Ne hetket, jotka muistan ikuisesti

Jos luulit, että tarkoitukseni on käydä läpi elämäni tärkeimpiä käännekohtia, luulit väärin! Nyt on kyse niistä pikkuhetkistä, jotka jostain kumman syystä ovat syöpyneet muistiin! Tiedätkö, kun et välttämättä muista tarkalleen valmistujaispäivääsi tai jotain muuta tärkeää tapahtumaa, mutta sitten aivosi ovat priorisoineet jonkun naurettavan tilanteen tai täysin turhan huomion kovalevyllesi ikuisesti?

Näitä on viime aikoina putkahdellut päähäni, joten ajattellin kirjata niitä ylös! Ehkä ylöskirjaamisen jälkeen aivoni luopuvat muistijäljestä ja uhraavat tilaa jollekin vähän tärkeämmälle? Toki näissä muistoissa, jotka kohta tulen jakamaan, on mukana merkittäviä hetkiä ja tajuan miksi osa on piirtynyt verkkokalvoilleni ikuisesti, mutta sitten on joitain sen verta epäoleellista muistijätettä, ettei vaan pysty ymmärtämään!

Itse asiassa tämän postauksen kirjoittamisen jo aloitettuani satuin tutustumaan ihmismuistin toimintaan osana opintojani, niinpä avaan oppimaani tässä samalla. Kun arkipäivän puheessa puhutaan muistista, tarkoitetaan yleensä pitkäkestoista säilömuistia, jonne on varastoitunut ihmisen muistot, tiedot sekä taidot. Muistot ja tiedot ovat muistikuvia, jotka voidaan kuvailla sanoin, ja ne sijaitsevat säilömuistin osassa, jota kutsutaan deklaratiiviseksi muistiksi. Ne ovat yleensä asioita, joita on käsitelty syvällisesti tai toistettu paljon tai sitten niihin liittyy voimakkaita tunteita.

Deklaratiivinen muisti pitää sisällään taas episodimuistin ja semanttisen muistin, joista ensimmäistä kutsutaan elämänkertamuistiksi tai tapahtumamuistiksi sen vuoksi, että siellä olevat muistikuvat ovat aikaan ja paikkaan sidottuja. Episodimuistiin liittyy myös ns. salamavalomuisti, mikä tarkoittaa monesti yllättävien tai tärkeäksi koettujen asioiden jäämistä mieleen välähdyksenomaisina kuvina. Toisin sanoen ne ovat juurikin niitä mieleen painuneita hetkiä, joita meillä kaikilla on kovalevy täynnä. Semanttisessa muistissa (merkitysmuisti tai tietomuisti) sijaitsee taas ihmisen tiedollinen osaaminen, käsitteet ja niiden suhteet toisiin käsitteisiin. Esimerkiksi puhuttaessa käsitteestä sorsa tiedämme sen liittyvän käsitteeseen lintu ja eläin jne.

Näiden lisäksi kaikilla on muistissa asioita, jotka eivät ole sanallisessa muodossa. Niitä ovat esimerkiksi erilaiset taidot ja toimintaohjeet. Tämä proseduraalinen muisti toimii jos-niin-tyyppisten ehtolauseiden mukaisesti, eli muistisi kertoo jonkin asian tapahtuessa kuinka tulee toimia. Esimerkkinä tästä toimiminen tulipalon syttyessä tai automatisoituneet motoriset taidot kuten pyörällä ajo.

Talvipuutarha

Nyt sitten niihin episodimuistiarkistoni helmiin:

Se tilanne, kun (aikuinen) ystäväni sanoi, ettei aio “pakottaa” lapsiaan maistamaan eri ruokia, jos he eivät halua.

Kun jouduin ensimmäisen kerran 1. luokalla käytävään ”jäähylle” ja en tiennyt miten suhtautua tilanteeseen sieltä pois päästessäni ja romahdin sitten lattialle huutonauramaan ja hakkaamaan lattiaa nyrkeilläni..

Kun jossain seurakunnan leirillä joku vanhempi tyttö tuli ruokajonossa silittämään hiuksiani ja sanoi jonkun kehun, jonka jälkeen oksensin lattialle.

Kun luokkakaverini imeskeli sillin palaa välillä ottaen sen suustaan ulos.

Kun nukuin kesällä mummolassa pehmustetussa pihakeinussa päiväunia auringon lämmittäessä kasvojani.

Kun en esiteininä päässyt mukaan sukulaisvierailulle, kun tätini piti mun silmämeikkiä liian tummana. Tokaisin hänelle, ettei toi 80-luvun sininen kajaalikaan ole kauhean edustava.

Kun olin ensimmäistä kertaa ystäväni kanssa kahdestaan reissussa ja pulahdin lämpimänä vaahtoavaan mereen ja nauroin ääneen.

ihmisen muisti

Kun koulukaverini synttäreillä oli sokkomaistatusleikki ja mulle annettiin liivatepäällysteistä kakkua suuhun ja joudun sylkäisemään sen ulos.

Kun lapsena tehtiin maja lähimetsään kaatunen puun juurien alla olevaan onkaloon ja raahasin sinne vintiltä äidin mattoja.

Kun rakennettiin agilityrata lähipellolle eikä meidän koirat suostuneet alkuunkaan menemään esteistä.

Kun juoksin kotiin korkeiden horsmien reunoittamaa metsäpolkua pitkin pimeällä ja yhtäkkiä ohitseni juoksi jokin eläin. Meidän Kiki-kissahan se oli, mutta meinasin saada sydärin.

Kun söin naapureideni pihatiellä pensaasta vadelman ja siellä sisällä oli aivan järkyttävän makuinen koppakuoriainen.

Kun kävelin koulutietä ja opin vahingossa kääntämään kieleni sivuttain toiseenkin suuntaan.

Kun teininä kävelin talvipakkasilla yön pikkutunteina kotiin joltain lauantai-illan reissulta ja mulla oli hirveä jano ja repussa sattuikin olemaan yksi jääkylmä olut, joka maistui taivaalliselta.

Kun katsoin telkkaria jo Espoossa asuessani (2010) ja sieltä tuli kesken ohjelman varoitusilmoitus, että Mikkelin Rantakylässä liikkuu asutusalueella kaksi karhua (ne olivatkin sitten olleet äidin naapurin ja mun kaverin takapihalla).

muistin toiminta

Kun oltiin ystäväni kanssa pari vuotta sitten matkalla kotipaikkakunnalle joulun viettoon hänen autollaan ja sattumalta kysyin oliko hän koskaan nähnyt revontulia, jonka jälkeen molemmat totesimme, ettei ole koskaan tullut nähtyä. Hetki tämän jälkeen edessämme loimusi vihreät revontulet.

Kun olin jäänyt keskellä yötä kaverini asunnon ulkopuolelle ilman tavaroitani tai edes kenkiäni ja jouduin kävelemään sukkasiltani monta kilometriä asunnolleni. Kävin tosin matkalla lainaamassa toisen kaverini eteisestä kengät, kun tiesin, että heidän ulko-ovensa on auki.

Kun olin kirjoittanut opinnäytetyötä kuukauden putkeen poistumatta kotoa ja menin käymään Iso Omenassa, jossa noustessani yhdet portaat, menivät jalkalihakseni aivan hapoille, kun en ollut rasittanut niitä niin pitkään aikaan.

Kun asiakaspalvelutilanteessa Tommi Läntinen kysyi multa out of nowhere mitä treenaan.

Kun oltiin kaverini isän kyydissä tulossa Jukurien lätkäpelistä ja pelattiin matkalla peliä, jossa bongailtiin liikenteestä keltaisia autoja samalla huutaen “keltainen” ja läimäyttämällä toista. Näin huutaessani kaverini isä luuli, että tarkoitin liikennevalojen olevan keltaisella ja lähti melkein ajamaan punaisia päin.

Kun oltiin äitini kanssa tulossa uimarannalta autolla ja äitini söi omenaa ajaessaan. Kun omena oli kaluttu, yritti äiti heittää raatoa ulos ikkunasta vain huomatakseen, että ikkuna oli kiinni, kun omena kimposi auton ikkunasta suoraan äitiä ohimoon.

Kun oltiin unohdettu ostaa koristeet syntymäpäiväkakkuuni ja keksin kerätä päälle ketunleivän kukintoja koristeeksi! Täytin muistaakseni 10v.

Näistä viimeisimpänä se hetki kun heräsin 27-v. syntymäpäiväni aamuna ja joka paikkaan särki ja mietin, että ei kai 27-vuotiaasta kuulu tuntua tältä. (Oikeasti olin tulossa kipeäksi.)

miten muistot jäävät mieleen

Silleen miks mä muistan nää elävästi kuin eilispäivän!? (..paitsi etten edes juurikaan muista mitä eilen tapahtui.) Suurimmasta osasta tapahtumista on kuitenkin toistakymmentä vuotta aikaa!

Nyt kun tarkemmin miettii, niin kaikkiin kohtiin taitaa liittyä aika vahvasti jokin tunne. Noista tilanteista tunnistan ainakin epäuskoa, ällötystä, onnellisuutta, kiukkua ja säikähdystä, mutta osan tallentumista muistiin en osaa kyllä yhtään selittää. Vastaavia muistikuvia olisi vaikka millä mitalla lisää ja erityisesti nolot kokemukset ovat jääneet hyvin muistini syövereihin! Niitä onkin sitten aina kiva miettiä öisin, kun ei saa unta, vai mitä? (;

Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara ja Instagramissa: lifealasara 

♡: Sara

3
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday