Haaveet kaatuu vai kaatuvatko sittenkään?

Katsoin tuossa hetki sitten dokumentin Steve-O:n syöksykierteestä vakavan alkoholi- ja huumeriippuvuuden kanssa ja nousemisesta lopulta jälleen pystyyn ja raittiiksi.  Myös räp-artisti Junon “Katumuksen sakramentti”-single ja -videosarja, joilla mies rehellisesti ja avoimesti pyytää anteeksi menneisyyden virheitään sekä synninpäästöä on pistänyt miettimään. Paljon ja syviä.

Vaikka sairaudesta nimeltä alkoholismi ei kukaan parannu koskaan, voi alkoholiongelmasta kuitenkin toipua kuiville ja lopulta raittiiksi. Kyseessä on geneettinen alttius ja taipumus ihan oikeaan sairauteen, joka voi ilmetä niin fyysisesti, psykologisesti, sosiaalisesti kuin hermostollisesti. Usein alkoholismi ymmärretään tilanteena, jossa ihminen pakonomaisen tarpeen vuoksi juoda tuhoaa niin avioliittonsa, perheensä, kaiken omaisuutensa ja työnsä sekä juo joka päivä koko päivän, kaikkea mitä vain saa juodakseen ja hinnalla millä hyvänsä. Mutta alkoholismilla voidaan tarkoittaa myös pitkäaikaista tai toistuvaa alkoholin yleistä liikakäyttöä. Se vaikuttaa negatiivisesti yksilön elämään tapaturmien ja taloudellisten haittojen kautta sekä aiheuttaa terveydellisiä hankaluuksia, kuten loukkaantumisia, maksa- ja pernaongelmia sekä ruoansulatuskanavan syöpiä.

Haaveet kaatuu
Minä Pipefesteillä joskus muinoin.

 

Minä ja alkoholismi

Itse selittelin ja vakuuttelin pitkään, että mitään ongelmaa tai liikakäyttöä ei ole, ja että kaikki on hallinnassa ja lopettaminen mahdollista ihan koska vain omasta valinnasta. Yhteiskunnassamme elää lopulta lukematon määrä myös ihan normaaliin työ-, koulu- ja perhe-elämiseen kykeneviä alkoholiongelmaisia alkoholisteja. Tarvetta valinnalle lopettaa ei koskaan itse nähnyt tai myöntänyt. Kunnes heräsin Tays:n teho-osastolta aivovamman saaneena ja useat muutkin menneisyydessä humalassa tekemäni virheet nousivat esiin ja ymmärsin monet ihmissuhteet sekä mahdollisuudet ja tilaisuudet niin työ- kuin kouluelämässä juomalla pilanneeni.

Alkoholismi ja mielenterveysongelmat liittyvät usein toisiinsa eli alkoholismin taustalta paljastuu mielenterveysongelma, jolloin kysymys on niin sanotusta kaksoisdiagnoosista. Itse olen kärsinyt eriasteisesta masennuksesta, ahdistuksesta, epävarmuudesta ja huonosta itsetunnosta jo vuosikausia. Siitä miten nämä ovat eri tavoin vuosien saatossa ilmentyneet, olen jo aikaisemmissa blogiartikkeleissani kirjoittanut aika paljon. Minulla on ollut kaksi pitempää hoitojaksoa, minkä aikana olen käynyt säännöllisissä kontrolleissa ja terapiassa niin lääkärin, A-Klinikan sosiaaliterapeutin kuin depressiohoitajan ja psykiatrian sairaanhoitajan kanssa sekä parhaimmillaan ollut neljällä eri lääkityksellä. Olen ollut pitemmillä selvillä kausilla myös kahteen epäonnistuneeseen otteeseen.

Olen oikeasti ylpeä ja onnellinen sellaisten ihmisten puolesta, joilla alkoholinkäyttö onnistuu pysymään satunnaisuudessa, kohtuudessa ja todellisena sosiaalisena ajanviettona ja hauskanpitona ystävien kanssa. En myöskään pidä sitä häpeänä, että omat asiani lopulta menivät niinkuin menivät. Ongelmani kehittyi vuosien saatossa ja huomaamatta, tein virheitä sekä vääriä valintoja ja päätöksiä, mutta lopulta en voi kaikesta syyttää itseäni loppua elämääni. Tietenkin kadun, häpeän ja pyydän anteeksi sekä synninpäästöä kaikkien tekemieni ajattelemattomuuksien ja tyhmyyksien vuoksi, mutta menneelle ei enää voi mitään eikä minun kuulukaan enää tuppautua kenenkään sellaisen elämään, ketä olen joskus muinoin loukannut tai kenelle olen joskus taannoin aiheuttanut pettymyksiä, mutta kenen kanssa emme enää ole toistemme elämissä. Olen ollut paska jätkä ennen ja kannan vastuuni kaikista toilailuistani, mutta nyt minun on aika keskittyä vain tulevaisuuteen ja yrittää parhaani mukaan elää hyvää ja onnellista elämää. Luulen, että parhaiten teen myös elämässäni nykyään mukana olevat ihmiset onnellisiksi kun rohkeasti uskon ja luotan itse itseeni sekä kunnioitan ja rakastan itse itseäni. Oppiakseni ja pyrkiäkseni olemaan parempi ihan itseni vuoksi. Jos muutosta parempaan aloittaa tekemään vain miellyttääkseen ja vakuuttaakseen muita, todistellakseen muille ja tehdäkseen vaikutuksen muihin ihmisiin, on aina lähtökohtaisesti tuomittu epäonnistumaan.

Haaveet kaatuu
Minä Philadelphiassa Made In America-festivaaleilla joskus muinoin.

Uudet suunnat

Olen ollut täysin raittiina ja päihteettömänä nyt 215 päivää. Pystyn myöntämään, että juominen ja alkoholinkäyttö oli aikoinaan lopulta kuitenkin niin suuressa roolissa elämässäni, että täydellinen lopettaminen tuo mukanaan kuulumattomuuden ja osattomuuden tunnetta ja ajatuksia riittämättömyydestä ja kelpaamattomuudesta. Tietynlaisien sosiaalisten yhteyksien ja kosketuksien sekä tilanteiden ja kanssakäymisien ollessa poissa, oleminen ja eläminen voi tuntua paikoin tyhjältä, merkityksettömältä ja tarkoituksettomalta. Tärkeätä on kuitenkin ymmärtää, että kaikki tuollainen entinen lopulta oli vain negatiivista ja epäterveellistä minulle itselleni sekä ruokki vain ongelmiani. On aika korvata jollain paremmalla kaikki sellainen, mikä ennen ajoi minua käyttämään liikaa alkoholia. Huomattava kuitenkin on, että en omista ongelmistani missään nimessä syytä ketään muuta ihmistä. Enkä ole itsetuhoinen.

Mä käyn säännöllisesti ja aktiivisesti edelleen psykiatrian sairaanhoitajan keskusteluterapiassa sekä Tays:n aivovammapoliklinikan kuntoutuksessa. Treenaan aktiivisesti Henrin #SALI:lla, jossa valmennus on toiminnallista, tavoitteellista ja tuloksellista. Keskityn myös ura-ambitioideni mukaiseen opiskeluun. Luen Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa digitaalisen median, julkaisugrafiikan, audiovisuaalisen viestinnän ja verkkoviestinnän ammattitutkintoa sekä itsenäisesti niin Facebookin, Googlen kuin HubSpotin markkinointisertifikaatteja. Nämä eivät välttämättä kaikille sano mitään, joten sanotaan, että markkinointiviestintäala on päämääräni. Jo neljä eri yritystä on kiinnostunut palveluksistani ja osaamisestani sisällöntuotannon, sisältömarkkinoinnin ja copywritingin parissa. CV:ni, portfolioni, suositteluni sekä avoimen työhakemukseni saa pyytämällä. Vaikka alalle breikkaamisen kanssa minulla on ollut myös pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, mä en luovuta enkä lannistu. Vaikka pääni todella vakavasti ja pahasti löin, älyni, kykyni, lahjani ja potentiaalini ovat edelleen kaikki tallella. Vauhtini voi olla hidas, mutta suuntani on varma, niinkuin RoopeK:ta myötäillen voisin sanoa.

Haaveet kaatuu
Minä Pipefesteillä joskus muinoin.

 

Entä ne “heitterit”?

Monet voivat olla sitä mieltä, että mitä helvettiä se Karvonen vaan koko ajan vatvoo ja velloo näissä nyyhkytarinoissaan ja tuntuu vaan kerjäävän jotain sääliä, mutta tavallaan samalla kun vitut sellaisille haistatan, mä ymmärrän sellaisia tyyppejä. Yhteiskuntamme kavahtaa kaikkea mikä nähdään valittamisena, haavoittuvaisuutena ja liiallisena tunteellisuutena sekä ylisuorittamista ja lähes neuroottista pyrkimistä vain saavuttamaan päämäärät ja tavoitteet paremmin ja nopeammin kuin muut pidetään kunnioitettuna arvona ja tavoittelemisen arvoisena normina. Iso osa mun näiden tähän astisen elämäni suurimpien, vakavimpien ja vaikeimpien asioiden kohtaamista ja käsittelyä on se, että käyn näitä läpi terapiana ihan itselleni sekä kirjoitan ajatuksiani ja tunteitani ulos. Nämä blogiartikkelit ovat siis enemmän mulle itselleni ja omaksi hyväksi kuin kellekään muulle. Myöskään kaikkea mistä kirjoitan ei välttämättä voi ymmärtää, eikä niihin välttämättä pysty samaistumaan, ellei ole itse kokenut mitään samankaltaista. Sori siit.

Jore Marjaranta sanoi aikoinaan, että haaveet kaatuu, mutta mun niskoilla on nyt nostaa ne uudelleen pystyyn. Ja se on täysin mahdollista, kaikesta huolimatta.

Haaveet kaatuu
Minä Helsingissä. Taas joskus muinoin.
1
Jaa:

This Post Has One Comment

  1. Hienoa tekstiä. Arvostan suuresti ihmisiä, jotka menneisyyden taakoista huolimatta nostaa pään pystyyn ja menee eteenpäin. Kaikkea hyvää sinulle! Jatka kirjoittamista, näitä on kiva lukea.

Vastaa

Close Menu

Black Friday