Suhde ei ole itsestäänselvyys

Sen oikean löytäminen ei aina ole yksinkertaisinta. Mutta kun se löytyy niin sitä pitää vaalia. Parisuhde ei ole itsestäänselvyys, eikä se saa missään vaiheessa muodostua sellaiseksi. Parisuhde on omanlaista työtä.

Niin kuin jokaisessa parisuhteessa aina löytyy ylä- ja alamäkiä, mutta jo alamäen alkaessa olisi enemmän kuin tärkeää osata keskustella toisen kanssa mistä se johtuu. Pitää muistaa, että kukaan ei ole ajatustenlukija tällä pallolla. Ja jos joku on, toivon hänen ilmoittautuvan asap! Itse oikeastaan ajattelen, että suhteen käyrän tulisi olla aina enemmän tai vähemmän yläsuhdanteinen.

Pidän puhumista yhtenä tärkeimpänä suhteen ylläpitäjänä, sitä että toinen tietää mitä siellä pään sisällä vilisee. Ja puhumaan pystyy oppimaan. Kaikki ei ole luonnostaan mitään puhemiehiä, mutta oikean ihmisen kanssa tämäkin petraantuu.

On tärkeää muistuttaa toista hänen hyvistä puolista ja jaksaa yllättää sopivin välein, varsinkin silloin kun hän tätä vähiten odottaa tai eniten tarvitsee.

On tärkeää pitää itsestä huolta niin henkisesti, kuin fyysisesti. Koska oma hyvä olo ja jaksaminen tarttuu kumppaniinkin ja sitä kautta vaikuttaa suhteeseen.

Toista tulee ja pitää kunnioittaa, yhtälailla kuin itseäänkin. Ja myös sitä mitä toinen haluaa tehdä ja yrittää. Esimerkiksi, jos toinen haluaa oppia seisomaan käsillään, niin toinen pitää jaloista kiinni, niin kauan kuin kädet ja kroppa kantaa. Tai, jos toinen haluaa lähteä yrittämään vaikka elämäntapa muutosta, olisi tärkeää, että toinen haluaa auttaa siinä, eikä mussuta sipsejä ja karkkeja kun toinen yrittää puputtaa kukkakaalia naamaansa. Se on kunnioittamista ja välittämistä, kiinnostusta ja arvostusta. Mutta ensin pitää osata arvostaa, rakastaa, kunnoittaa ja välittää itsestään, ennekuin sen voi tehdä vilpittömästi toista kohtaan.

On tärkeää löytää yhteiset tavoitteet ja onnellisuuden lähde ja jahdata niitä yhdessä. Näitä on varmasti yhteisiä, että omia, mutta molempia pitää pystyä tavoittelemaan.

Aina ei ole täydellisiä hetkiä ja ruusuilla tanssimista, mutta epäilen vahvasti, ettäkö onko täällä maanpinnalla yhtään sellaista pariskuntaa, jotka eivät löydä toisesta virheen virhettä. Kaikissa on virheitä ja kukaan ei ole täydellinen ilman virheitä. Ne virheet pitää vain pystyä käsittelemään niin, että oppiiko niiden kanssa elämään vai ei. Pystyykö niistä oppimaan pois vai ei. Oppiiko niitä virheitä jopa rakastamaan. Koska ei se ruoho aina ole vihreämpää aidan toisella puolella ja eikä ei se aina välttämättä vaihtamalla parane. Riippuu tilanteesta, joskus paranee, mutta ei aina.

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska myös meillä on välillä huonoja hetkiä, mutta tähän saakka niistä kaikista ollaan selvitty. Sampan olen tavannut 2010, mutta 2011 aloimme tapailemaan. Oikeastaan siitä asti suhteemme on ollut aikamoisella koetuksella koko ajan. Reissuelämää niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Pitkiä eroaikoja ja kiireistä elämää. Meinasimme ajautua siihen tilanteeseen, että parisuhteestamme on tullut itsestäänselvää. Että tässä me nyt vain olemme yhdessä, kun ollaan oltu jo niin pitkään. Mutta olen lähes sata varma, ettei tälläinen elämä toimisi ihan kenen kanssa tahansa.

Me ollaan oltu aina tälläinen yllättäjäpari, ketkä tekevät pieniä romanttisia eleitä piristääksemme toistemme arkea. Jätämme toisillemme niitä romanttisia wc paperirunoja tyynyille odottamaan toisen tuloa, pikkuisia lappuja ja vihjailuja, rakkausrunoja pitkin viikkoja ja kuukausia, yllätämme toisemme viemällä lahjoja, vaikka ei olisi mikään erityinen päivä ja teemme asioita toisillemme, mitä emme oikeasti välttämättä edes oikeasti haluaisi tehdä. Esimerkiksi itseäni ärsyttää suunnattomasti Sampan kahvin juonti, koska se juo sitä aivan liikaa, mutta silti välillä keitän sille jonkinlaista myrkkyä, jota se sitten kohteliaasti yrittää nauttia :D Välillä nää yllättämiset onkin sitten hieman isomman luokan yllätyksiä, kuten esimerkiksi se Sampan ilmestyminen Thaimaaseen. Sen pystyt kurkkaamaan täältä, jos ei vielä ole silmille eksynyt.

Kävimme tästä aiheesta keskustelun ja hyvä niin, koska saimme sen käyrän lähtemään takaisin yläsuuntaan. Halusin kirjoittaa tästä myös siksi, että tuo minun romantikkoni pääsi taas yllättämään minut niin, että oksat pois. Tänään sain puhelun työpuhelimeeni, että työskentelenkö JM Suomella? Olin vaan, että kyllä? Ja seuraavaksi tuli, että meillä on varmaan väärä osoite, kun täältä löytyy vain työmaa tästä osoitteesta. Olin vain, että kyllä minä siellä työskentelen, mutta en ole paikalla juuri nyt. Tähän sain vastauksen, että aa mahtavaa no viemme nämä kukat sitten sinne. Olin aivan ihmeissäni ja sanoin vain, että en minä ole mitään kukkia tilannut! Pakkohan ne oli mennä katsomaan, niin ukot siellä naureskelivat, että mitäs mitäs ja olin itsekin ihan että mitäs mitäs.. Kunnes kysyin, että keneltä nää on? Ja isäni nauroi minulle ”hehe, minäpä tiedän, ku annoin jo viime viikolla osoitteen niihin..” Minun mystery man Samppa oli tilannut minulle 10 tulipunaista jättiläisruusua, kun itse on Suomen toisella puolella Norjan rajalla kalastamassa, vain piristääkseen työpäivääni. Mikä mies, ei riitä sanat kertomaan enempää.

Muistakaa, että kukaan tai mikään ei ole itsestäänselvää. Älkääkä antako varsinkaan niin hölmön asian takia asioiden kaatua, jos pidätte kädestä kultaakin arvokkaampaa.

-K