Blame it on me

Kävelen korot kopisten mukulakivien vuoraamaa tietä ja väistelen vastaan tulevia umpijäässä olevia ihmisolentoja. Ensilumi on täällä ja kaikki näyttävät pieniltä hattivateilta vaappuvine olemuksineen ja punaisine nenineen. Kädet ovat liimattu taskun pohjiin kiinni ja pipot ovat niin syvällä päässä että juuri ja juuri silmät vilkkuvat alta.

Kiroilen mielessäni kylmyyden lisäksi työpäivääni joka jälleen kerran meni aivan penkin alle, kotonakin pyykit uonhtui yöksi koneeseen ja se helvetin maito jäi ostamatta. Vihaisin askelin tallon pyryssä katsellen mukulakivikansaa jotka hekin tuijottavat minua syyttävin katsein. Tuo on se likka, joka unohti taas sen maidon. Helvetin maito.

“Hei! Sinä siinä!” Kuuluu miehen ääni myyntikojujen välistä. Pysähdyn ja nostan pipoani juuri sen verran että näen pienen miehen viittovan lumipyryssä että tulisin hänen luokseen. Kävelen rakennuksen suojaan ja tuuli loppuu kuin seinään, kirjaimellisesti. Otan pipon pois päästäni ja pieni mies esittelee huteraa kojuaan joka on piilossa kaiken muun takana.

“Tänään on erikoistarjous ja valitsin juuri sinut kuulemaan sen!” Mies selittää innoissaan kylmiä käsiään yhteen samalla hieroen. Kuuntelen hieman epäillen miehen touhotusta mutta silti kiinnostaa kuulla mistä on kyse. Hän jatkaa: “Tarjouksessa on tänään meidän kaikki syntipukit, jokaiseen makuun löytyy omansa!” Hän vetäisee samalla lakanan pöydän päältä pois ja alta paljastuu pienet syntipukit neniään nyrpistellen ja silmiään availlen.

silmä

Vyyhti alkaa aueta suoraan pyöreänä ammottavien silmieni edessä, koju on tarkoituksella hämärässä ja piilossa. Kyseessähän on tietysti syntipukkien piraattikoju, ennen en ole sellaiseen törmännyt mutta moisesta olen kyllä kuullut.

Syntipukkeja tuli myyntiin muutama kymmenen vuotta sitten. Hinnat olivat ja ovat edelleen korkealla pilvissä ja rahvaan kansan yltämättömissä. Päivä päivältä alkoi uutiset täyttymään syntipukkien tarpeellisuudesta arjen askareissa ja kuinka rikkaiden ihmisten tyytyväisyys kasvoi entisestään tämän myötä. Syntipukin omistaja saa henkilörekisteriin merkinnän jossa mainitaan pukin ostopäivä ja sinut merkitään synnitömäksi.

Vuosia kului ja syntipukki-myynti kasvoi silmissä. Myynnin kasvu ja kova tuotto toi tietysti mukanaan piraattitoiminnan. Olen siitä lukenut ja kuullut mutta ikinä en moiseen ole törmännyt. Ovathan tietysti hyvin piilotettu virkavallan takia.

Ymmärsin heti tilaisuuteni tulleen, onko nyt vihdoin aikani onnistua ja jatkaa iloisena matkaani? Voinko olla onnellinen? Mies odottaa vastaustani ja kysyn paljon tällaisella on nyt sitten hintaa, minulla ei ole paljon rahaa tilillä ja käteistä vielä vähemmän. Hän hetken mietittyään kaivaa alimmaisen pukin joka nyrpistelee nenäänsä katkeran näköisenä.

“Tämä tässä on meidän halvin syntipukki. Toimii kyllä ihan normaalisti ja ottaa synnit vastaan mukisematta, mutta on muuten välillä vähän hankala.” Kysyttyäni mieheltä millä tavalla hän nyt on hankala selviää että pukki aina välillä pitää ääntä. Normaali pukit eivät pysty puhumaan ollenkaan mutta tämä pukki on niin sanotusti vähän sekunda.

Sen enempää miettimättä ajattelen että kyllä se siinä menee, onhan siitä niin paljon hyötyä kuitenkin lopunkaiken. Teemme kaupat ja mies laittaa olkapäähäni hieman puuduttavaa nestettä ja asentaa pukin kiinnittäen sen muutamalla ruuvilla olalleni nököttämään.

“Se olisi sitten siinä, muistakaa että syntipukit tosiaan kestää sen kolmesta neljään vuotta ja sitten päivityskuviot lääkärin vastaanotolla. Pukkia ei tarvitse millään tavalla hoitaa eikä ruokkia, hän vai oleskelee olallasi ja nyrpistelee nenäänsä. Onnea ja synnittömän hauskaa loppuelämää!” Mies mairea hymy kasvoillaan toivottaa. Epäileväisin katsein kiitän ja lähden kävelemään kotiin.

Kotona otan takin varovasti pois päältäni ja kello onkin jo niin paljon että on aika painua pehkuihin jotta jaksaa taas uusia pettymyksiä kohti huomenna. Tai siis nykyään ei välttämättä pettymyksiä enää tule? En osaa sanoa uskonko tähän koko touhuun mutta pakkohan se on yrittää. Kävelen vessaan haukotellen ja hieman pälyillen olkapäälläni nököttävää pukkia.

Kurotan hyllyltä hammasharjani ja suljen kaapin paljastaen peilin eteeni. Hölmistyneen näköinen pukki tuijottelee nyrpeänä peilistä minua ja touhujani. Onpa outoa olla kokoajan jonkun seurassa. Mitäköhän se puhuu kun se puhuu ja voiko tästä seurata mitään hyvää? Alan harjata hampaita katsellen kiusaantuneena kattoon ja seinillä vältellen pientä pirulaista olallani. Mitä hittoa tästäkin oikein tulee?

Jatkuu ensi viikolla…

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday