365 päivää ja Mind Sex

365 päivää. Yksi vuosi. Niin kauan siitä on, kun mä loukkaannuin todella pahasti ja vihdoin ymmärsin, että mä oon tullut omaan henkilökohtaiseen maaliini maratonissa nimeltä alkoholi ja että nyt on korkea ja paras aika mun lopettaa. Mä pelasin sen pelin läpi ja päävoittona oli vakava ja vaikea aivovammautuminen. Vaikka niihin vuosiin kun join mahtui toki paljon kaikkea kivaa, mukavaa ja ikimuistoistakin, lopulta vaa’an toinen kuppi oli painunut syvälle pelkkään kuseen ja paskaan. Kirsikkana mun aivovammakakun päällä oli vielä sosiaaliseen mediaan raahatut mun monet muut menneisyyden ymmärtämättömät, ajattelemattomat ja tarkoittamattomat humalavirheet. Mun oli aika siirtää viinanjuonti taakseni ja siellä takana se on nyt pysynytkin jo 365 päivää ja loppua ei näy. Mä olen päätöksestäni niin varma, että jos joku tulisi mulle sanomaan, että ”jos sä et nyt juo kännejä, mä ammun itseäni päähän” mä kättelisin, halaisin ja toivoisin vilpittömästi hyvää matkaa, että tervemenoa vain.

365 päivää
Vuosi takana täysraittiutta ja loppua ei näy.

 

365 päivää, mutta happamia, sanoi kettu

Vaikka sitä ei olla tultu mulle kasvotusten kertaakaan kertomaan, mä olen aistinut tässä mun matkan varrella, että joillekin tää mun uus suunta ei kelpaa, eikä ole riittävän hyvä. Jollain sairaalla tavalla sitä ei tunnuta suvaitsevan, että joku aikuinen mies löytää yhteyden tunneälykkään, syvällisen, henkevän, herkän ja tunteellisen puolensa kanssa. Se ei käy, että joku löytää itselleen oikealta tuntuvan menestyksen tien ja pyrkii olemaan parempi, uudempi, kypsempi ja terveempi. Avun tarpeen myöntäminen, avun hakeminen ja omien heikkouksien kohtaaminen, myöntäminen ja käsitteleminen on itsessään muka jotenkin heikkoutta ja häpeä. Kun jollain menee omasta mielestään hyvin, siitä ollaan katkeria ja kateellisia. Kun joku lähtee korjaamaan sellaisia puutteita omassa itsessään ja elämässään, mitkä tunnistaa löytyvän myös itseltä, sitä ei ymmärretä, vaan sille nauretaan, sitä pelätään ja/tai siitä suututaan. Kun menestys ei ole mitattavissa rahassa, naisissa ja materiassa, se ei kelpaa. Mä oon ihan paska jätkä, kun mä en enää vain miellytä, kerjää hyväksyntää, viihdytä ja palvelekaan. Niillä mukamas oikeilla ja sopivilla tavoilla.

Kun avoimesti kirjoitan olevani ylpeä itsestäni, itsevarma ja onnellinen, olenkin yhtäkkiä liian ylpeä, liian itserakas, omaa itseäni suhteettomasti ”jumaloiva”, muita halveksiva ja muita ylenkatsova. Minun pitäisi vain istua alas, olla hiljaa ja hyväksyä roolini jonain virheitä tehneenä ja surkeana maan matosena tai menestyä ensiksi ”niinkuin oikeasti kuuluu” ja vasta sitten avata suuni. Jopa kielenkäyttöäni tullaan korjailemaan. Jos jotain suvaitaan, että tekisin, niin minun pitäisi ilmeisesti vain velloa, vatvoa ja rypeä ongelmissani, hävetä sekä identifioitua uhriksi, alkoholistiksi ja jotenkin huonoksi ja heikoksi ihmiseksi. Ilmeisesti varmaan vain, jotta muilla olisi helpompaa ja mukavampaa olla ja elää oman itsensä kanssa. En tiedä.

Mutta kun mä pystyn helvetisti paljon parempaan ja suurempaan

Olen huomannut pystyväni asioihin ja saavuttamaan asioita, joihin en ennen ajatellut itsestäni olevan. Ennen olin ylimielinen, ylenkatsova sekä monien asioiden suhteen myös ylenpalttinen ja ylimalkainen. En ollut ainoastaan mulkku, vaan myös epärealistinen mulkku. Ja kaikki tämä vain sisälläni olleiden pelkojen, epävarmuuksien, huonon itsetunnon ja häpeän naamioimiseksi, joita lääkitsin myös juomalla ja esittämällä jotain, mitä en oikeasti ollut. Tämän vuoden boot campini aikana mä olen toki saattanut vieläkin ampua eri asioissa turhan ylärimaan, mutta olen huomannut, että vaikeilta ja epämukaviltakin tuntuneet asiat ovat hoituneet kunnialla maaliin asti, kun olen vain muuttanut asennettani, arvojani ja elämänkatsomustani ylipäätään. Olen ollut rohkea, vaikka joskus on pelottanutkin ja olen luottanut kykyihini ja taitoihini, vaikka joskus olen itseäni epäillytkin. Olen ottanut riskejä, mutta pitänyt kuitenkin lamaannuttavan stressin kaukana pilkkomalla to do-listaa pienempiin osiin ja pitänyt päämääristäni ja tavoitteistani visusti kiinni. Olen ollut soimaamatta itseäni jos nyt joskus imuroimisen ja lakanoiden vaihdon kanssa venähtää, jos chilejä ei tule kasteltua joka päivä tai jos ruokakauppareissu onkin vaihtunut käväisyyn Naughty Brgr:ssa. Olen pyrkinyt lepäämään mahdollisimman paljon, olemaan armollinen itselleni sekä hyväksymään itse itseni juuri sellaisena kuin olen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita laiskuutta ja vastuuttomuutta, jotka tulivat entisessä elämässäni minulle myöskin hyvin tutuiksi. Haistatin ääneen pitkät paskat kaikelle entiselle ja juhlistin uusia suuntiani soutamalla 5 kilometriä 25 minuuttiin viime lauantaina ammattitaitoisen valmentajan Henri Aaltosen ohjauksessa. Jälleen yksi saavutus, jonka en uskonut ennen olevan mahdollinen, kunnes sitten tein sen. Ja vuosi sitten mä olin vielä lepositeissä teho-osaston sängyssä ja kuljin pyörätuolilla, rollaattorilla ja kävelykepillä.

 

Jonkun mielestä mä saatan jo aivan liikaa toistella itseäni, mutta mä olen aika komeasti saavuttanut kaikki mun tavoitteet ja päämäärät, joita vuosi sitten itselleni asetin. Mä opiskelen av- ja digimedia-alan ammattitutkintoa ja valmistumiseni häämöttää suurinpiirtein vuoden vaihteessa, mutta mä olen suorittamassa myös lukuisia muita sertifikaatteja yritystoiminnasta, perinteisestä sekä some-, digi-, inbound- ja sisältömarkkinoinnista, johtamisesta, yritystaloudesta ja viestinnästä. Mä olen yhdessä yrityksessä ikäänkuin markkinointipäällikköharjoittelijana töissä ja toisessa social & digital media marketing manager. Mä treenaan aktiivisesti ja säännöllisesti keskittyen voimaan, nopeuteen, optimointiin ja lihasmassan kasvattamiseen myös toiminnallisin ja kehonpainoelementein. Mä olen täysin raitis ja myös lähes velaton. Mun elämä on täysin hallinnassa, ehkä jopa ensimmäistä kertaa koskaan. Joku saattaa jo kokea, että mä jauhan näistä jo aivan liikaa, mutta etkö muka jumalauta itse jauhaisi, jos olisit samanlaisessa tilanteessa?

Eihän kyseessä ole muuta kuin mun koko elämää ja identiteettiä perustavanlaatuisesti määrittelevä asia, kokemus ja koettelemus, mutta myönnettäköön, että ehkä tän vuoden jälkeen olisi jo hyvä harjoitella laittamaan koko asia täysin menneisyyteen ja ansaittuun lepoon sekä keskittyä vain parhaaseen mahdolliseen tulevaisuuteen. Kuntoutuspsykoterapiankin tarve alkaa jo tässä väistymään, vaikka psykologini kehui kuinka ihanaa ja mukavaa on keskustella itsensä täysin löytäneen ihmisen kanssa. Sydämelliset kiitokset hänelle.

Monille raitistuminen ja oman elämänsä suunnan muuttaminen kohti jotain parempaa on aivan ylitsepääsemättömän vaikeata, niin en aio kuullostaa uiskentelevani jossain pelkässä omahyväisyydessä, vaikka minulle se oli päivän päätteeksi hyvinkin helppoa ja vaati vain tiukan päätöksen, joten suon hiljaisen hetken kaikille niille, ketkä vielä asian kanssa taistelevat ja ilmaisen myötätuntoni toivottamalla mielessäni heille pelkkää onnea, hyvää ja menestystä sekä jatkossa siirryn positiivisempiin puheenaiheisiin hieromatta omaa ”säkääni” kenenkään kasvoihin yhtään tämän enempää, jos joku asian niin kokee.

365 päivää
Katsoin itseäni syvään ja hartaasti silmiin. Teen niin edelleen.

Aina ei ole kivaa punnertaa elämäänsä uuteen uskoon täysin yksin

Kaippa siihen tietynlaiseen uutena miehenä heräämiseen kuuluu myös tuo romantiikan tai romantiikannälän kukan puhkeaminen. Helvetin rehut kun kukkivat ja laittavat aivastelemaan. Mä olen ensi keväänä 35-vuotias mies ja pakkohan se on olla ihan rehellinen ja myöntää, että kyllä tässä vuosi vuodelta ne haaveet omasta tyttöystävästä, puolisosta, vaimosta ja omasta perheestä putkahtelevat tuonne otsalohkoon vain yhä vahvemmin. Ei voi mitään. Vaikka ajattelenkin, että olen vielä kaukana siitä, että itse kokisin olevani täysin valmis ja kypsä isyyteen tai edes vakavaan ja syvään parisuhteeseen, ovat nämä unelmat ja haaveet silti jatkuvasti nupissani. Ja onko kukaan lopulta täysin valmis ja kypsä itse siihen, kun tällaiset asiat oikeasti tulevat eteen? Tuskin moni, joten kaippa se on vain paras antautua elämän vietäväksi.

Mä olin vuosia marinoitumassa sellaisissa sosiaalisissa ympyröissä sekä vallitsevissa trendikkäissä käsityksissä ja mielipidemaailmoissa, joissa parisuhteet nähtiin vain materialistisina ja seksistisinä asetelmina ja naiset vain joinain kulutushyödykkeinä, palkintoina ja pokaaleina. Kunhan ryypättiin, massia löyty ja mimmeillä oli hyvät tissit ja perseet, hotti lärvi ja hoikka kroppa ja jos tällä kaikella vielä pystyi tarpeeksi vakuuttavasti keulimaan kaikille muille ympärillään, kaikki oli absolutely golden.

Olen tasa-arvon, egalitarismin ja ekvalismin kannattaja, mutta kun jokaisella on oikeus henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja preferensseihin, on sellaisia myös minulla. Koska kunnioitan itseäni ja tiedän oman arvoni, odotan ja lähes vaadin, että kuka ikinä kainalooni sitten päätyykään suhtautuisi itse itseään kohtaan samoin. Täten pidän tärkeänä itsestään, terveydestään ja kunnostaan huolehtimista, mutta myös henkisen, älyllisen ja emotionaalisen pääoman kasvattamista ja kehittämistä, oli tavat, tyylit ja menetelmät sitten mitä tahansa.

Ennen mulle saattoi riittää vain hotit bimbot, nyt haluan kokonaisvaltaisen ja aidon ihmisen rinnalleni. Jonkun, kenen kanssa keskustella tuntikausia ja seikkailla maailmalla sekä pitää hauskaa yhdessä nauraen kippurassa. Arvo- ja asennemaailman toivoisin myös olevan yhteensopiva kanssani, mutta siinä oikeastaan on ne kaikki tärkeimmät ja ainoat asiat, jotka puntareissani mitään painavat. Kunhan nainen on rehellisesti oma itsensä ja mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan, kantaa sen ylpeydellä, pää pystyssä ja selkä suorana, mutta ei ota kaikkea niin saatanan vakavasti. Hyvä huumorintaju ja rakkaus hyvää ruokaa, musiikkia sekä tv- ja elokuvaviihdettä kohtaan ovat mahtavia bonuksia.

Viehättyä ja ihastua voi aina, mutta se true match ei toki aina nappia painamalla tule, joten rohkeutta, mielenkiintoa, kärsivällisyyttä ja sydäntä tutkia asioita pintaa syvemmältä täytyy löytyä. Kaikki eivät kuitenkaan yksinkertaisesti vain ole luotuja toisilleen, eli jos homma ei wörki, on turha jäädä asiaan kiinni. Tulipahan kokeiltua. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Omasta mielestäni suurimmat esteet rehellisyydelle omaa itseään kohtaan ja olemiselle aidosti oma itsensä ovat epävarmuus ja huono itsetunto, mutta myös vääristynyt tarve miellyttää muita, kelvata, riittää ja olla tarpeeksi muille sekä tarve kerjätä hyväksyntää jostain ulkopuolelta. Kun ihminen aidosti rakastaa, kunnioittaa ja arvostaa itseään sekä hyväksyy itsensä juuri sellaisena kun on, väkisinkin ihmisen käytös kohdistuu vain siihen, että itse voi mahdollisimman hyvin aivan ensimmäisenä, tarkoittakoon se kullekin sitten mitä tahansa. Vääristynyt tapa etsiä validaatiota ja palkintoa jostain ulkopuolelta pienentyy ja lopulta poistuu kokonaan. Ja koska jokainen on päivän päätteeksi vain ja ainoastaan itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, itse uskon, että aito, vakava, syvä ja tasapainoinen parisuhde on mahdollista vasta ihmisen päästyä tähän pisteeseen. Ja se taas tarkoittaa tarpeeksi kilometrejä mittarissa tai muuten kehittynyttä tietynlaista kypsyyttä.

Unelmieni kumppani ei ole siis turhamainen, pikkumainen, pinnallinen, eikä mitään muutakaan tällaista, vaan mun älykäs ja kaunis paras kaverini. Toivottavasti joku päivä viä löytyy.

365 päivää
Mitä vartaloihin tulee, joku on selkeästi Henrin ja mun kohdalla käyttänyt copy-pastea.

 

Loppuun on hyvä lainata Dead Prezien biisiä Mind Sex:

Pardon me love but you seem like my type
What you doin tonight? you should stop by the site
We could, roll some weed play some records and talk
I got a fly spot downtown Brooklyn, New York
Now I know you think I want to fuck, no doubt
but tonight we’ll try a different route, how bout we start
With a salad, a fresh bed of lettuce with croutons
Later we can play a game of chess on the futon
See i ain’t got to get in your blouse
It’s your eye contact, that be getting me aroused
When you show me your mind, it make me want to show you mine
Reflecting my light, when it shines, just takin our time
Before the night’s through, we could get physical too
I ain’t tryin to say I don’t want to fuck, cause I do
But for me boo, makin’ love is just as much mental
I like to know what I’m gettin into

6
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday