Autumnland

Vesipisarat roiskuvat naamaani veden pinnan päältä ja sen alta kun ystäväni roiskivat iloisena nauttien viimeisestä kesäpäivästä. Tänään on lokakuun viimeinen päivä joka tarkoittaa sitä että yön aikana vaihtuu talvi ja lämpö tallautuu pakkasen jalkoihin.

maisema

Joka vuosi hengitämme sisään lämpöä ja kauniiden kukkien tuoksua mutta myös raikasta lumen viileyttä ja tunnemme jään kosketuksen. Yksi yö ja kaikki muuttuu. Lämmin jäätyy kylmäksi, kylmä sulaa lämmöksi. Näin on ollut vuosikymmeniä ja muutoksia ei ole ilmanvaihteluissa näkynyt.

Ihmiset ovat kyllästyneet, Minä olen kyllästynyt. Olen pienestä asti haaveillut jostain mitä en ikinä ole nähnyt, jostain mistä en saa kiinni. Se on jotain raikasta ja erilaista. Se ei ole lunta eikä lämpöä.

Laituri

Tänä päivänä tapahtui kuitenkin jotain erityistä.

Muuan matkailija tuli maailmalta ja avasi pullollaan olevan suuren laukkunsa. Se oli täynnä märkiä, kauniita, värikkäitä lehtiä. Oli upeaa oranssia, kaunista keltaista, kirkuvan punaista ja kaikkea siltä väliltä! Ihmiset katsoivat laukkua kuin aarre-arkkua toivoen vastausta yhteen kysymykseen. Mistä ihmeestä matkailija oli nuo lehdet tuonut?

Matkailija hieroi partaansa ja aloitti tarinan.

”On paikka jossa luonto on värikäs ja elävä,  jossa eläimet elävät vapaana ja ilma on raikas ja tuoksuu sateelle. Paikka nimeltä Autumnland. Tuo kaukainen salaisuus jonka vain harvat ovat löytäneet. Houkutteleva erilaisuus ja tuulahdus tulevaisuudesta ovat käsillämme. Olemmeko valmiita elämämme seikkailuun?”

Matkailija näyttää kahta lentolippua ja sanoo ottavansa joka vuosi yhden onnekkaan henkilön mukaansa Autumnlandiin. Ihmiset sekoavat ja käyvät hänen luonaan vähän väliä kantamassa lahjuksia, rahaa, makeuksia ja mammonaa.

Vuosien odotus on ohi ja vihdoin lumen ja lämmön sijaan jotain elävää ja erilaista. Juoksen kotiin ja pakkaan laukun heitellen vaatteita kaapistani ympäri huonetta. Pakattuani juoksen vielä rappuset alas kellariin, etsin pimeässä valokatkaisijaa, tuossa.

Painan valot päälle ja katselen vielä kerran kellarini seiniä, lattiaa, hyllyjä. Ne ovat täynnä maalauksiani joita olen tehnyt niin pienestä asti kun muistan. Kaikki maalaukset  ovat keltaisia, oransseja, punaisia. Niissä leijailee lehtiä ja niiden raikkaan tuoksun voi tuntea koko huoneessa. Joka päivä yksi maalaus, joka maalauksessa yksi haave, yksi unelma ja toivo.

Onko haaveeni vihdoin totta? Voinko vihdoin hengittää?

Juoksen takaisin matkailijan luokse, koputan oveen ja se onkin auki. Kävelen sisään laukkuni kanssa hengästyneenä. Matkailija istuu sohvallaan seinään tuijotellen ja partaansa hieroen. Hän kysyy minulta ”Hei, olenkin jo odotellut Sinua. Oletko valmis?” Hymyilen leveästi ja sanon että tottakai olen.

köysi

Hän ottaa kädestäni kiinni ja suljen silmäni. Katselen täysin pimeässä ympärilleni, edessäni näkyy pieni valo. Kävelen sitä kohti. Valon luona näkyy ikkuna. Se on ikkuna toiseen maailmaan. Näen kuinka äitini itkee sairaalasänkyni vieressä polvillaan, kädestäni kiinni pitäen.

Katselen rauhallisena tilannetta kunnes taas on aika mennä. Valo pienenee. Matkailija pitää kädestäni kiinni ja ilmestymme Autumnlandin rannalle. Rauhoittava aaltojen kohina soi ympärilläni ja hymy leviää taas kasvoilleni. Niin kaunista, niin raikasta. Katsomme yhdessä taivaanrantaan alas laskeutuvaa aurinkoa ja vedän syvään henkeä.

Vihdoin saan hengittää.

 

Syksyistä Sunnuntaita!

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday