Ylikunto – missä mennään nyt?

Viime aikoina multa on toivottu ylikuntoaiheisia postauksia ja kyselty mikä tilanne on nyt. Saamanne pitää! (: Viimeksi kirjoittelin ylikunnosta postauksessa Ylikunto ja 10 vinkkiä sen päihittämiseen. Syy, miksen ole kauheasti aiheesta päivittänyt, on yksinkertaisesti se, etten itsekään oikein tiedä. En tosiaan ole raaskinut käydä lääkärissä, sillä multa ei alunperin otettu mitään kokeita, joihin uusia lukuja voisi verrata, enkä kokenut viimeksikään saaneeni erityisesti apua ongelmaani, vaikka kyseessä olikin urheilulääkäri. Ylikunto on muutenkin vaikea seurattava eikä siihen ole muuta parannuskeinoa kuin aika ja lepo.

Urheilulääkärin ohje silloin (syyskuu 2017) oli, että lepää, äläkä nosta sykettä niin korkealle, että se pompsahtaa, kuten mulla oli aikaisemmin ylikunnon päällä ollessa helposti käynyt. Lääkäri kehotti lisäämään liikuntaa vähitellen alottaen ihan kävelystä ja siirtyen sitten kehonpainotreeneihin ja siitä pikkuhiljaa eteenpäin. Tarkastelujaksoksi annettiin puoli vuotta ja jos olisin pääsiäisenä 2018 kunnossa, saisin olla tyytyväinen.

Alkuun tosiaan olin sen 2 kk täysin treenilakossa: kävin vain kävelyillä ja poljin kuntopyörää matalilla sykkeillä. Tämän jälkeen aloin lisäämään kuntosalitreenejä pikkuhiljaa ohjelmaan. Ongelmana kehonpainotreenien kanssa oli kuitenkin se, että juuri ne ovat niitä, joilla saan sykkeeni taivaisiin. Niillä olen tämän ylikunnon aiheuttanutkin.

Niiden sijaan aloin tekemään rehellistä punttitreeniä kevyehköillä painoilla (12 toistoa, 3 sarjaa), sillä niissä syke pysyi kurissa, vaikka lihakset työskentelivätkin tuntuvasti. Perustelin tätä sillä, etten yksinkertaisesti osaa tehdä kehonpainolla mitään kevyesti.

Gym.

Viime postaukseni kerronnassa päästiin pääsiäisen aikaan ja todettiin, ettei sitä ihan kunnossa vieläkään olla. Tässä postauksessa kerron nyt pääsiäisen jälkeisestä ajasta. Tänä aikana kävin n. joka toinen päivä salilla ja jaottelin treeniohjelmani 3-jakoiseksi. Välillä meni pitkiäkin aikoja ilman inhottavia ylikunnon oireita.

Toisinaan kuitenkin kärsin muutaman päivänkin treenin jälkeen paineen tunteesta otsalohkossa ja väsymyksestä. Liian kovan treenin jälkeen syke oli iltaisin niin kova, että yö jäi unettomaksi. Muutoin en huomannut sykeheittelyitä kertaakaan päivien aikana.

Tässä kohtaa täytyy olla rehellinen: en enää 6-10 kk diagnoosin jälkeen ole malttanut ottaa treeneissäni mitenkään erityisen kevyesti. Olen tehnyt salitreenejä hiki päässä ja hyvällä tuntumalla viimeiset toistot pinnistäen. Siten, kuin lihaksen kasvattamiseksi pitäisikin. Sen sijaan olen välttänyt edelleen sykkeen liiallista nostamista ja pitänyt sarjojen välissä taukoa, jos on yhtään enempää puuskututtanut.

Uutuutena olen ottanut viime kuukausina mukaan myös pyöräilyä, jossa syke on ihan vahingossakin noussut aika korkealle ja pysynyt myös siellä. Ensimmäisen kerran pyöräilystäni (30km – joo innostuin vähän! Oli tosin kolmessa osassa) sain heti ylikunnon oireita, mutta sittemmin en ole huomannut suoraa yhteyttä pyöräilyyn.

Maaliskuun puolessa välissä (siis ennen pääsiäistä) kokeilin tehdä ensimmäistä kertaa HIITin (jalkatreenin päätteeksi). Tästä meni muutama päivä ja tulin kipeäksi. Olin 3 viikkoa poissa pelistä sohvan pohjalla. Näiden välistä yhteyttä ei tietenkään voi todistaa – en tiedä oliko HIITin aiheuttamalla ylirasitustilalla vaikutusta sairastumiseeni.

Toukokuun lopussa (10 kk diagnoosin jälkeen) uskalsin sitten vetäistä uudelleen HIIT:in jalkatreenin päätteeksi (viikon treenitauon jälkeen).  2 x 40 s ja liikkeinä kahvakuulaswing, jalannostokyykky vuoropuolin, lantionnosto, lunge jumps, sivukyykky voimapallolla ja runner touches. Kyllä muuten huomasi, kuinka vauhtikestävyyskunto on huonontunut, sillä aikaisemmin kierroksia olisi mennyt helposti kolme! Syke kävi korkealla ja hiki virtasi. Seuraava päivä? Pää paineessa, olo vetämätön ja yöunet kehnot. Sitä seuraavana päivänä sama juttu.

Metal dumbbells lying on gym fitness club

Tämän tapauksen jälkeen palauduttuani vedin kaksi ihan onnistunutta salitreeniä, joista en muista erityisemmin tulleen mitään oireita. Niiden jälkeen alkoi viikon rentouttava loma Kosilla, jolla lepoa ja ravintoa riitti. Palasin salille suoraan loman jälkeen energiaa täynnä ja tein saman jalkatreenin, kuin edelliselläkin kerralla (perustreeni + HIIT), mutta tällä kertaa vähän kevyemmillä liikkeillä. Seuraavana yönä ei sitten nukuttukkaan, kun sydän hakkasi.

Silti menin seuraavana päivänä salille tekemään kroppaa vähemmän rasittavan olkapää+vatsatreenin, mutta sen jälkeen kotiin kävellessä olin kuin zombi (toki huonot unet saattoivat myös vaikuttaa tähän). Lisäksi tunsin kuinka painepanta ympäröi päätäni. En voinut uskoa, että olen vieläkin tässä tilanteessa.

Nyt on kulunut 3 viikkoa tästä ikäviä oireita aiheuttaneesta treenistä ja sen jälkeen ei ole selkeitä ylikunto-oireita onneksi ilmaantunut. Olen nyt tehnyt n. 4 treeniä viikossa pitäen sykkeet aisoissa. Viimeviikolla parin päivän passiivisuuden jäljiltä tein eräänä iltana nopean HIIT-treenin kotona. Millä tuloksella? Nukuin hyvin ja eikä tuntunut painetta päässä! Jes!

Kehitystä voisi siis olettaa tapahtuneen! En voi kuitenkaan vielä iloita ylikunnosta parantumisesta. Toki pystyn treenaamaan nykyisin huomattavasti kovempaa saamatta oireita. Aikaisemmin en pystynyt tekemään mitään lihaskuntotreenejä, kun kroppa oli aivan voimaton ja shokissa.

Lisäksi onnistuin pudottamaan painoa toukokuun aikana 1,5 kg tarkalla ruokavaliolla ilman, että kuukautiset jäivät pois, joten vaikuttaa siltä, että hormonitoimista olisi normalisoitumassa! Se on jo aika suuri voitto! (Nyt en tosin ole uskaltanut loman jälkeen käydä vaa’alla katsomassa moninkertaisena tiputus on saatu kerrytettyä takaisin xD)

Sellaiset kuulumiset ylikunnon osalta! Hinku spinningiin, cardio steppiin, tramppatunnille yms. on kova, mutta näillä on mentävä! Ehkä seuraava kokeiluni on jokin tasasykkeinen kevyehkö tanssitunti! Kerron sitten miten meni (:

Pysy menossa mukana myös Facebookissa: Life à la Sara, Instagramissa: lifealasara ja Snapchatissa: @zarrdis

♡: Sara

 

 

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu