Ruljanssi ohi, vai onko?

Mulla oli tuossa taannoin mun viimeiset aivojen kuvantamiset Hatanpään Sairaalan kuvantamisosastolla. Mä makasin jonkun puoli tuntia sellaisen nakuttavan putken sisällä ja mun päästä otettiin magneetti- ja tietokonetomografiakuvat, joiden tuloksia mä tässä vielä odottelen. Mä uskon, että mun nuppi on jo aivan täysin kunnossa, vaikka pieniä vivahteita erilaisista jälkioireista mun onnettomuudesta mulle jäikin. Vaikka mä en missään vaiheessa joutunut etenemään ihan kunnon kuntoutuspsykoterapiaan, mä kävin kuitenkin psykologin ja psykiatrin keskusteluterapiassa, jota sitäkin on enää vain muutama kerta enää koko loppuvuonna.

ruljanssi ohi, jussi karvonen
Minä, Hatanpään Sairaala ja Project Runway.

 

Vaikka aikaisemmin mä olin ihan masennus-, ahdistus- ja unilääkityksellä mun kuntoutumismatkalla aktivoituneiden psyykkisten oireiden vuoksi, en ole sellaisiakaan tarvinnut enää pitkään aikaan. Mun kilpirauhashormoni- ja testosteroniarvot tsekattiin tuossa myös hetki sitten ja mun tyroksiinilääkityksen kerta-annosta nostettiin hieman ja testosteroniarvot olivat aivan kohdallaan. Nämä tarkistettiin, koska mulla on menneisyydessä todettu “lievä” tai “alkava” kilpirauhasen vajaatoiminta ja vajeita kilpirauhashormonin ja testosteronin tuotannossa ja erityksessä voidaan helposti meillä miehillä diagnosoida mielialaongelmiksi ja vastaaviksi vaivoiksi.

Kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkitään tyroksiinilla, eli tetrajodityroniinilla, joka on kilpirauhashormoni, jota erittyy koko eliniän. Se säätelee aineenvaihduntaa sekä nuorella yksilöllä myös kasvua ja kehitystä. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa sitä erittyy liian vähän ja vajaatoiminnassa puuttuva tyroksiini korvataan synteettisellä tyroksiinilla. Mä olen tutkinut myös paljon, että miten kuntoilulla, unella, nesteytyksellä ja ruokavaliolla voi asioihin vaikuttaa ja kyllähän niihin paljon voi, vaikka tosiasiahan on, että kun kilpirauhanen on sökö, niin se on sökö ja lääkäriä kannattaa silloin kuunnella.

Ruljanssi ohi siis, vai onko todella?

Alusta asti mä tiesin, että kun se kaikkein vaativin vaihe mun toipumisessa ja kuntoutumisessa on ohitse, tämä mun ruljanssi tulee jatkamaan kulkuaan eteenpäin, vaihtaen vain muotoaan hieman ja ollen yhtä vaativa, mutta vain toisella tavalla. Mä olen nyt päässyt tilanteeseen, jossa mä olen saavuttanut vasta sen ns. baselinen, enkä mä vielä ansaitse tai voi odottaa mitään ylistämistä tai mitalia yhtään keltään. Olen töissä, opiskelen ja kuntoilen. Asiat ovat vasta sillä tolalla, mikä on täysin luonnollisesti odotettavaa sekä itsestäänselvästi ja normaalisti ihmiseltä vaadittua. Chris Rock vitsaili taannoin ihmisistä, jotka keulivat täysin itsestäänselvyyksillä ja jokaiselta odotettavilla asioilla, kuten että ihminen ruokkii lapsensa eikä joudu vankilaan, ja odottivat tästä jotain palkintoa. Itse en ole sellainen. En voi siis vielä laittaa jalkoja pöydälle ja vain ottaa rennosti. Työ on vielä kesken. Ei oo ruljanssi ohi.

ruljanssi ohi, jussi karvonen
Chris Rock – Nescafé vs. Black Coffee

 

Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että mitä enemmän mä kasaan itselleni jotain neuroottisia odotuksia ja vaatimuksia ja mitä enemmän mä annan niiden lipsua epärealistisiksi, sitä enemmän mä teen vain vahinkoa itselleni. Stressit, ylikunnot ja burnoutit voivat johtaa vuosien toipumiskierteeseen ja ammattiavun tarpeeseen, joten mä muistan myös levätä, rentoutua ja ottaa rauhallisesti. Vaikka kuinka mun tekis mieli kiriä kiinni jotain aikaa, mitä koen aikoinaan tuhlanneeni, tai tavoitella tilaisuuksia ja mahdollisuuksia, mitkä aikoinaan hukkasin, en pysty kääntämään kelloja taaksepäin tai vaikuttamaan menneeseen. Asioiden hyväksyminen ja armollisuus omaa itseä kohtaan ovat avaimia tässä.

Koen kuitenkin pystyväni huomattavasti suurempaan, mitä ennen pidin edes mahdollisena kohdallani ja pyrin se mielessä toteuttamaan itseäni ja elämään kaikkea sitä todeksi, mitä mun sisältä löytyy, mutta rauhassa. Olen mielenkiintoisella, vanhoja pölyttyneitä ja tylsiä henkilökohtaisia rajoja rikkovalla tutkimusmatkalla, mutta vain omaa itseäni varten, enkä metsästä enää mitään ulkoapäin tulevaa validiteettia tai hyväksyntää. En koe kasaavani itselleni mitään liikoja, vaan ainoastaan rakentavani itsestäni parempaa Jussia, kuin mitä olin vielä eilen. Tässä mua auttaa omistautuminen ja sitoutuminen mun ura-ambitioita palveleviin töihin ja opiskeluihin, mutta myös tavoitteellinen ja tuloksellinen fyysisen ja henkisen kunnon rakentaminen ja kehittäminen.

Raittiina mä oon pysynyt tänään 421,60 päivää ja pysyn pomminvarmasti loppuikäni. Mä myös tasapainotan mun talousasiat, valmistun koulusta, menestyn mun työuralla, pienennän reppua, kasvatan pattia ja parannan mun kuntoa. Damn right, I will.

ruljanssi ohi, jussi karvonen
Henrin #SALI on vielä elossa, mutta tällä kertaa Powerhouse Gymillä.

 

Kintsugi

Mä oon hiljattain tutustunut erääseen perinteiseen japanilaiseen taidemuotoon nimeltään kintsugi, missä eri asioiden säröjä, rikkoutumia, lommoja ja jopa täysin palasiksi hajonneita esineitä korjataan ja paikataan nestemäisellä kullalla ja hopealla sekä kulta- ja hopeapölyä sisältävällä lakalla. Näin ollen arvista tehdään jotain arvokasta ja kaunista, mistä olla ylpeä ja esineistä vahvempia puhaltamalla niihin uutta elämää. Sama filosofia pätee ihmisiinkin. Vaikeistakin kokemuksista ja koettelemuksista on mahdollista selvitä ja niiden jälkeensä jättämiä arpia ja lommoja on mahdollista kantaa ylpeydellä. Halkeamista voi tehdä arvokkaita ja kauniita osia kunkin omaa tarinaa ja historiaa, eikä niitä tarvitse piilotella ja hävetä. Oli koettelemukset kuinka vavisuttavia tahansa, ne kohdaten ja käsitellen sekä tietenkin ajan kanssa ne on mahdollista kääntää positiivisiksi ja voimannuttaviksi voimavaroiksi ja joksikin, mistä olla ylpeä ja mitä esitellä pää pystyssä.

Olen itse sitä mieltä, että jääminen vellomaan, vatvomaan ja rypemään kaikkeen kokemaani sekä sen häpeäminen ja piilotteleminen ei lopulta palvele sitä hyvää tulevaisuutta, mitä kohden olen kävelemässä, joten olen päästänyt kaikesta sellaisesta irti.

Mä meinasin kuolla tai vammautua pysyvästi loppuelämäkseni vuosi sitten, mutta nyt koen olevani parempi ihminen, mitä olen koskaan ollut. Mulla on arpia ja lommoja vaikka muille jakaa, mutta huolimatta siitä, kuinka yksinäiseltä tämä kaikki joskus tuntuu, mä kintsugiseerasin mun aivovamman ja alkoholiongelman. Olen ylpeä siitä.

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday