Ylpeä harrastaja

Muutamia vuosia takaperin, kun tein yläasteella sijaisen töitä, olin menettää täysin toivoni. Pidin terveystiedon tuntia ja aiheena oli terveellinen ruoka ja liikunta. Kysyin luokan jokaiselta oppilaalta, että mitä he harrastavat. Tarkkaa lukua en muista kuinka monta oppilasta luokassa oli, mutta n.20 oppilasta vastasivat. Muutamat sanoivat pelaavansa videopelejä, noin 3 kertoi soittavansa jotain soittimia. Yksi kertoi käyvänsä lenkillä ja loput ilmoittivat, etteivät harrasta yhtään mitään. Lisäksi keskimääräinen vedenjuonti oli noin 1-2dl päivässä ja sekin koulussa ruokalassa. Muistan se ilmeen niiden kasvoilla, kun kerroin juovani vähintään 3 litraa päivässä plus treenijuomat treeneissä.

Olin rehellisesti menettää toivoni. Järkytyin ja huomasin, että myös minä voin jäädä sanattomaksi. Se on näköjään mahdollista sittenkin!

Toivon pilkahduksia on kuitenkin näkyvillä! On enemmän kuin huikeaa mitä useammat ihmiset, niin nuoret, että vanhemmat heräävät siihen, että urheilun harrastaminen kannattaa niin mielen hyvinvoinnin ja kunnon kannalta. Liikunnan parista saa niin paljon kaikkea hyvää, ettei niitä kannata edes luetella tähän. Olen niin super ylpeä monista iäkkäämmistä ystävistäni, ketkä ovat heränneet urheilun iloon ja ovat huomanneet, miten paremmin he voivat ja jaksavat, sekä pysyvät lastenlasten perässäkin!

Kuitenkin suurimmalta osalta kun kysyn, että mitä kuuluu? Saan vastauksen mukana, että ovat alkaneet treenaamaan, MUTTA ei mitään kilpaurheilua tai lavapyrkimyksiä. Ihan vain treenailen ja alkeita vasta…  En tähtää mihinkään tikkikuntoon tai mestariksi. 

Öö… Pitäisikö? No ei todellakaan!

Pystyn kuulemaan itsensä vähättelyn ääniä liian monen rivien välistä.

OLKAA YLPEITÄ HARRASTAJIA!

Nauttikaa siitä mitä liikunta teille antaa. Ei kaikkien tarvitse todellakaan olla kilpa- tai ammattiurheilijoita. Liikunta on meille kaikille tarkoitettua kaikissa sen muodoissa. Harrastaa ei tarvitse jokin tähtäin silmässä vain riittää, että harrastat nautinnon ja terveyden takia. Sitä paitsi, harrastamisen myötä voi herätä fiiliksiä kilpailusta ja sekin on ok. Ollaan kaikki erilaisia ja kaikilla meillä on omat juttumme.

Pääasia olisi, että kaikki tekisivät oman terveytensä takia jotain lihaksia vahvistavaa. Koska se on vain karu ja ilkeä totuus, että vanhetessa lihaskunto heikkenee ja se heikentää meitä.

Rehellisesti en tiedä itsekkään just nyt tavoittelenko urheilulla yhtään mitään vai en. Mutta rakastan sitä tunnetta mitä lentopallo tai kunnon hikisalijumppa antaa minulle. Rakastan sitä tunnetta, kun saan nauraa oikein kunnolla joukkuekavereiden kanssa tai fiilistellä kaappitorjuntaa. Rakastan sitä tunnetta pienellä masokistisuudella, että pöntölle on hankalaa istahtaa, kun perseessä tuntuu niin, että lihakset ovat taas löytyneet.  

Olen ylpeä teistä kaikista harrastajista ja liikunnan parissa olevista. Ei ole paskaa urheilulajia tai vääränlaista harrastamista. Urheilun ei tarvi aina olla sitä kilpatavoitteellista. Kuten kerran jo sanoin, OLE YLPEÄ HARRASTAJA!

Ensi kerralla kun kysyn, miten sulla menee. Toivon, että vastaat kuinka hyvin sun reenit luistaa ja kuinka huikea fiilis sulla on siitä!

Liikunnan iloa kaikille! Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai löytää liikunnan iloa. Lajeja on monia, löydät omasi vain rohkeasti kokeilemalla.

-K

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Aikamoista.

    1. Eikö vain!

Vastaa

Close Menu

Black Friday