Mitä artistivuodet opettivat?

Olen iältäni n. kolkytä ja pari villiä kesää. Toimin pääasiallisena muusikkoyrittäjänä sekä levyttävänä ja esiintyvänä artistina suurinpiirtein vuodet 2013-2015. Minulla oli levytyssopimus levy-yhtiön kanssa sekä myös sopimukset keikkamyyntiyhtiön, studion ja managerin kanssa, minkä puitteissa uraani tein. Julkaisuja ja keikkoja sekä yhteistyökuvioita monien eri tahojen kanssa tein paljon. Pitkäsoittoa en kuitenkaan koskaan saanut julkaistua, samoin myös kaikenmaailman Emma-palkinnot sekä kulta- ja platinalevyt jäivät saavuttamatta, menestyksestä huolimatta. Vaikka uran päättymistä voi joku pitää epäonnistumisena, olen itse suunnattoman ylpeä kaikesta mitä saavutin. Jätin merkkini historiaan ja tein asioita, mitä en olisi uskaltanut tai osannut edes kuvitella, vielä kun olin vasta alasta ja genrestä juuri innostunut nuori mies. Saavutin asioita, mihin ei ihan kuka tahansa pysty. Se kaikki on nyt kuitenkin auttamattomasti takanapäin ja poissa. Sille tielle palaaminen on jo vaihtoehtona kuopattu ja mahdollisuudetkin laskettu haudan lepoon.

Joskus vielä oikein määrittelin itseni ihmisenä kyseisen musiikin kautta ja artistius oli unelmani. Ei enää. Innostuin joskus yläasteella aiheesta ja silmät kovina tapitin minua vanhempia ihmisiä, jotka olivat jo alalla jotain ja pyrin ottamaan heistä mallia. Vanhemmaksi kasvettuani se oli päivittäisessä arjessani aina mukana jollain tavalla. Pukeuduin, miten pukeuduin ja kuuntelin musiikkia, mitä kuuntelin. Vihdoin päästessäni alalle tekemään elantoni artistius-unelmallani, jokin kuitenkin alkoi mennä vikaan.

Promokuva 1
(c) Pekka Keränen

 

Mitä artistivuodet opettivat ja mikä meni vikaan?

Omaksuessani ammattia muusikkona kiedoin vain enemmän itseäni tietynlaiseen rooliin ja esitin jotain, mitä en oikeasti ollut. Alalla turhankin tuttu alkoholi toimi lahjakkaana kapellimestarina. Hypermaskuliinisuus, seksismi, runsas alkoholinkäyttö, vastuuttomuus, hyväksynnän kerjääminen materiaalisilla asioilla ja ylenpalttinen huumori alkoivat sanelemaan monia asioita elämässäni. Kerjäsin huomiota ja hyväksyntää olemalla jonkinkaltainen alfauros, “sonni”. En uskaltanut olla puhtaasti oma itseni, kohdata tunteitani ja olla rehellisesti läsnä, joka kaikui niin omassa lyriikassani kuin myös lyriikassa, jota eniten pidin innoittajanani ja inspiraation lähteenä. Alkoholi ja roolin esittäminen toimivat kainalosauvoina sekä kilpenä ja maskina, jonka taakse juoksin karkuun yksinäisyyttäni, masennustani ja muita henkisiä ongelmiani. Naiskuvani vääristyi sekä myös ideani todellisesta ja arvostuksen arvoisesta miehisyydestä. Ilmeisesti odotin aina korkkia avatessani tullakseni joksikin ja saadakseni osakseni mainetta ja mammonaa.

Lopulta löysin itseni vain narrin ja pellen paikalta. Ylilyöty artistipersoona ja rooli valuivat myös yksityiselämääni ja minulta vaadittiin ja odotettiin “uunoturhapuromaisempaa” pop-hitti-formaattia myös musiikissani. Ei se ikinä se oikea Jussi ollut, joka kanssaihmisiään viihdytti yöelämässä, vaan jotain, mitä kuvittelin minulta vaadittavan ja odotettavan, jotta olisin jotain, kelpaisin, riittäisin, olisin tarpeeksi ja olisin hyväksytty. Kotona ollessani tunsin oloni usein yksinäiseksi, masentuneeksi, ahdistuneeksi ja riittämättömäksi. Kyvyttömyyteni vuoksi kunnioittaa ja arvostaa saamiani mahdollisuuksia ja tilaisuuksia sekä nauttia niistä, pop-hittejä ei enää tullut, joten sopimukseni purettiin ja manageriosapuolen kanssa jatkoimme myös eri teitä. Tästä alkanut oireilu päätti myös silloisen avoliittoni. Olin huomaamattani tukeutunut ja ripustautunut niin vahvasti ulkopuolisiin asioihin ja tahoihin, että ne menettäessäni purin kaiken katkeraan valittamiseen ja ponnettomuuteni rakentaa uraani siitä eteenpäin ja kantaa vastuu siitä yksin johti muiden syyttelyyn ja turvan hakemiseen jälleen alkoholista. Levy-yhtiöni, studioni ja managerini olivat tietenkin väärässä, minä en.

Vuodet musiikin parissa olivat tuoneet minulle myös tähän astisen elämäni suurimman rakkauden. Romanttisen suhteen päätyttyä kasvoi tästä ihmisestä minulle kuitenkin vielä myös hyvin rakas, tärkeä ja läheinen ystävä. Alkoholismini ja muiden henkisten ongelmieni eskaloiduttua viime vuoden lopulla lopulliseen lakipisteeseensä tiemme kuitenkin päättyi myös ystävinä ja nyt jatkamme eteenpäin eri polkuja. Ymmärrän ja kunnioitan tätä päätöstä olemukseni jokaisella atomilla. Yhteydenpitomme on päättynyt, mutta koska muistelemisesta sydämeni edelleen täyttyy omankaltaisellaan ystävänrakkaudella, välittämisellä ja kunnioituksella, pyrin rauhaan ja levollisuuteen ajatellen, että maailman kauneimmalla entisellä kumppanillani on kaikki hyvin. En ennen ymmärtänyt tai osannut tiedostaa omia ongelmiani, virheitäni, puutteellisuuttani ja vajavaisuuttani, jotka toivat ympärilleni vain huolia, stressiä, pelkoja ja pettymyksiä, mutta nyt keskityn täysin asioiden korjaamiseen ja parantamiseen. En enää näyttääkseni ja todistaakseni kellekään muulle yhtään mitään, vaan siksi, että minä itse ansaitsen sen. Raittiuttanikin on kestänyt jo lähes 200 päivää ja käyn psykiatrian sairaanhoitajan keskusteluterapiassa.

Promokuva 2
(c) Pekka Keränen

 

Mitä sanoisin alalla aloitteleville nuorille?

Kirjoitin aikoinaan eräälle musiikki- ja viihdesivustolle artikkelisarjan erilaisista liiketoiminnallisista asioista, jotka vasta aloittelevan ja läpimurtoaan rakentavat musiikkiyrittäjän olisi tärkeätä muistaa. Minulta jäi kuitenkin kirjoittamatta monista vieläkin tärkeämmistä aspekteista.

Siintää urasi sitten vaihtoehto- ja marginaalimusiikin kentällä tai kirkkaimpana tähtenä pop-taivaalla, ole oma itsesi. Oikeasti. Kuuntele sydämesi ääntä ja sielusi säveltä. Seuraa intohimojasi ja kiinnostuksiesi suuntia, mutta pyri löytämään itsestäsi ja kaikesta tekemisestäsi myös aito tarkoitus ja merkitys. Katso itseäsi peiliin, kohtaa kaikki tunteesi, ajatuksesi ja kaikki mitä ihmisenä olet ja anna sen tulla avoimesti ja rehellisesti ulos. Älä hukuta itseäsi päihteisiin tai kuuntele tavuakaan muiden ihmisten ja muun maailman odotuksista ja vaatimuksista. Älä esitä mitään. Ole rohkea, usko ja luota itseesi. Riisu itsesi alasti. Kuvainnollisesti siis. Sinua on tässä maailmankaikkeudessa vain yksi ja jokainen piirteesi, ajatuksesi ja tunteesi on timantinarvoinen. Ilman tippaakaan mitään teatteria sinä merkitset ja olet kunnioituksen arvoinen. Sinä olet täydellinen aivan omana itsenäsi, joten älä piiloudu siltä tai juokse sitä karkuun, varsinkaan miellyttääksesi ketään muuta. Kanna vastuusi elämästäsi ja tulevaisuudestasi kokonaan yksin.

Ja halaa jokaista, joka omasta valinnastaan päättää rinnallasi kulkea ja kerro ja näytä heille päivittäin, kuinka paljon rakastat.

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday