Cash Journey, Part 1

“Säästän sinua ikuisesti, en ikinä tuhlaa sinua turhaan! Matkamme olkoon vielä vähintään yhtä pitkä kuin tähän mennessä on ollutkin.” Sanoo omistajani Jessi,  jonka kanssa olen kulkenut suurimman osan elämästäni. Hän löysi minut ojasta neljä vuotta sitten, silloin olin vuoden ikäinen. Minut painatettiin setelitehtaalla vuonna 2013. Vuoden kuljin pankista toiseen, kunnes joku nosti minut automaatista ja muutaman päivän kuluttua tuulen mukana lensin ojaan josta minut löydettiin.

Nyt viisi vuotiaana voin tyytyväisenä sanoa että olen niin onnellinen löytäjästäni. Vaikka Jessillä ei ole kotia, hän on minua säilyttänyt monen vuosien ajan “pahan päivän varalle.” monien mielestä hänen joka päivänsä on paha, nälkä ja kivut ovat arkea. Olen kuullut hänen tarinansa monet kerrat, hän puhuu minulle joka ilta. Monesti mietinkin kunpa voisin vaan vastata jotain, voisinpa nauraa kun naurattaa tai surra kun harmittaa. Voisinpa näyttää hänelle että kuulen ja ymmärrän.

Tänään on onnen päivä, menemme yhdessä markkinoille. Jessi tuntee monia kaupustelijoita ja saa usein ilmaisnäytteitä eri pisteiltä, samalla keräten päivän kalorit ja selviten seuraavaan päivään. Jessi joka päivän budjetista säästää pari euroa lottoon, rukoilee ja toivoo voittavansa. Täällähän on tänään oikein kuhina!

Markkinoilla käy vain käteinen joten meikäläisiä täällä on ihan hurja määrä, myös monia samalla tehtaalla painettuja näyttää tulevan vastaan. Muut vaihtaa omistajaansa minkä kerkeää, toivon ettei minun tarvitse vieläkään. Jessi ostaa kolikoilla muutaman rivin lottoa ja nyt oli ylimääräinen euro arpaankin.

Kävelemme tutun sillan alle jossa hän raaputtaa ylipitkillä, likaisilla kynsillään arpaa ja yrittää lukea ohjeita samalla. Voittaako siis nyt tällä vai ei? Hän tenttaa siristellen arvan ohjeita ja yhtäkkiä takanamme kuuluu askeleet. Ne ovat hiiren hiljaiset ja silti niin nopeat ja pelottavat. PAM!

Räsähdämme maahan ja lennän hiekalle kuin mikäkin roska. Katson Jessiä joka makaa tajuttomana hiekat räkäisellä poskellaan. Hänen päässään näkyy jälki joka vuotaa verta. Valuva verivana saavuttaa sentti sentiltä minua ja ympärilläni olevia kuivia lehtiä. Katson ylöspäin ja siinä seisoo hahmo. Aivan erilainen millaista odotin, luihuinen langanlaiha mies katselee hädissään ympärilleen ja yrittää kurkkia Jessin ilmeestä onko hän hengissä.

Katsellessaan ympärilleen hän havaitsee minut maassa. Voi helvetti, se on menoa sitten. Jessi! Nouse ylös, nouse kiltti vielä ylös. Hyvästi! Huudan ajatuksissani kun luihu nappaa minut matkaansa samalla putsailleen jessin verta minusta, kuivatellen sormien välissään minua kuin märkää rättiä. Nyt jos joskus toivoisin näiden sormien lipeävän ja lentäisin kauemmas kuin aurinko ja kuu.

Hän nostaa minua aurinkoa vasten kuin pikkuvauvaa, iloinen, viaton hymy naamallaan hän ihastelee minua mutta samalla paljastaa keltaiset, läpimädät hampaansa ja myös yhden kultaisen. Hän pistää minut rintataskuun ja menemme kapakkaan joka on kuin vastakohta markkinoille, vain baarimikko pelaa kännykkäänsä tiskin äärellä.

Luihu tilaa kaljan ja istuu pimeään nurkkaan jossa sytyttää tupakan jos toisenkin. Kapakan ovi käy ja alkaa kuulua tasaista naksutusta, se tulee kokoajan lähemmäs pöytäämme. Tupakan savun hälvetessä näen pöytään istuvan miehen, joka on sitten taas aivan omaa luokkaansa. Pelottava, iso karju jolla on sormet täynnä tatuointeja ja kultakoruja, korut osuvat toisiinsa kun hän kiristää nyrkkiä heti pöytään saapuessaan. Hän tumppaa sikarinsa tuhkakupin ohi pöydälle samalla muristen höyryt nenästään kuin sonni. Naksutus jatkuu ja huomaan sen tulevan miehen kultaisesta ziposta jota hän naksuttelee auki, kiinni ja vielä kerran auki ja kiinni.

“Missä rahat on?” Kysyy mies möreällä äänellään. Keuhkojaan ulos yskivä Luihu alkaa etsiä minua ja muita seteleitä taskustaan ja levittää meidän pöydälle. “Tässä on kaikki mitä sain kasaan, mulla ei vaan ole enempää, mä hankin loput jostain mä lupaan!” Karju katsoo ensin meitä, sitten luihua ja nostaa aseen pöydän alta samalla ladaten sen. Luihun tupakka tippuu suusta pöydälle viereemme ja hän huutaa: “hei camoon älä tee tätä oikeasti mä lupaan hankkia ne!”

Karju vastaa rauhallisena: “mahdollisuutesi meni jo.” Ja painaa liipasimesta. Vaimennin aseessa saa sen kuulostamaan niin hiljaiselta, liian helpolta. Kauhunsekaisin tuntein katson Luihua joka valuu lasisen pöydän alle. Karju nostaa minut ja muut ryppyiset setelit matkaansa ja kävelee rauhallisesti ulos samalla baarimikolle nyökäten. Ulkona valossa hän vilkaisee vielä meitä ja erityisesti minua yrittäen putsata Jessin verta irti minusta mutta turhaan.

Päädymme paksuun kuluneeseen lompakkoon jossa on tukko muitakin meikäläisiä. Kaivaudun lompakon sisälle tutkimaan, ajokortteja on viisi eri nimistä, pankkikortteja vielä enemmän. Tämä on joku kunnon roisto. Kondomien ja huumeiden vieressä näkyy makaavan lentolippu tälle päivälle. “Kohde: Las Vegas.” Voi helvetti.

… Miten tarina jatkuu? Se selviää ensi viikolla, älä missaa jännittävää loppua!

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday