Asioilla on tapana järjestyä

Asioilla on tapana järjestyä. Fraasi, jota mm. mun oma isäni on toistellut mulle useammankin kerran. Vaikka lause ja toteamus on mulle hyvin tuttu ja vaikka mä itse uskon siihen, mulla nousi mieleen myös tunnetun ja arvostetun pirkanmaalaisen rakennusalan yrittäjän sekä markkinointi-alan vaikuttajan, Markus Koskisen postaus aiheesta. Postauksen näet alta:

Asioilla on tapana järjestyä.
Asiat järjestyy tekemällä.

 

Herra Koskisen kanta asiaan voi tuntua kylmältä, mutta miehellä on pointtinsa. Mun on vaikea kuvailla sanoin, kuinka paljon mä toivoin, että asiat olisivat niinkuin ennen, ennen mun onnettomuutta, ennen kuin sen viimeisen kertani join ja itseasiassa ennen kuin ylipäätään tippaakaan alkoholia elämässäni join. Että asiat olisivat taas niinkuin viime vuonna, kun mulla oli latu auennut Pirkanmaan suurimmassa ja parhaimmassa markkinointiviestintätoimistossa, kun olin etenemässä jäseneksi Pirkanmaan nuorkauppakamaritoiminnan ympyröihin, kun toiminnallinen, tavoitteellinen ja tuloksellinen treenaamiseni kulki hyvin, kun eräs mulle aivan mielettömän rakas, läheinen ja tärkeä ihminen oli vielä mun elämässä ja kun opiskeluni eivät vielä olleet keskeytyneet ja lykkäytyneet. Ennen kuin makasin aivo- ja monivammautuneena Tampereen Yliopistollisessa Sairalassa, pitkäaikaistyöttömänä ja köyhänä alkoholistina. Haikailin jopa mun menestysvuosieni perään levyttävänä ja esiintyvänä artistina, vaikka ne vuodet olivat jo aikavuosia sitten päättyneet. Olin rehellisesti vain askeleen päässä siitä, että luopuisin toivosta täydellisesti, hyväksyisin kohtaloni kokonaisvaltaisena häviäjänä ja luovuttaisin aivan täysin.

Mutta.

Mä päätin, että mä en tee niin. Mut oli elämä lyönyt polvilleen pohjalle, mä koin olevani yksin ja yksinäinen, mä itkin ja syyllistin itseäni kaikesta tapahtuneesta ja mä elin häpeässä ja katumuksessa. Mutta mä päätin, että mä nousen, ottaisi se sitten aikaa kuinka paljon tahansa. Niinkuin olen kertonut, mä olen asenteeltani usein elämässäni ollut sellainen, että kaiken on tultava eteen kannettuna heti, helposti, vaivatta, mukavasti ja tekemättä itse yhtään mitään. Tällä kertaa ajattelin hoitaa asiat hieman toisella tavalla.

Mä kävelin vielä Hatanpään Puistosairaalassa rollaattorilla ja luulin vuoden olevan 2014. Kännykkäni jouduttiin huoltamaan, koska näin niin pahasti kahtena, että olin tiputtanut puhelimeni vuodesängyltä lattialle niin moneen otteeseen, että näyttö oli hajonnut. Mä en tuu koskaan muistamaan kaikkea, mitä TAYS:ssa ja Hatanpään Puistosairaalassa tapahtui, ketä tapasin ja mitä puhuin. Neuropsykologiset kokeet ja testit menivät myös aivan päin helvettiä kaikki. Kaikesta tästä mä päätin nousta, toipua, parantua, jatkaa elämääni kaikesta mahdollisimman paljon oppineena sekä kasvaa uudemmaksi ja paremmaksi ihmiseksi.

 

Asioilla on tapana järjestyä
Kokemuksistani huolimatta, mä nautin aurinkoisesta kesästä täysin rinnoin ja leveällä hymyllä.

Puuhastelu, tussuttelu ja voivottelu.

Markusta lainatakseni, mä lopetin puuhastelun, tussuttelun, voivottelun ja aloin toimimaan. Toki aivan ensimmäiseksi se tarkoitti lukuisia neuropsykologin, fysioterapeutin ja toimintaterapeutin terapiasessioita. Keskityin niihin ja hyvin nopeasti en enää tarvinnut kävelykeppiä, rollaattoria tai pyörätuolia. Aloin klaaraamaan kognitiivisia testejä, kuten esimerkiksi muistiin liittyviä. Yritin parhaani mukaan vakuuttaa itselleni, että sairaalaruoka on aivan helvetin hyvää. Yritin ohjata ajatteluani ennemminkin kaikkeen positiiviseen sekä uskoa parempaan tulevaisuuteen avoimemmin. Monet muistavatkin vielä mukafilosofisia mietelauseitani Facebook-statuksissani.

En tiedä, yritettiinkö minulle tehdä tarkoituksellisesti, suunnitelmallisesti ja järjestelmällisesti pahaa taannoin ja haluttiinko pinnalla olleesta keskusteluilmapiiristä saada vain jotain henkilökohtaista hyötyä, kun vanhoja erittäin vahvassa humalassa, ymmärtämättä, ajattelematta ja tarkoittamatta kirjoittamiani Facebook-yksityisviestejä vanhat fanini julkaisivat sosiaaliseen mediaan ja minua kohtaan käynnistettiin aivan kohtuuton ajojahti, syyllistäminen, nöyryyttäminen sekä julkinen lynkkaus ja ristiinnaulitseminen täysin valheellisin väittein ja syytöksin, mutta oli miten oli, mä kannoin tekemistäni menneisyyden mokista vastuuni, myönsin virheeni ja pyysin niistä anteeksi.

Tämä ei tietenkään kaikille kelvannut alkuunkaan ja tuntemattomien ihmisten kirjoittelu sosiaalisessa mediassa oli suorastaan repivän ilkeätä. Otin iskuni vastaan kuitenkin rehellisesti, enkä selitellyt ja paennut vastuutani, enkä koittanut työntää syyllisyyttä joidenkin toisten harteille, vaan kohtasin kaiken mitä tuli ja käsittelin sen, selkä suorana ja pää pystyssä. Tapahtunut oli erittäin vahva merkki siitä, että päätökseni raitistua oli todellakin mitä parhain sekä todella hyvä hetki katsoa itseäni syvästi peiliin ja muuttaa asioita. Olen ollut täysin raitis ja päihteetön jo pian 300 päivää ja homma on mennyt kuin kusi lautaa pitkin, eli hyvin.

Raitistumisen ja alkoholin ympärillä pyörineiden sosiaalisten piirien hylkäämisen jälkeensä jättämä tyhjyys, yksinäisyys, onttous ja merkityksettömyyden tunteet sekä vammautumisestani kuntoutumisen jälkilöylyihin kuuluneet masennus ja ahdistus tarvitsivat ammattilaisapua ja lääkitystä, mutta mä teen ihan mitä vain hyvinvointini eteen ja löytääkseni itsevarmuuden ja onnellisuuden sävelet jälleen elämääni, joten mä en häpeä sitä pätkänkään vertaa.

 

Asioilla on tapana järjestyä
Koulutiellä eteneminen on sutjakkaampaa, kun ottaa tietokoneen pois päältä.

Seuraavat etapit.

Omasta kuntoutumisesta, toipumisesta ja raitistumisesta seuraavaksi tärkein etappi oli palata jälleen opiskelujeni pariin. Mä palasin Tampereen Aikuiskoulutuskekuksen Digimediaosaaja-linjalle opiskelemaan digitaalista mediaa, julkaisugrafiikkaa, audiovisuaalista viestintää ja verkkoviestintää sekä omatoimisesti otin työn alle Facebookin, Instagramin, Googlen ja HubSpotin some-, digi- ja inbound-markkinoinnin henkilösertifikaatit. Valmistumiseni TAKK:sta digi- ja av-media-alan ammattitutkinnon kanssa on ajoitettu suurinpiirtein ensi vuoden Maaliskuuhun ja erilaisia digimarkkinointisertifikaatteja on minulla jo jotakuinkin 5 kappaletta. Kymmeniä on vielä jäljellä suoritettavana, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tärkeätä on vain aloittaa jostain. Nykypäivänä koko elämä on yhtä jatkuvaa oppimista ja kouluttautumista, koska enää ei yhdellä ja ainoalla tutkinnolla voida olla 50 vuotta yhdessä ja samassa yrityksessä töissä yhdessä ja samassa tehtävässä. Joten, vaikka nuoruudessani minulla jäi kaksikin eri korkeakoulua kesken, tämän mä oon päättänyt painaa loppuun asti kunnialla. Ehkä tarvitsen jonkinkaltaista tutoria ja mentoria matkan varrella, ehkä en. Vain suuri ja mahtava Cthulhu voi äärettömässä viisaudessaan tämän tietää ennalta.

Koska runsas alkoholinkäyttö ja sen myötä vääristynyt arvo- ja asennemaailmani laiminlöi hyvin oleellisesti fyysistä ja henkistä kuntoani ja terveyttäni, päätin myös sille tehdä jotain. En minä ole vieläkään mikään kehonrakennus- ja CrossFit-ammattilavoille suuntaava sikaniska, eikä minusta sellaista koskaan tulekaan, mutta olen alkanut panostamaan enemmän siihen, mitä ja miten syön sekä miten, miksi ja missä kuntoilen. Tähän on oikein oivat avaimet tarjonnut Henrin #SALI, jota suosittelen edelleen erittäin lämpimästi aivan jokaiselle pirkanmaalaiselle, joka kokee tarvitsevansa uutta ja parempaa potkua kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa sekä tavoitteelliseen ja tulokselliseen fyysiseen treenaamiseensa. Itse haluan tässä omalla rytmillään ja aikataulullaan, mutta kuitenkin suunnitellun pikaisesti nostaa treenaamiseni tähän astisesta puuhajumppailusta selkeästi tavoitteellisempaan ja tuloksellisempaan suuntaan, ruokavaliota, ravinto-ohjelmaa sekä tarkempaa ja yksilöidymmin räätälöityä bodausohjelmointia ja -aikataulua seuraten. Mutta, kaikki aikanaan. Avaimet voi saada vaikka mistä, mutta niitä pitää itse siellä lukkopesässä kääntää. Mä oon jo 34, joten just tällaiset ruoka- ja treeniasiat eivät enää mene kohdilleen vain ikäänkuin jotain nappia painaen.

 

Asioilla on tapana järjestyä
Aktiivinen ihminen käy kuntosaleilla istumassa sohvalla.

Tähän astisista se tärkein.

Muusikkoyrittäjyyteni ja levyttävän ja esiintyvän artistin, menestyneenkin jopa, urani päätyttyä, mä jäin ikäänkuin ajelehtimaan ja kellumaan elämässäni hieman. Opin tietenkin todella paljosta paljon ja jätin jälkeni historiaan, mutta en oikein millään saanut keksittyä, että mitäs sitten seuraavaksi. Tein satunnaisia keikkoja vielä freelancerina, yritin rakentaa uutta suuntaa ja uraa toimittajana ja kolumnistina media-alalla sekä sain toki Universalin dropattua meikäläisen tuotettua ja julkaistua musiikkia vielä aivan independenttinä suht paljon, mutta vedin soviteltua työttömyyspäivärahaa ja elin pitkälti sormi suussa. Viime vuotinen pätkäni mainostoimistossa vaikutti alkuun kauan kaivatulta uudelta, vakaalta ja vakituiselta urasuunnalta elämässäni, mutta lopuksi ajoin sen itse seinään, koska pakenin epävarmuuksiani vielä vääränlaiseen arvo- ja asennemaailmaan. Niin, ja mä join vielä aika vahvasti. Lopulta pakenemisyritykseni vuoksi TAYS:n lepositeissä mä makasin pitkäaikaistyöttömänä.

Työllistyminen ei tietenkään ole, eikä pitäisikään olla, kaikille se maailman tärkein asia, mutta mä itse koen, että mun oma tarkoituksen ja merkityksen kokemus, itsevarmuus, itsekunnioitus ja itseusko kietoutuu aika vahvasti sen käsityksen ympärille, että mä olen hyödyllinen, tarpeellinen ja tuottava yhteiskunnan jäsen. Toki mä käsitän, että ihmisyys ja ihmisenä oleminen on äärettömästi paljon muutakin kuin kapitalistisen talousjärjestelmän moottorin rattaana uskollisena kuluttajana odotuksien ja vaatimuksien täyttäminen, mutta mä haluan tehdä jotain, jolla on väliä ja joka tunnistetaan ja tunnustetaan. Mä olin viime Joulukuussa suurinpiirtein viikon verran projekti- ja urakkaluontoisena sesonkivarastomiehenä keräilemässä, pakkaamassa ja lähettämässä eteenpäin Saarioisen laatikoita. Mä en ole ylimielinen, ylenkatsova, alentuva, enkä mitään muutakaan sellaista, enkä koe olevani automaattisesti parempi tai parempaa ansaitseva, mutta mielestäni mun sellainen täyttymyksellinen kohtalo työmaailmassa on toisenkaltaisissa tehtävissä. Tarkemmin ottaen, markkinointialan monenkirjavissa tehtävissä. Luovuus ja H2H-, eli human to human-aspekti alalla vetää mua eniten puoleensa. Joten, jälleen oli ryhdyttävä toimeen.

Rekrytointikoulutusohjelmat.

Koska mä ymmärsin, että mä en ole minkäänlaisessa asemassa vaatia tai odottaa jotain päällikkötason asiantuntija- ja ammattilaistehtäviä, enkä minä sellaisten mukanaan tuomiin vastuihin ja velvollisuuksiin ollut ollenkaan valmiskaan, päätin lähestyä mun ura-ambitioita ennemminkin työharjoittelun ja työssäoppimisen kautta, junior-tason hommista, missä kasvetaan ja kehitytään siihen lopulliseen työnkuvaan. Vastaani tulivat Saranen Consulting Oy:n ja ECAM Consulting Oy:n yhteistyössä TE-Keskuksen kanssa järjestämät rekrytointikoulutusohjelmat, joten päätin pyrkiä ja hakeutua niihin. Olen aikuis-, etä- ja monimuoto-opiskelija, joten perinteiset opiskelujen ohessa suoritettavat työharjoittelut opintotuilla olivat kohdallani kokonaan pois pöydältä. Kyseiset ohjelmat tarjoavat kuitenkin erittäin pätevät vaihtoehdot sellaiselle. Ohjelmissa ollaan pelkillä korotetuilla sosiaalietuuksilla ja kulukorvauksilla suurinpiirtein 4-6 kuukautta ikäänkuin työharjoittelijana koulutussopimuksella ja hommaan kuuluu kattavat opinnot, koulutukset ja mentoroinnit. Ohjelmien päätyttyä tarkoituksena on siirtyä aivan täys- ja kokopäiväisesti palkkatyöllistetyksi kyseiseen yhteistyöyritykseen. Yritys voi toki itse päättää, mutta ideana on, että rekrytointikoulutusohjelmat toimivat samalla myös koeaikana. Kyseinen tapa toimia madaltaa yrityksen rekrytointikynnystä, täyttää aktiivimallin aktiivisuusvaatimukset sekä helpottaa myös työntekijään kohdistuvia odotuksia ja vaatimuksia esimerkiksi tulosvastuun suhteen.

ECAM Consulting Oy:n rekrytointikoulutusohjelma keskittyy laajemmin asiantuntija- ja toimihenkilötehtäviin ja kattaa mm. yritystoiminnan menestyksen avaintekijät, menetyksekkään markkinoinnin, ymmärryksen työyhteisön toimintamekanismien keskeisistä mekanismeista, oman osaamisen tuotteistamisen, viestinnän ja markkinoinnin somessa, yritystalouden ymmärryksen ja projektinhallinnan. Saranen Consulting Oy:n rekrytointikoulutusohjelma keskittyy digi-, some- ja inbound-markkinointiin. Hakeuduin molempiin, koska koen niiden molempien tukevan ja ruokkivan kaikkea muuta, mitä opiskelen tällä hetkellä.

 

Asioilla on tapana järjestyä
Terassikaljat ovat vaihtuneet limpskaan ja hyvä niin.

Asioilla on tapana järjestyä.

Mä aloitan tässä kuussa ECAM Consulting Oy:n kautta markkinointispesialistina eräässä pirkanmaalaisessa teollisuusyrityksessä, joka valmistaa ruiskuvalamalla erilaisia teknisiä muovituotteita ja on erikoistunut lämpöäjohtaviin raaka-aineisiin. Yrityksen focus on LED -valaisimien ja -komponenttien valmistus. Yritys tarjoaa valmiita valaisimia eri sektoreille ja asiakaslähtöisiä räätälöityjä tuotteita ja komponentteja, jopa liisauspalveluna. Erottuvuustekijöinä yrityksellä on kotimaisuus ja vihreät arvot.

Mä oon sertifioitu some-, digi-, inbound- ja sisältömarkkinoinnin tekijä, joten vaikka köysi onkin puntissa, mä en usko, että mulla tulee olemaan mitään hätää. Mua on pyydetty myös sivutoimiseksi ja osa-aikaiseksi markkinoinnin suunnittelijaks ja toteuttajaks erääseen erittäin mielenkiintoiseen espoolaislähtöiseen ravintola- ja tech-alan start up/scale up-yritykseen ja mä tietenkin vastasin myöntävästi. Vaikka työtä ja opiskelua tulee varmasti olemaan paljon, mulla on raitistuttuani viikossa enemmän päiviä kuin ennen. Uuden urasuunnan tueksi mä olen myös liittynyt MARK Ry:n ja DigiMama Ry:n jäseneksi. Niinkuin mä Instagramissakin jo sanoin, se, että mua pelottaa, jännittää ja hermostuttaa, kertoo vain, että mä olen ryhtymässä johonkin, joka merkitsee mulle paljon ja on tärkeätä.

Isä oli oikeassa.

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday