Tunnista Burnout ajoissa

Miten sä jaksat tehdä ton kaiken? Mistä tuo kaikki aika riittää?

En tiedä aina itsekkään mistä se kaikki aika riittää tähän kaikkeen. Ehkä olen vain tehokas ja teen 100 lasissa aina kaiken. Mutta onko sekään hyvä asia? Vastaukseni tähän on ehdottomasti ei.

Totesin kerran töissä, että välillä tuntuu, että teen vähän liian hyvin työni. Annan aina töissä kaiken itsestäni. Yritän auttaa kaikkia parhaani mukaan ja saada parhaalla mahdollisella työteholla tehtävälistani tyhjäksi joka päivä. Johon ystäväni totesi, että ei kannate tehdä töitä aina 100 tehoilla. Annat itsestäsi 80-90 tehot joka päivä, niin silloin jaksat paljon pidempään ja olet tehokkaampi pidemmällä tähtäimellä. En ihan täysin ymmärtänyt asiaa silloin, pitäisikö minun yrittää olla ”huonompi” tai ”laiskempi”? Mutta nyt ymmärrän sen.

Tällä hetkellä normaali viikkoni koostuu tai koostui 4-5 työpäivästä (tunteja kertyy 120-150h), 3 lenttisreenistä ja kohta mukana on myös pelipäivä eli 4 lenttispäivää, 1-2 koulupäivää, kurssitehtävät ovat kirjallisia projekteja, opinnäytetyöni on palautettava noin kuukauden päästä, mikä on täysin vaiheessa, salireenejä tarkoitus tehdä 3-4 x viikko, taloprojekti on lähtöviivalla. Ja yritän antaa näihin kaikkiin aina sen 100% tehot!

Viime viikon maanantaina totuus iski vasten kasvojani, että nyt tuli stoppi. Kroppani ei enää pysynyt perässä, en enää yksinkertaisesti jaksanut. Nämä ovat asioita, jotka pitää tajuta vain itse. Se ei auta täysin aina, että muut sanovat tästä.

-          En jaksa herätä aamuisin ylös

-          Ruoka ei maistu, ruokavaliot aivan kuralla

-          Päivät tuntuvat tuskaisilta suorittamiselta

-          Salille meno tuntui ahdistavalta

-          Kaikki hartioilla olevat asiat stressaavat, mitä pitäisi tehdä

-          Kotiin tullessa ei jaksa tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla tai sängyllä ja huomata ”oho se on ilta”

-          Päätäni on särkenyt useina päivinä, enkä pysty keskittymään mitä yksinkertaisimpiin asioihin

-          Parisuhteen pienikin ongelma tuntui maailmaa kaatavalta

-          Itku, joka on minulle erittäin harvinaista, oli hyvin herkässä lähes KAIKESTA

-          Ja nämä kaikki asiat stressasivat minua, että miten voin olla näin heikko?

Totesin siis itselleni, että uhkaakohan minua alkava burnout. Ilmoitin asiasta töihin, että tarvitsen nyt tosissaan aikaa koulua varten, jotta saan sen purkkiin. Valmentajalleni, että nyt on pakko hengähtää saliasioissa, ja vähennettiin niiden kertoja vain ylläpitäväksi. Ainoa asia joka minua kiinnosti oikeasti oli lentopallo. Ihana asia oli tässä se, että vaikka kuinka tuntuu pahalta ja luovuttajalta sanoa, että nyt en jaksa, en olekkaan ehkä supernainen, niin minua ymmärrettiin. Sain vastaukseksi asiasta: hienoa, että sanon ja tunnistan itse milloin tarvitsen aikaa.

Joskus pitää vain oppia sanomaan EI. Emme pysty yksin hoitamaan kaikkea täysillä tehoilla ilman sivuoireita siitä. Ehkä jonkun aikaa kyllä, mut ei loputtomiin. Ei meitä ole tehty kaiken kestäviksi supernaisiksi ja miehiksi, vaikka kuinka yrittäisimme. Jossain vaiheessa tämäkin asia on vain opittava, ja olen iloinen, että pystyin ja saan sanoa ääneen, tarvitsen aikaa, auttakaa minua nyt.

Tässä on pieni lista, jolla voit oppia tunnistamaan alkavan burnoutin jo ennen sen alkamista:

1.       Oletko väsynyt ja tuntuu, että et jaksa tehdä pienintäkään arjen askaretta?

2.       Puuttuuko työ-treeni-koulumotivaatio täysin? Onko niihin meno ylitsepääsemättömän vaikeaa?

3.       Oletko turhautunut ja kaikesta löytyy herkästi jotain negatiivista?

4.       Onko sinulla vaikeuksia keskittymisen kanssa ja unohtelet asioita helposti?

5.       Onko työskentelytehosi heikentyneet?

6.       Tuntuuko ihmissuhteesi kärsivän liiallisista kiistelyistä, jotka saattavat lähteä aivan turhista asioista?

7.       Tunkeutuuko työt kotiovestasi sisälle?

8.       Stressaako pienetkin asiat?

9.       Saatko tarpeeksi tukea ja apua päiviisi ympäröiviltä ihmisiltäsi, esimies, perhe, ystävä?

10.   Reistaileeko terveys ja vastustuskyky herkästi?

Kaikesta oppii ja itse opin tästä sen, että liikaa ei kannata uhrata itseään asioille, ettei kierrokset ala käymään yli. Tarvitsemme aikaa myös rauhoittumiselle ja rentoutumiselle. Burnout ei ole mikään vitsi, eikä se itsessään ole sairaus. Mutta siihen liittyy riski sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdeongelmiin, stressiperäisiin sairauksiin. Tämän takia on tärkeä tunnistaa alkava burnout ajoissa, ennekuin on myöhäistä ja sen parantaminen voi olla pitkä prosessi. Burnout saattaa pidemmän päälle vaikuttaa suuresti elämään, siksi se ei ole leikin asia.

Tämän tajuttuani sanoin työkaverilleni, että ei ne työt tekemällä lopu. Menen kotiin lepäämään ja tekemään asioita, joissa saan aivot narikkaan, jatketaan huomenna.

-K