Alive Art, Part 1

Heittelen maalia valkoiselle paperille joka peittää varaston kylmän lattian. Maalaan vanhempieni varastossa, täällä saan työrauhan. Äitini maalasi täällä joka päivä ennen kuin lähti pois. Välillä maalatessani pieni roiske lentää seinään tai iholleni, maali on osa minua ja en pienestä hätkähdä. Tekisi mieli uida maalipurkissa ja sen jälkeen hypätä paperien putoukseen ja värjätä joka ikinen väri kirkkaasti korostaen juuri oikeita kohtia.

Maalaukseni on tällä kertaa hyvin erilainen. Siinä ei ole selkeitä rajoja ja en itsekään vielä ole varma mihin kohtaan se päättyy. Jos paperia olisi äärettömiin, varmasti sinne asti myös piirtäisin. Paperin kupristuneet reunat määrittelevät luovuuden seinäni ja yritän pysyä niiden sisällä.

Pen

Kastan suuren siveltimen maalikippoon vain huomatakseni pohjan tulleen vastaan. Hitto! Juuri kun inspiraationi on valloittanut koko huoneen. Heitän vihaisena siveltimen lattialle roiskauttaen viimeisetkin maalinrippeet seinälle.

Ulkona pyryttää lunta ja kaupat ei varmasti ole auki enää näin myöhään. Missäköhän ovat äitini vanhat maalitarvikkeet, olisikohan ne vielä täällä jossain? Pystyisiköhän niitä vielä käyttämään. Kaivan itseni varaston uumeniin siirrellen pölyistä tavaraa toisensa edestä.

Kaiken tavaran alta löytyy iso arkku. Siinä on kiinni iso lukko joka on rikki. Puhallan sen päältä pölyä pois, loput pyyhin kädellä. Vanhassa arkussa lukee päällä maalattu punainen teksti: ”Älä avaa! Ei saa joutua vääriin käsiin.” Miksi ihmeessä päällä lukee noin? Reunoissa on kuivunutta punaista maalia joten tämän on oltava maalien säilytystä varten.

Uhmaten käskyä arkun päällä otan rikkinäisen lukon irti ja avaan raskaan kannen pikkuhiljaa nostaen. Kansi natisee ja tärisee nostaessa. Sisältä paljastuu yksi iso maalipurkki jonka kansi on täynnä jotain varoitusmerkkejä ja kirjaimia joista ei saa selvää mitä ne tarkoittaa.

Purkin vieressä on pieni kulunut ohjekirja jossa lukee: ”Elävän maalin ohjekirja”. Otan vihkon käsiini ihmetellen ja sivuja availlen. Samalla sekunnilla kuulen pienet askeleet oven ulkopuolella, piilotan nopeasti arkun takaisin pölyisen peitteen alle ja käyn ovella, ei ketään missään. Ulkopuolella lumessa näkyy kuitenkin pienet jalanjäljet jotka johtavat juuri tälle ovelle. Kuka täällä kävi?

MAali

Laitan oven äkkiä kiinni jottei kylmyys pääse enempää sisään, otan ohjekirjan käteeni ja luen sen läpi. Siinä kerrotaan kuinka tämä maali on täynnä elämää ja seikkailuja. Maalaat mitä tahansa, se herää eloon seuraavana yönä. Voiko tämä olla totta vai onko tämä hullujen höpinää? Avaan arkun uudestaan ja uteliaana avaan myös maalipurkin. Maali näyttää ihan normaalilta tylsältä seinämaalilta. Vanha maalin tuoksu kaivautuu nenääni, kuivuneet maalinkökkäreet tippuu reunoilta lattialle ja naurahdan koko jutulle.

Niin hauskaa kun se olisikin ollut, että maalaukseni lähtisi kanssani kahville ja konjakille, taitaa koko juttu olla jonkun liian suurta mielikuvitusta ja minä tarvitsen nyt maalia, joten tästä se lähtee. Kastan siveltimeni purkkiin ja juuri sopiva sävykin. Kuvioita kuvioiden perään teen uudella maalilla samalla tanssien ja luovuuttani levittäen.

Tanssiessani piruettia sivellin seuranani yhtäkkiä tulee todella kylmä viima. Huomaan maalipurkista lähtevän tutut pienet jalanjäljet mitä ulkona lumessa oli ja sulkemani ovi on taas auennut.

To Be Continued… =)

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday