Afterlife

Katson tylsistyneenä käteeni nojaten ulos ikkunasta jonka lasi on höyrystynyt hengityksestäni ja vieressä tupruttavasta kynttilästä. Ulkopuolella pienet sadepisarat tanssivat toinen toistaan väistellen alaspäin pitkin ikkunaa. Syskyinen myrsky on täällä ja haaveilen taas kerran Afterlifestä. Afterlife on kuoleman jälkeinen elämä josta ei ennen vanhaan tiedetty mitään ja näin halloweenin aikaan kaikki korostuu vielä kahta kauheammaksi.

Vuonna 2056 eräs professori Pontikka keitteli normaaliin tapaan liemiänsä ja juoksi rientäen kellariin, kuoli kaaduttuaan rappusissa niskansa taittaen ja pontikkaansa samalla maistaen. Kuoltuaan huomasi hän saavansa yhteyden takaisin elävien kirjoihin tekemällä televisio-ohjelman. Yhteys oli täten muodostettu ja tästä lähtien maailmassa ei ole muusta puhuttu kuin Afterlifestä, tuo perkeleen kaunis ja täydellinen paikka. Terveys on hidaste, sairaus on valttia ja kuolema on uusi syntymä.

Afterlifestä tuli niin hitti että kaikki maailman televisio-ohjelmat lopetettiin alhaisten katsojalukujen takia ja big brotherin tavoin koko maailma seuraa oikeasta elämästä nauttivia ihmisiä ja haaveilevat pääsevänsä vielä joku päivä tuohon uskomattoman helppoon ja mutkattomaan elämään. Ei vastuuta, ei velvotteita, ei vihaa eikä surua.

Kaikki sairaalat ja koko terveydenhuolto koki pahan kolauksen koska kukaan ei enää hoida itseään millään tavalla ja ihmiset odottavat uudelleen syntymistä enemmän kuin mitään muuta. Ihmiset elävät täällä vain kuollakseen. Täten myös kaikki itsemurhat kiellettiin vuosia sitten ja oman käden kautta poistuminen on mahdotonta.

valo

Ikkunaan katsellessani pienistä vesipisaroista muodostuu suuri vesipallo ikkunan laitaan suoraan naamani eteen. Pallosta heijastuu surkea naamani ja takanani oleva televisio, Afterlife. Olen lopen kyllästynyt tähän hehkutukseen, miksi edes tulemme elämään tämän normaalin elämän jos tämä on niin hirveää. Käännyn ja viskaan palavan kynttilän suoraan telkkariin rikkoen sen miljoonaan osaan ympäri paskaista lattiaani.

Vihaan elämää täällä mutta en halua tuonnekaan, en tiedä mitä haluan mutta tiedän ettei se ole ainakaan tätä! Ikkunani läpi kuuluu huutoja ja riitoja, joka ilta sama juttu. Ihmiset juovat, riitelevät, polttavat ja riehuvat minkä kerkeävät. Tappelevat mutta eivät tappaakseen ettei vaan se toinen pääse Afterlifeen hänen sijaan! Kaikki pyörii vain ja ainoastaan toisen elämän ympärillä joka on vain kuolleen kivenheiton päässä.

Lämmin kyyneleeni valuu sadepisaroiden tavoin alas ja suljen silmäni kaikelta toivoen olevani muualla. Havahdun kuumuuteen ja tunnen kuinka liekit hivelevät paljaita jalkapohjiani välillä polttaen ja välillä vain hipaisten. Apua! Tajuan tulipalon syttyneen aiemmin heitetystä kynttilästä ja näen ikkunasta heijastuksen kuinka liekit heittelehtivät ympäri huonetta.

Onko nyt aikani koittanut syntyä uudelleen? Paikkaan johon en halua, paikasta jonne en halua jäädä. Yskin savua ja savu yskii minua, olemme yhtä ja kaadun likaiselle lattialleni sulkien kuivat silmäni. Otan vielä yhden henkäisyn tätä vihaa ja sekasortoa ja hengitän sen ulos viimeisen kerran.

Pienet sormet tökkivät otsaani ja kurtistan sitä. Tökkivät uudestaan jolloin avaan silmäni. Kaksi pientä tyttöä seisovat edessäni kännykät kädessään. He ovat jokaista vaatetta ja kasvonpiirrettä myöten samannäköiset. Kimeällä äänellä sanovat he yhteen ääneen ”tervetuloa afterlifeen!” ja lähtevät pois näppäillen ja tuijottaen puhelimiaan.

sade

Nousen ylös ja huomaan olevani edelleen olohuoneeni lattialla. Ei savua, ei liekkejä, ei mitään jälkiä tulipalosta. Ulkoa ei kuulu huutoa ja tunnen iloa ensimmäistä kertaa vuosiin. Ikkunastani taas heijastuu takanani hahmo, se näyttää ihan minulta. Käännyn ja tuijottelen itseäni suoraan silmiin.

”Hei! Olen Afterlife- figuurisi ja toivon että täytän kaikki toiveesi miltä haluat edelliseen elämään näyttää.” Sanoo toinen minä ja virnuilee iloisesti. Hämmästyn ja ymmärrän heti että ohjelma onkin jotain ihan muuta kuin todellisuutta. Mitä täällä sitten tehdään? Eikai vaan mitään hirveää ja masentavaa en kestä sitä enää.

Kävelen ulos figuurini kanssa, takapihani on ihan samanlainen kun aina ennenkin paitsi että ulkona tuoksuu puhtaalta ja huudot ovat vaihtuneet lintujen lauluun. Hän vie minut kävelemään naapurustooni. Vastaan tulee vanhat kuolleet naapurini iloisena koiriaan ulkoiluttaen ja kappas, uusi perheenjäsen vaunuissa makoillen.

Figuurini selittää samalla afterlifen menneisyydestä ja siitä miten tähän on päädytty. Ohjelma on vain houkute edelliselle maailmalle josta on päästävä pois, siellä on asiat niin pielessä. Luonto tuhoutuu, vihamielisyys on käsinkosketeltavaa ja kateellisuus ja laiskuus on vienyt kaiken. Ohjelma näyttää juuri sitä mitä sen maailman ihmiset tällä hetkellä haluavat, löysäilyä ja palvelua, helppoa ja kivaa.

mist2

Todellisuudessa me täällä afterlifessä elämme aivan samaa elämää mitä edellisessäkin mutta negatiivisuus ja viha on poistettu kokonaan. Tunsit varmaan lämpöä ja iloa kun tulit, se on juuri sitä. Luontoa tuhoavat päästöt ja muovi ovat hävitetty ja itseasiassa täällä me edistämme maapallon kasvua kokoajan. Kaikki edellisen maailman asfaltin luojat, rakennusmestarit nuo tien tuojat ovat kaikki keskitetty rakentamaan maapallolle jatkoa joka miljoonien vuosien kuluttua ylttää toiseen maapalloon.

Katselen silmät pyöreänä ja korvat höröllä kuinka ihanaa että olen nyt täällä ja että oikeasti tämä olikin aivan mahtava yllätys. Kävelemme takaisin kotiini ja figuurini lähtee hommiin ohjelman pariin. Istun sohvalleni ja tuijotan ikkunasta ulos jossa ei valu sadepisarat eikä heijastu poskellani lämmin kyynel vaan kaunis leveä hymyni jonka kasvoilleni luon. Ihanaa olla minä tässä ja nyt.

Positiivista Sunnuntaita kaikille !

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday