Foggy Future – Part 2

Kävelen portaat ylös ja pääsen kotiovelleni jonka alta pursuaa savua. Juoksen sisään tuulispäänä peläten jonkun olevan tulessa, ei mitään. Kaikki on hyvin, savua ei näy missään. Heitän lenkkitossut takavasemmalle ja juoksen suoraan vessaan ja tuijotan pientä pulloa. Voiko nuo pienen pienet tipat aiheuttaa tämän kaiken?

Olen pienestä asti ollut todella utelias ja haluan tietää kaikesta aina kaiken. Tämä mahdollisuus on kuin tehty tietoja nuuskivalle nenälleni, en malta odottaa! Nostan katseeni peiliin, suoraan omiin silmiini ja välähdys alkaa.

Näen kuinka olen taas apteekissa. Vartija nuokkuu ja etsin Rouvaa jolta tipat sain. Katson alas jalkoihini joiden takaa nousee savua. Rouva ilmestyy taakseni koskien olkapäähäni sanoen samalla: ”Älä ylitä määrää.” Välähdän takaisin vessaani vain kerätäkseni tavarani jotta pääsen juoksemaan takaisin apteekkiin.

Avaan oven ja näen vartijan, hereillä ja valppaana. Katseemme kohtaavat ja välähdys alkaa. Olemme vartijan olkkarissa jossa on ihan hirveä kaaos. Tietokoneen likaisella näytöllä tanssii alastomat naiset kahleissaan ja televisiossa pyörii haluatko miljonääriksi. Kysymys: Mitä on futurologia? Vastaukset tulevat myös ruutuun mutta vain osa niistä näkyy sormenjälkiä täynnä olevan näytön takaa.

Vartija istuu sohvalla boksereissaan ja mussuttaa juuri hakemaansa hampurilaista. Hän haukkaa niin suuren palan että majoneesi tippuu hänen paljaiden varpaidensa väliin josta se valuu lattialla makaavan Playboy-lehden ylle. Astun roskan päälle siirtyessäni eteenpäin ja vartija nostaa katseensa suoraan minuun majoneesit suupielillään.

2132

Välähdän takaisin hieman järkyttyneenä ja huomaan kuinka vartija mittailee jokaista naista vuorotellen katseellaan heidän kävellessä sisään. Puistatuksien saattelemana kävelen kysymään tiskiltä kova-äänistä Rouvaa, kukaan ei tiedä yhtään kenestä puhun.

Ketään sellaista ei kuulemma ole siellä töissä ollutkaan. Kummallista! Minä kun juuri eilen hänen kanssaan asioin. Miksi näkykin minulle kertoi että näen hänet uudestaan? Hermostun jo vähän ja korotan ääntäni sanoen että varmasti hän täällä eilen oli. Vartija nousee hikisenä ja kysyy onkos täällä joku ongelma. Ajattelin mielessäni no kyllä on, meinaan Sinä!

Hillitsen itseni ja lähden ovet paukkuen kävelemään kotiani kohti. Otan taskustani tippapullon ja ajattelen mitä jos? Jos laitan toiset tipat, näenkö enemmän? Näenkö pidemmälle tai näenkö Rouvan uudestaan? Uteliaisuuteni saa vallan ja menen eteeni tulleen ravintolan vessaan ja laitan kaksi tippaa lisää silmiini. Räpytän muutaman kerran ja avaan silmäni tuijottaen suoraan taas omiin silmiini. Välähdys alkaa.

Olen takaisin kotonani. Pieni lapsi kävelee vastaan taaperomaisin askelein ja tuijottaa suoraan minua silmiin sanoen samalla kovaan ääneen ”Äiti!”. Toinen välähdys alkaa heti perään. Olen kuin pyörremyrskyssä. Uppoudun välähdyksestä toiseen sekunnin murto-osassa. Olen ulkomailla. Katson hotellin ikkunasta ulos, ranta edessäni on niin kaunis.

Kävelen keittiöön jossa nuori nainen keittää kahvia ja ihana tuoreen appelsiinin ja banaanin tuoksu leijuu nenääni. Nainen kääntyy, katsoo ohitseni ja huutaa: ”Syömään!” Yläkerrasta juoksee kolme lasta nauraen ja vahingossa minua hieman tönien edestään pois, kaadun lattialle. Pienin heistä kuitenkin pysähtyy, tulee vierelleni ja huutaa äidilleen: ”Mitä mummi täällä tekee?”

Kyynel valuu poskelleni kun ymmärrän pojan olevan lapsenlapseni. Poika katsoo silmiini ja pyyhkii kyyneleen poskeltani hymyillen ja sanoen samall: “hei hei mummu.” Välähdys alkaa taas. Herään kiviseltä lattialta, silmäni ovat kipeät ja näköni samea. Kuuntelen avoinna olevasta ikkunasta kuinka aallokko lyö rantakivikkoon joka kerta vähän erilailla. Nyt kovempaa. Nyt vähän hiljempaa.

12312

Nousen ylös lattialta joka on kovin roskainen. Kävelen paljain jaloin roskia väistellen. Vastaan tulee playboy lehti josta valuu majoneesia. Seuraavalla askeleella näkyy koiran panta jossa lukee Murre. Pannan luota lähtee pienen pienet lapsen askeleet jotka suurentuvat kohti ulko-ovea.

Avaan oven ja astun ulos. Olen suuren majakan pihassa. Majakkaa ympäröi kauniit aallokot ja todella sankka sumu. Sumun keskeltä minua kohti kävelee nainen. Koitan siristellä silmilläni mutta en oikein näe kuka se on. Hän tulee suoraan naamani eteen jolloin huomaan sen olevan apteekin Rouva.

Kyselen vihaisena häneltä tulvan kysymyksiä, vieressä vellovan aallokon tavoin hermoilen ja heilutan käsiäni. Rouva rauhassa kysyy miksi en noudattanut ohjeita? Tässä on lopputulos. Juoksit elämäsi läpi vain uteliaisuutesi vuoksi. Oliko se sen arvoista?

Sait uuden näön ja uuden mahdollisuuden. Näit enemmän kuin koskaan ja silti sokaistuit täysin. Miltä lapsen lapsesi lämmin pieni käsi tuntuu tai mitkä oli heidän ensimmäiset sanansa? Kuinka he elivät, olivatko he onnellisia? Suljen sumuiset silmäni ja ensimmäistä kertaa elämässäni toivon vaan pääseväni takaisin menneisyyteen. Välähdys alkaa.

Avaan silmäni apteekin odotushuoneessa ja kuulen kuinka kova ääni kutsuu numeroani. Kävelen tiskille ja tuttu Rouva ojentaa lääkkeeni ja lisäksi pienen pullon. Hän vinkkaa silmää ja tokaisee: “Jos tällä kertaa otat vain sen verran mitä määräyksessä lukee.”

Ulos astellessani vartija röhnöttää tuolissaan minua mulkoillen. Kävelen hänen luokseen, avaan hänen kämmenensä asettaen siihen pienen pullon. Kyykistyn hänen korvansa viereen kuiskaten: “Tätä kun laittaa koko pullon vuorotellen molempiin silmiin, tulevaisuus on käsissäsi.”

Sameaa Sunnuntaita kaikille!

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday