Miten muuttaa paskahätä lihakseksi?

Aloitin tiistaina 20.2 pitkään suunnittelemani toiminnallisen ja tavoitteellisen treenaamisen jälleen alusta uudelleen. Lihatehtaaksi itselleni valitsin uudehkon paikan nimeltä Henrin #SALI. Paikka sekä omistaja ja päävalmentaja ovat minulle jo ennestään tuttuja, joten vanhoille pelipaikoille palaaminen oli minulle luonnollista ja loogista. Harjoittelin ennen TFW Tampereena tunnetulla salilla keväästä syystalveen vuonna 2015 sekä vuoden 2017 kevään. Treenaaminen kyseisellä salilla toi paljon tuloksia ja hyvää mieltä jo aikaisemmin, joten tuttu ovipumppu soi jälleen.

Todella suuria vaikeuksia ja ongelmia kohdanneena ovat arvoni ja asenteeni tällä kertaa kuitenkin hieman erilaiset. Ennen vanhaan tällainen toiminnallinen treenaaminen oli trendikästä ja “coolia” sekä motivaatio kaikkeen oli vain se upea rantakroppa, mitä sitten esitellä muille ja näyttää ja todistella jotain joillekin muille. Vielä kun se tulisi mahdollisimman nopeasti ja vaivattomasti. Sitä jotenkin toivoi sillä ostavansa itselleen parempaa omaatuntoa selkeästi jo ongelmallisen suuren alkoholinkäytön sekä terveellisen nukkumisen ja syömisen vakavan laiminlyönnin vuoksi. Salilla treenasi, ja treenaa edelleen, myös miellyttävän näköisiä naisoletettuja. Nyt olen kuitenkin puhtaan pinnallisista, turhamaisista, pikkumaisista sekä itsekkäistä arvoista ja asenteista siirtymässä eteenpäin ja kohtaamassa ja käsittelemässä erilaisia tosiasioita rehellisesti, avoimesti, ahkerasti ja vastuullisesti.

Suomeksi sanoen, mua ei enää mikään täydellinen rantakroppa tai muiden ihmisten ihailu treenaamiseni vuoksi kiinnosta hevonpaskankaan vertaa. Haluan vain olla terve, hyväkuntoinen, suorituskykyinen, pitää huolta itsestäni ja elää onnellisena. Käytyäni jo niin lähellä sitä todellisuutta, että olisin voinut väärillä valinnoillani vammauttaa itseni vakavasti loppuelämäkseni tai jopa tappaa itseni, olla oppimatta virheistäni ja olla kantamatta vastuutani niistä, haluan kunnioittaa ja arvostaa itseäni ja olemassaoloani hieman enemmän ja pitää parempaa huolta itsestäni ja elämästäni. Aloitan jälleen täysin nollista ja tyhjistä levytangoista, mutta mitä sitten? Mun diffuusit aivosoluvauriot ja aivoverenvuodot sekä vakava alkoholiongelma olisivat voineet viedä multa kyvyt kuntoilla kokonaan ja pysyvästi, mutta minä se vaan painan.

(c) Henrin #SALI
(c) Henrin #SALI

Paska ja hätä.

Vaikka vakava ja vaikea aivovammautuminen voi hyvinkin nostaa kynnystä tämän kaltaisiin hommiin ryhtymiselle, itse päätin, että en anna vammautumiseni, tai edes alkoholismini, määritellä, hidastaa saati pysäyttää minua millään tavalla. Kun kohtaa, käsittelee ja hyväksyy menneisyyden virheensä ja myös huonot puolensa, se voi hyvinkin vain voimaannuttaa, vahventaa ja auttaa kulkemaan asioiden yli ja niistä eteenpäin. Oikeanlaisella asenteella pystyy erilaiset lommonsa, ruhjeensa ja arpensa kääntämään suliksi hatussaan.

Mutta pelkkä positiivinen ja iloinen asenne ei riitä. Itseasiassa, mitä enemmän keskittyy vain elämään “posin kautta” ja sivuuttamaan kaiken negatiivisen, ikävän ja surua ja tuskaa tuovan, sitä enemmän jättää huomioimatta puolet elämästä. Myöskin kaikki paha ja pimeä on kohdattava ja hyväksyttävä. Töitä ja uhrauksia on tehtävä, vaikka kaikki ei olisikaan aina niin mukavaa, helppoa tai iloista. Kaiken paskankin pystyy selättämään jos vain näkee ja kokee asioissa tarpeeksi syvän tarkoituksen ja merkityksen. Itse olen aina ennen ollut hyvinkin vahvasti mukavuuden- ja helppoudenhaluinen. Olen kasannut itselleni monia aivan epärealistisia odotuksia ja vaatimuksia, täysin saavuttamattomin aikamäärein, ja sitten kun olenkin epäonnistunut, olen syyttänyt ja ruoskinut itseäni lopulta niin paljon, että olen luovuttanut kaikessa ja lopettanut kokonaan edes yrittämisen. Vain, että olen saanut paeta ja piiloutua kaikkea liian paljon vaativaa johonkin asiaan, josta saan välitöntä tyydytystä. Oli se sitten alkoholi tai lämpimässä sängyssä peiton alla nukkuminen oma peukalo suussa.

(c) Henrin #SALI
(c) Henrin #SALI

 

Henrin #SALI on myös siitä loistava paikka, että siellä hyväksytään ihan jokainen ovesta sisään tulija. Treenata voi myös yksin ja itsenäisesti, mutta kukaan ei ole yksinäinen. Koko porukan lämmin yhteisöllisyys tsemppaa väkisinkin eteenpäin kohti tavoitteita ja päämääriään. Kaikilla on omat tarinansa ja omat menneisyytensä, mutta yhdessä kun hommia painetaan, koirat haukkuvat ja karavaani kulkee. Homman nimi ei ole itsekseen autotallissa maalipurkkien nostelua kiroillen mutta ei myöskään mitään ryhmäzumbaa. Hyvä meininki ei tule mistään teennäisestä yltiöpositiivisuudesta, vaan alansa ammattilaisen ja asiantuntijan, Henri Aaltosen, kannustavasta esimerkistä, tavoitteellisesta ohjelmoinnista sekä oikeista tuloksista.

Kun tätä prosessiani muuttaa kaikki paremmaksi käyn läpi, minulle antaa voimaa ja uskoa lause, minkä aina tokaisin, jos joku valitti liian kovaa ja ikävää paskahätää.

“Muuta lihakseksi”.

1
Jaa:

This Post Has One Comment

  1. Paremman suorituskyvyn saavuttaminen on erinomainen tavoite. Ja blogin nimi on ihan huippu!

Vastaa

Close Menu

Black Friday