Rakennusprojekti ja riidat

”Jos tästä selviätte selviätte varmasti kaikesta!”

Näinhän se varmasti on. Olemme tavanneet 2010 kliseisesti työpaikalla rakennusalalla. Muistaakseni…. olemme olleet yhdessä 2011 asti. eli tapailusta tähän päivään on jo ilmeisesti 6 vuotta. Tai noh, virallisesti yhdessä, ööh.. hetkinen.. (naisen ajattelutapa…)

Olemme kuitenkin ajautuneet eri aloille rakennusalalla. Samppa on kirvesmies ja minä työnjohtaja/insinööri. Ajattelemme monista työ asioista hyvin hyvin hyvin erilailla.

Projektistamme minä ajattelen asioista hieman enemmän laajanäköisemmin. Ajattelen enemmän taloutta, aikataulua, materiaalia, organisointia, suunnittelua, valintoja ja kokonaisuutta. Sekä yleensä 1-3kk pidemmälle. Mitä asioita pitää sopia, tilata, kilpailuttaa, hoitaa. Kun taas Samppa ajattelee hieman yksinkertaisemmin. Hän ajattelee sitä työtä mitä pitää tehdä just nyt. Miten se pitää tehdä ja mitä tarvitsee siihen ja tekee sen. Työn laadusta ja valinnoista olemme hyvin samalla aaltopituudella. Tässä meillä naisen ja miehen erot näkyvät kyllä selkeästi…

En missään tapauksessa sano, että tämä olisi jotenkin huono juttu. Enkä hauku tässä miestäni yksinkertaiseksi. On suuri rikkaus tässä, että olemme erilaisia.

Osaamme aivan erilaisia asioita ja molemmat vahvuudet ovat yhtä tärkeitä tämän projektin aikana. Typistetysti Samppa osaa rakentaa ja minä mietin mitä kaikkea pitää tehdä ja olla tehtynä rakentamista varten, osaan käsitellä paperit ja viranomaiset. En myöskään tarkoita sitä, että Samppa tekee kaiken fyysisen ja minä vain näpytän konetta. Autamme toinen toisiamme kaikessa mitä vain voimme ja osaamme. Enemmänhän se tietenkin painottuu itse fyysiseen tekemiseen. Ja se miten Samppa pystyy auttamaan minua on materiaalilaskujen kanssa ja matskujen tilausten kanssa.

Kuitenkin koko yhdessä olemisemme aikana rehellisesti olemme riidelleen eniten tämän projektin aikana. Suhteutettuna aikaan ja määrään. Eli voin rehellisesti sanoa, että rakennusprojekti on varmasti tähän asti rankinta aikaamme suhteemme aikana.

Suurin osa riidoista pohjautuu väsymykselle, väärille sanavalinnoille, stressille, malttamattomuudelle, kiukulle, väärinymmärryksille tai puhumattomuudelle. Projektin aikana tulee tilanteita, jossa nämä kaikki vielä parhaillaan yhdistyvät. Taloa rakentaessa tulee niin esille niin paljon tunteita, joita ei välttämättä osaa käsitellä samaan aikaan kaikkia tai ei välttämättä edes tajua tuntevansa jotain tunnetta. Kuten jännittämistä tai ärsyyntymistä jostain mitä toinen tekee. Esimerkiksi jos toinen lähtee jonnekin omille menoille, vaikka voisi olla apuna työmaalla, tai toinen ei pyydä apua vaikka sitä tarvitsi. Mutta todellisuudessa se ärsyttää, että se toinen lähti tai että ei saanut apua, koska pitäisi olla sanomatta selvää, että näin pitäisi tehdä. Aina näitä tilanteita ei tajua toisen silmistä katsoen.

Esimerkki 120m² lattiavalun suojaus:

Aamulla kello 4.00 herätys, työvaatteet niskaan, ei kerkeä syömään, koska liian kiire tulee muuten töihin. Tarkoitus suojata betonilattiamme halkeilun ja liian nopean kuivumisen takia, koska muuten se menisi pilalle. Lattia kasteltiin ensin likomäräksi ja suojattiin ensin suodatinkankaalla, joka piti saada lattian pinnalle suoraksi. Suodatinkankaan päälle levitettiin muovi, jotta pinta pysyy kosteana, eikä vesi pääse haihtumaan liian nopeasti pois. Ne ketkä ovat olleen isojen määrien betonia kanssa tekemisissä tietää, että se päästää aika paljon lämpöä irti. Voitte vain kuvitella kun teimme tätä aamuyöstä, hieman pienessä kiireessä, järkyttävässä nälässä, tuskan hiestä märkänä trooppisessa ilmastossa, kuinka pienikin väärä katse tai äänensävy herättää sellaisen sopivan lämpöisen tunnelman.

Läheiselle on kyllä helppo möläyttää ne pirut naamalle ja sanoa mitä sylki suuhun tuo tilanteessa kun tarpeeksi ärsyttää tai pienet asiat ovat kerääntyneet tarpeeksi isoksi kasaksi. On helppo perustella miten se toinen on tehnyt väärin ja välillä voi olla myös helppo nähdä, että itsekin teki väärin. Korotti ääntä turhaan, kiroili, haukkui, koska vaan vitutti.

Aina edes tajua, että joku asia on voinut loukata toista. Vaikka normaalisti se ei välttämättä loukkaisi, mutta esimerkiksi väsyneenä tai stressi tilassa se on saattanut loukata. Sekä välillä vaikka itse tajuaisi, että tein väärin esimerkiksi korottaessa ääntäni tai päästäessäni ne pirut seinille, on vaikeaa tajuta täysin miten on oikeasti voinut toista satuttaa.

Monesti voimme ajatella asiat aivan erilailla, miten ilmaisemme ne. Sekä olemme kaikki erilaisia ihmisiä ja käsittelemme tunteet ja tilanteet aina erilailla.

Ehkä suurin asia mikä pitää parisuhteessa opetella on anteeksiantaminen ainakin meillä. Vaikka kuinka jokin asia voi tuntua ylitsepääsemättömältä, niin harva asia on oikeasti sellainen. Anteeksi on helppo pyytää mielestäni. Osaan itse pyytää anteeksi kun minun pitää pyytää ja hoidan sen yleensä heti ja nopeasti pois, kun tajuan tehneeni väärin. Koska en halua, että tekoni jää kytemään mitään mielipahaa tai vääriä ajatuksia. Mutta se on eriasia olenko saanut anteeksi tai toisinpäin tilanteissa, joissa koen, että minua kohtaan on tehty väärin. Osaan antaa kyllä anteeksi. Mutta olen surkea tekemään sen nopeasti. Jään herkästi riidan jälkeen vielä joksikin aikaa todella ärsyyntyneeksi, vaikka minulta olisi pyydetty anteeksi. Mulla kestää aivan liian kauan päästää siitä tilanteesta irti.

En osaa peittää sitä, jos en ole antanut anteeksi. Olen rehellisesti kamala ihminen silloin. Yleensä hyvin vittumainen ja kohtelen toista kuin se olisi täyttä ilmaa minulle. En ole pitkävihainen ihmisille kenestä välitän, mutta muille keistä koen, että he ovat tehneet väärin minua kohtaan osaan olla pitkävihainen. Ihmisistä keistä välitän, haluan yleensä selvittää riidat heti. Mutta jos koen, että se toinen ei vain tajua niin itse piru on irti. Siinä on vaikea ajatella, että ”no sellainen toi toinen nyt vain on…” Kun se ei käy siinä tilanteessa.

Voitte kuvitella millaisia meidän riidat ovat, kun toinen on siunattu puheen lahjoilla ja toista ei ehkä niin paljoa. Kumpikin suututtaa toistaan. Toista kiukuttaa kun toinen vaan puhuu ja toista se kun toinen ei puhu mitään. 

Luojalle kiitos, olen tehnyt jotain oikein, koska olen ansainnut niin hienoja ystäviä ympärilleni, ketkä toimivat terapeuttinani näinä hetkinä. En varmasti selviäisi täysijärkisenä muuten tästä rehellisesti. Paras ystäväni ohjasi minut viimeisimmän riidan aikana lukemaan tälläisen tekstin anteeksiantamisesti, joka mielestäni kannattaa muidenkin lukasta läpi. Lue se TÄÄLTÄ!

Anteeksiantaminen on monesti jopa vaikeampaa kuin sen pyytäminen, mutta ei mahdotonta oppia. Ja tarkoitan todella aitoa anteeksiantamista, missä vanhat unohdetaan eikä niihin enää palata kylpemään seuraavan riidan tullen. Se on asia, jonka haluaisin oppia paremmin ja nopeammin. Erottaa turhat riidat ja tajuta milloin kyseessä on toisen luonne, jolle ei voi mitään. Se, että toinen ei välttämättä tarkoita sitä mitä sanoo tai tekee, eikä tarkoita sillä mitään pahaa.

-K

Sulje