Ylikunto – missä mennään nyt?

Viime aikoina multa on toivottu ylikuntoaiheisia postauksia ja kyselty mikä tilanne on nyt. Saamanne pitää! (: Viimeksi kirjoittelin ylikunnosta postauksessa Ylikunto ja 10 vinkkiä sen päihittämiseen. Syy, miksen ole kauheasti aiheesta päivittänyt, on yksinkertaisesti se, etten itsekään oikein tiedä. En tosiaan ole raaskinut käydä lääkärissä, sillä multa ei alunperin otettu mitään kokeita, joihin uusia lukuja voisi verrata, enkä kokenut viimeksikään saaneeni erityisesti apua ongelmaani, vaikka kyseessä olikin urheilulääkäri. Ylikunto on muutenkin vaikea seurattava eikä siihen ole muuta parannuskeinoa kuin aika ja lepo.

Urheilulääkärin ohje silloin (syyskuu 2017) oli, että lepää, äläkä nosta sykettä niin korkealle, että se pompsahtaa, kuten mulla oli aikaisemmin ylikunnon päällä ollessa helposti käynyt. Lääkäri kehotti lisäämään liikuntaa vähitellen alottaen ihan kävelystä ja siirtyen sitten kehonpainotreeneihin ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Tarkastelujaksoksi annettiin puoli vuotta ja jos olisin pääsiäisenä 2018 kunnossa, saisin olla tyytyväinen.

Alkuun tosiaan olin sen 2 kk täysin treenilakossa: kävin vain kävelyillä ja poljin kuntopyörää matalilla sykkeillä. Tämän jälkeen aloin lisäämään kuntosalitreenejä pikkuhiljaa ohjelmaan. Ongelmana kehonpainotreenien kanssa oli kuitenkin se, että juuri ne ovat niitä, joilla saan sykkeeni taivaisiin. Niillä olen tämän ylikunnon aiheuttanutkin.

Niiden sijaan aloin tekemään rehellistä punttitreeniä kevyehköillä painoilla (12 toistoa, 3 sarjaa), sillä niissä syke pysyi kurissa, vaikka lihakset työskentelivätkin tuntuvasti. Perustelin tätä sillä, etten yksinkertaisesti osaa tehdä kehonpainolla mitään kevyesti.

Gym.

Viime postaukseni kerronnassa päästiin pääsiäisen aikaan ja todettiin, ettei sitä ihan kunnossa vieläkään olla. Tässä postauksessa kerron nyt pääsiäisen jälkeisestä ajasta. Tänä aikana kävin n. joka toinen päivä salilla ja jaottelin treeniohjelmani 3-jakoiseksi. Välillä meni pitkiäkin aikoja ilman inhottavia ylikunnon oireita.

Toisinaan kuitenkin kärsin muutaman päivänkin treenin jälkeen paineen tunteesta otsalohkossa ja väsymyksestä. Liian kovan treenin jälkeen syke oli iltaisin niin kova, että yö jäi unettomaksi. Muutoin en huomannut sykeheittelyitä kertaakaan päivien aikana.

Tässä kohtaa täytyy olla rehellinen: en enää 6-10 kk diagnoosin jälkeen ole malttanut ottaa treeneissäni mitenkään erityisen kevyesti. Olen tehnyt salitreenejä hiki päässä ja hyvällä tuntumalla viimeiset toistot pinnistäen. Siten, kuin lihaksen kasvattamiseksi pitäisikin. Sen sijaan olen välttänyt edelleen sykkeen liiallista nostamista ja pitänyt sarjojen välissä taukoa, jos on yhtään enempää puuskututtanut.

Uutuutena olen ottanut viime kuukausina mukaan myös pyöräilyä, jossa syke on ihan vahingossakin noussut aika korkealle ja pysynyt myös siellä. Ensimmäisen kerran pyöräilystäni (30km – joo innostuin vähän! Oli tosin kolmessa osassa) sain heti ylikunnon oireita, mutta sittemmin en ole huomannut suoraa yhteyttä pyöräilyyn.

Maaliskuun puolessa välissä (siis ennen pääsiäistä) kokeilin tehdä ensimmäistä kertaa HIITin (jalkatreenin päätteeksi). Tästä meni muutama päivä ja tulin kipeäksi. Olin 3 viikkoa poissa pelistä sohvan pohjalla. Näiden välistä yhteyttä ei tietenkään voi todistaa – en tiedä oliko HIITin aiheuttamalla ylirasitustilalla vaikutusta sairastumiseeni.

Toukokuun lopussa (10 kk diagnoosin jälkeen) uskalsin sitten vetäistä uudelleen HIIT:in jalkatreenin päätteeksi (viikon treenitauon jälkeen).  2 x 40 s ja liikkeinä kahvakuulaswing, jalannostokyykky vuoropuolin, lantionnosto, lunge jumps, sivukyykky voimapallolla ja runner touches. Kyllä muuten huomasi, kuinka vauhtikestävyyskunto on huonontunut, sillä aikaisemmin kierroksia olisi mennyt helposti kolme! Syke kävi korkealla ja hiki virtasi. Seuraava päivä? Pää paineessa, olo vetämätön ja yöunet kehnot. Sitä seuraavana päivänä sama juttu.

Metal dumbbells lying on gym fitness club

Tämän tapauksen jälkeen palauduttuani vedin kaksi ihan onnistunutta salitreeniä, joista en muista erityisemmin tulleen mitään oireita. Niiden jälkeen alkoi viikon rentouttava loma Kosilla, jolla lepoa ja ravintoa riitti. Palasin salille suoraan loman jälkeen energiaa täynnä ja tein saman jalkatreenin, kuin edelliselläkin kerralla (perustreeni + HIIT), mutta tällä kertaa vähän kevyemmillä liikkeillä. Seuraavana yönä ei sitten nukuttukkaan, kun sydän hakkasi.

Silti menin seuraavana päivänä salille tekemään kroppaa vähemmän rasittavan olkapää+vatsatreenin, mutta sen jälkeen kotiin kävellessä olin kuin zombi (toki huonot unet saattoivat myös vaikuttaa tähän). Lisäksi tunsin kuinka painepanta ympäröi päätäni. En voinut uskoa, että olen vieläkin tässä tilanteessa.

Nyt on kulunut 3 viikkoa tästä ikäviä oireita aiheuttaneesta treenistä ja sen jälkeen ei ole selkeitä ylikunto-oireita onneksi ilmaantunut. Olen nyt tehnyt n. 4 treeniä viikossa pitäen sykkeet aisoissa. Viimeviikolla parin päivän passiivisuuden jäljiltä tein eräänä iltana nopean HIIT-treenin kotona. Millä tuloksella? Nukuin hyvin ja eikä tuntunut painetta päässä! Jes!

Kehitystä voisi siis olettaa tapahtuneen! En voi kuitenkaan vielä iloita ylikunnosta parantumisesta. Toki pystyn treenaamaan nykyisin huomattavasti kovempaa saamatta oireita. Aikaisemmin en pystynyt tekemään mitään lihaskuntotreenejä, kun kroppa oli aivan voimaton ja shokissa.

Lisäksi onnistuin pudottamaan painoa toukokuun aikana 1,5 kg tarkalla ruokavaliolla ilman, että kuukautiset jäivät pois, joten vaikuttaa siltä, että hormonitoimista olisi normalisoitumassa! Se on jo aika suuri voitto! (Nyt en tosin ole uskaltanut loman jälkeen käydä vaa’alla katsomassa moninkertaisena tiputus on saatu kerrytettyä takaisin xD)

Sellaiset kuulumiset ylikunnon osalta! Hinku spinningiin, cardio steppiin, tramppatunnille yms. on kova, mutta näillä on mentävä! Ehkä seuraava kokeiluni on jokin tasasykkeinen kevyehkö tanssitunti! Kerron sitten miten meni (:

Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara, Instagramissa: lifealasara ja Snapchatissa: @zarrdis

♡: Sara

 

 

5
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Hei Sara, Kiva kun olet kirjoitellut ylikunnostasi. Itsekin saman ongelman kanssa kamppailen ja omallakin kohdalla on nyt puolisen vuotta siitä, kun iski kunnolla ylikunto päälle. Unettomuus ja sydämen tykytykset olivat aivan järkyttävän vaikea ongelma siinä alussa, lisäksi lukematon määrä muuta oireilua: palelua, hikoilua, nälkää, ruokahaluttomuutta, ahdistusta, masennusta yms. Nyt olo on muutoin lähes normaali, mutta en edelleenkään liikuntaa kestä. En edes sitä kevyttä. Vaikka tavallaan itse liikkumisen aikana ei vielä tuntuisikaan pahalta, niin hermosto kyllä osaa ilmoittaa viiveellä, että pieleen meni. Lähinnä se uni alkaa häiriintyä ensimmäisenä ja tulee epämääräistä horkkahikoilua. En siis kestä tällä hetkellä edes kävelylenkkiä ilman näitä jälkiseuraamuksia. Jos olen levossa, nukkuminen sujuu lähes ihanteellisesti eikä muitakaan oireita ole. Hidasta on toipuminen. Sitä olen useastakin paikasta saanut lukea, että kevyt liikunta on parempaa palautumisen kannalta kuin täyslepo, mutta ainakin omalla kohdalla on tällä hetkellä hermosto vielä näinkin monen kuukauden jälkeen siinä jamassa, että täyslepo on ainoa vaihtoehto, joka ei vie yöunia. Tsemppiä sinullekin toipumisesi kanssa!

    1. Voi kuulostaa tosi ikävältä! Vaikka itselläni ei ihan noin pahaa tilannetta ole, niin nuo oireet kyllä tunnistan ja tiedän hyvin mistä puhut! Kun on valmiiksi väsynyt ja apaattinen ja sitten ei saa edes yöllä nukutuksi, niin sen kyllä tuntee nahoissaan. Ylikunnossahan muuten monesti hikoilu heikkenee, mutta myös mulla hikoilu vain lisääntyi. Varsinkin liikkuessa oli aina pää ja selkä ihan märkänä, kuten myös niinä unettomina öinä.

      Ei kai siinä auta sitten kun kuunnella omaa kehoa ja katsoa mihin se pystyy ilman, että ylikunnon oireita ilmaantuu. Itse olin huolissani siitä, että pitkitänkö ylikuntoa, kun treenasin monesti vahingossa liian kovaa ja kärsin jälkeenpäin, mutta eräs lääkäri (ei tosin urheilulääkäri) sanoi vasta, että parantumista pitäisi tapahtua silti taustalla, vaikka oireita ilmaantuukin. Haluaisin uskoa tähän, mutta en tiedä ihan voinko.. Lisäksi siihen väsymykseen ja paineen tuntuun päässä tottuu, niin todella vaikea seurailla omaa vointia.

      Tsemppiä ja malttia sinnekin! Kyllä se lopulta helpottaa 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday