja allas ei liiku mihinkään salin aikana. Kuten ei myöskään koulutehtävät....

-K