Tavoitteista ja päämääristäni, part 2

Mä kävin edellisessä blogiartikkelissani läpi mun tavoitteita ja päämääriä työn ja uran suhteen. Aikalailla tiiviisti sen asian kanssa kulkee käsi kädessä myös mun tavoitteet ja päämäärät opiskelun ja kouluttautumisen suhteen. Elämä on kokonaisuudessaan yhtä uuden oppimista, jatkuvaa kehittymistä ja erilaisissa asioissa itsensä kouluttamista. Pelkästään synnynnäisen lahjakkuuden muodostamaan pätevöitymiseen ei kannata liikaa nojautua eikä ikinä ole liian myöhäistä ryhtyä rohkeasti opiskelemaan lisää. Ihminen voi olla luonteeltaan ja persoonallisuudeltaan jo valmiiksi hyvinkin älykäs, luova, kaikenlaisen uuden ja erilaisen nopeasti omaksuva ja niin edespäin, mutta joko opiskelemalla tai tekemällä oppimalla usein varsinaiset tekniikat, taktiikat, käytännöt, vertaisarvioidut ja hiotut yksityiskohdat ja nyanssit sekä se viimeisin tutkittu tieteellinen tieto eri aloilta vasta konkretisoituu ja sementoituu parhaiten.

Olen elämäni aikana opiskellut vaikka mitä. Noin 12 vuotta Sara Hildén-akatemiassa perusopintoja, syventäviä opintoja ja jatko-opintoja kuvataiteista, ylioppilastutkinnon, markkinoinnin perustutkinnon, luovien alojen yrittäjyystutkinnon sekä lopulta kesken jääneet teollisen tuotemuotoilun ja kansainvälisen liiketalouden opinnot ammattikorkeakouluissa. Näiden lisäksi luen, katselen ja kuuntelen jatkuvasti kaikenlaista uutta ja kiinnostavaa. Vaikka osallistuminen Haluatko miljonääriksi?-ohjelmaan kiinnostaa minua hurjasti, hyväksyn ja suhtaudun vilpittömästi avoimin mielin siihen, että minä en vielä ihan kaikkea kaikesta tiedä.

 

Tavoitteista ja päämääristäni
Minä ahkerana opiskelijapoikana Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa.

Fixed ja growth mindset

Yli 30 vuotta sitten, sosiaali- ja kehityspsykologian tohtori ja professori Carol Dweck kiinnostui kollegoineen opiskelijoiden asenteista epäonnistumista kohtaan. He huomasivat, että jotkut opiskelijat selvisivät epäonnistumisista yli ja eteenpäin erittäin hyvin, kun taas jotkut opiskelijat murtuivat täysin pienestäkin takaiskusta ja pettymyksestä. Tutkittuaan tuhansien lasten ja nuorten käytöstä, tohtori Dweck kehitti teoriat kiinteästä ja pysyvästä sekä kasvavasta mielenlaadusta ja ajattelutavasta kuvatakseen kaiken alla ja perustana olevia ihmisten uskomuksia oppimisesta ja älykkyydestä. Kun oppilaat ja opiskelijat uskovat pystyvänsä tulemaan älykkäämmiksi, he ymmärtävät, että vaivannäkö, ponnistelu, yrittäminen ja kova työ tekevät heistä vahvempia. Näin ollen he laittavat asioihin enemmän aikaa ja panosta, joka johtaa korkeampiin saavutuksiin.

Dweckin mukaan yksilöt voidaan sijoittaa eräänlaiselle jatkumolle heidän implisiittisten näkemystensä mukaan, mistä kyvyt tulevat. Jotkut uskovat, että heidän menestyksensä perustuu luontaiseen kykyyn. Tämän sanotaan olevan “kiinteä” älykkyyden teoria. Jotkut taas uskovat menestymisensä perustuvan kovaan työhön, oppimiseen, koulutukseen ja erilaisiin kokemuksiin ja koettelemuksiin. Tämän sanotaan olevan “kasvava” tai “inkrementaalinen” älykkyyden teoria. Yksilöt eivät välttämättä ole tietoisia omasta ajattelutavastaan, mutta heidän ajattelutapansa voidaan silti havaita heidän käyttäytymisensä perusteella. Tämä on erityisen ilmeistä heidän reaktioissaan epäonnistumiseen. Kiinteän mielentilan henkilöt pelkäävät epäonnistumista, koska se vaikuttaa heille kielteiseltä ja negatiiviselta lausunnolta ihmisen perusominaisuuksista, kun taas kasvavan mielentilan yksilöt eivät fiksoidu tai suhtaudu pelolla epäonnistumiseen, koska he ymmärtävät, että heidän suorituskykyään voidaan parantaa ja oppiminen johtaa väistämättä myös epäonnistumisiin. Nämä kaksi ajattelutapaa ovat tärkeä osa ihmisen elämää. Tohtori Dweck väittää, että kasvun ajattelutapa antaa ihmiselle mahdollisuuden elää vähemmän stressaavaa sekä menestyvää elämää.

Dweckin kiinteän ja kasvun ajattelutavan määrittely vuoden 2012 haastettelusta:

Kiinteässä ajattelussa opiskelijat uskovat, että heidän perusominaisuutensa, älykkyytensä ja kykynsä ovat vain kiinteitä piirteitä. Heillä on niitä tietty määrä ja niin asiat vain ovat. Sitten heidän tavoitteekseen muodostuu aina vain näyttää älykkäältä, eikä koskaan typerältä. Kasvuajattelussa oppilaat ymmärtävät, että heidän kykyjään ja lahjojaan voidaan kehittää näkemällä vaivaa, hyvällä opettamisella sekä periksiantamattomuudella. He eivät välttämättä ajattele, että kaikki ovat samanlaisia ja että kuka tahansa voi olla Einstein, mutta he uskovat, että kaikki voivat olla älykkäämpiä, jos vain tekevät töitä sen eteen.

Tämä on tärkeätä, koska kasvuajattelutavan omaavat henkilöt jatkavat todennäköisimmin kovasti työskentelyä huolimatta takaiskuista ja yksilöiden teorioihin älykkyydestä voidaan vaikuttaa hienovaraisilla merkeillä ympäristöstä. Esimerkiksi älykkyydestään ylistystä saavat lapset kehittävät todennäköisesti kiinteän ajattelutavan, kun taas kovasta työstä kehuja saavat lapset kehittävät todennäköisesti kasvuajattelutavan. Toisin sanoen, on mahdollista rohkaista opiskelijoita pysymään tiellään epäonnistumisista huolimatta kannustamalla heitä miettimään oppimistaan tietyillä tavoilla. Tohtori Dweckin tutkimus haastaa yleisen näkemyksen, että älykkäät ihmiset vain syntyvät älykkäiksi. Kuten Dweck selittää, kasvun ajattelutapa ei koske vain ja ainoastaan vaivannäköä. Ehkä yleisin väärinymmärrys onkin yksinkertaisesti vain rinnastaa kasvun ajattelutapa vaivannäköön. Dweck neuvoo: “Jos vanhemmat haluavat antaa todellisen lahjan lapsilleen, parasta, mitä he voivat tehdä, on opettaa lapsia rakastamaan haasteita, olemaan kiinnostuneita virheistä, nauttimaan vaivannäöstä ja jatkamaan tiiviisti oppimista. Siten heidän lapsistaan ei tule orjia ylistykselle ja ihailulle. Heillä tulee olemaan elämänmittainen väylä ja kanava rakentaa ja ehostaa omaa itseluottamustaan”.

 

Tavoitteista ja päämääristäni
Koulu miehen tiellä pitää.

Miten itse toteutan Dweckin teorioita?

Mainitsin aikaisemmassa blogitekstissäni päämääräkseni työllistymisen markkinointiviestintäalalle. Ymmärsin, että rakentaakseni pysyvää uraa alalla, minä en voi nojautua vain luontaiseen älykkyyteeni tai luovuuteeni, saati antaa ohjenuorinani olla vain ajatukset “hitsi toi vois olla kyllä siistiä olla töissä tuolla ja tuollaisessa asemassa” tai “mä voisin kyllä varmaan olla tosi hyvä tollasessa duunissa”.

Mä ymmärsin, että kukaan ei ole velkaa mulle yhtään mitään. Päätin, että oma asenne unelmien toteuttamisessa on se tärkein. Ymmärsin, että mä voin olla vaikka mitä, tai sanoa olevani, mutta jos se, mitä mä teen ei vastaa sitä, niin sillä ei ole merkitystä. Silloin kaikki jää sisäiseen maailmaani eikä manifestoidu ulkoisessa. Oli se kuinka kylmää tahansa, ihminen on maailmalle vain sitä mitä tekee ja mikä hyödyttää toisia – valitettavasti.

Kuuluisassa Glengarry Glen Ross-elokuvassa Alec Baldwinin hahmo sanoo, että jos sä haluat olla töissä täällä, sun pitää ”clousata”, eli tehdä kauppaa. Mun pointti ei ole kuitenkaan se, että ihminen ei ole mitään, jos ei tee rahaa. Ihmisen ei täydy tehdä rahaa, mutta ihmisen täytyy tehdä jotain, mikä hyödyttää ja kiinnostaa muita. Kenenkään ei ole hyväksi määritellä itseään ainoastaan työnsä kautta, mutta jos haluaa pärjätä, pitää toteuttaa se, mitä kokee olevansa, jotta sillä olisi merkitystä.

Sillä, mitä sä olet sisältä, on merkitystä ainoastaan sen valossa, mitä se saa sut tekemään. Sun pitää tuoda pöytään jotain. Sä oot se multa, mutta sun arvos maailmalle on siitä mullasta kasvavan puun hedelmä. Asenne ei siis saa olla ”miten mä voisin saada tuon työn?”, vaan ”mitä mä voisin tehdä/mitä mun pitäisi tehdä saadakseni itsestäni pihalle sellaisen tyypin, josta tuo työpaikka voisi kiinnostua?”

Ihmiset tarvitsevat asioita ja arvottavat muut sen mukaan, ketkä ne asiat toteuttavat ja ketkä eivät. Sitä isompi arvo, mitä enemmän hyötyä sä luot. Mä tarkoitan ihmistä, joka on valmis sijoittamaan itseensä ja laittamaan ”rahan sinne missä suu on”, ennen kuin vaatii sitä keneltäkään muulta.

Kuuluisa maalari Bob Ross sanoi:

Talent is a pursued interest. Anything that you’re willing to practice, you can do.

Jos joku homma tuntuu vaikealta, tee sitä silti äläkä luovuta, niin alat näkemään muutoksen. Monesti ihmiset odottavat saavansa jotain arvoa vain siksi, että ovat mielestään ”hyviä tyyppejä” tai ”fiksuja” tai jotain tämänkaltaista. Totta kai eri työpaikat toivovat ihmiseltä myös sitä, mutta jos ei konkretisoi tuomaansa hyötyä jollain todellisella, sillä ei ole väliä. Siksi kaikki mantrat ”itseensä uskomisesta” on vain puoli tarinaa.

 

Tavoitteista ja päämääristäni
Pappa Karvonen harjoittelee panorama-kuvan ottamista kännykällään. Kaikki oli paremmin, kun vielä käytettiin faxia ja lankapuhelinta.

Mitä opiskelen?

Mä itse opiskelen Tampereen Aikuiskoulutuskeskuksessa tällä hetkellä digitaalista mediaa, julkaisugrafiikkaa, audiovisuaalista viestintää, verkkoviestintää ja tähtäimessäni on alan ammattitutkinnon kanssa koulusta valmistuminen vielä tämän vuoden aikana. Kuvioon kuuluu asiakasyritykselle tehtävä näyttötyöprojekti, jonka tuloksia esitellään sitten näyttötyötilaisuudessa. Tätä tukeakseni mä opiskelen myös Facebookin, Instagramin, Googlen ja HubSpotin some-, digi- ja inbound-markkinointisertifikaatteja. Jatkossa tarkoitukseni on suorittaa Tredussa markkinointiviestinnän erikoisammattitutkinto sekä aikoinaan TAMK:ssa kesken jäänyt kansainvälisen liiketalouden bachelor of business administration-tutkinto, pääaineena markkinointi.

Nämä ottavat tietenkin oman aikansa kaikki, joten kiirettä mulla ei ole. Olenhan vielä nuori poika. Itseasiassa se on aikalailla se ja sama, kauanko näiden päämäärien saavuttamiseen mulla aikaa menee, kunhan tulevat saavutetuiksi jonain päivänä. Itselleen pitää osata olla myös armollinen eikä liikaa kannata ikinä odottaa ja vaatia itseltään.

Mä en ole vielä kaikkia mun tavoitteita saavuttanut ja tietenkin rauhassa askel ja päivä kerrallaan etenen, mutta olemalla aivovammautumisen ja raitistumisen jälkeen jo nyt tässä pisteessä,

I am a fucking Superman.

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday