On-Time

Puhelin soi ja sähköposti laulaa, WhatsApp tökkii ja facebook nauraa. Miksi vuoroni ei jo ole! OLEN JONOTTANUT monta sekuntia! Mones olen jonossa? Kauan vielä menee? Monta minuuttia kulutan vielä tähän. Tarvitsen lisää aikaa. Anna minulle aikaa. Kello käy ja on kiire, aikaa kuluu mutta väärälle henkilölle!

Yritykseni on uniikki, toista samanlaista ei ole. Et saa mistään palvelua mitä minä myyn. Keksin keinon jota muut eivät, kokosin ja löysin, pinosin ja kurkotin.  Mitä minä sitten myyn? Minä myyn aikaa. Aikaa on rahaa ne sanoo. Niin se tosiaan minulle on, kylmää käteistä ja lämmintä pankkitiliä.

Yritykseni nimi on On-Time. Meillä on työntekijöitä paljon mutta ei tarpeeksi koska jonot ovat kovat. Meillä on aikaa enemmän kuin kellään mutta oma aikamme tuntuu olevan kortilla. Voiko silloin syödä pakasta kun ei pärjää muuten? Jos ostamme itse aikaa jota myymme, jos vaan edes vähän.

Pitää myös osata seurata kenelle aikaa voi myydä ja kuinka paljon koska ihmisestä tulee laiskin olento päällä maan kun hänellä on liikaa aikaa. Tätä pyrimme välttämään ja aika katsotaan henkilökohtaisesti sitten tiskillä yhdessä analysoiden ja punniten.

On kylmä syksyinen ilta ja myymme viimeisiä minuutteja ja sekunteja ennen sulkemista. Oven sarana aukeaa vielä kerran ja ovella näkyy huppupäinen nainen. Hänellä ei näytä olevan kiire mihinkään ja hänen ajanhallinta on ihailtavaa. Lähestyessään näen kuinka hänen varjonsa tekee kokoajan hommia taustalla nopeennetulla vauhdilla kännykkä korvallaan ja samalla tietokoneella kirjoittaen.

Nainen kävelee kipakat korot kopisten tiskille ja kysyy onko meillä hetki aikaa jutella? Vastaamme että ainahan meillä, vaikka nyt kiinni olimmekin jo menossa mutta aina on pieni hetki. Nainen hymyilee ja sanoo no pistäkäähän kädet sitten ylös. Hölmistyneenä tuijotamme toisiamme ja uudestaan naista joka on sekunnissa vetänyt housuistaan esiin suuren aseen joka osoittaa suoraan kohden meitä ja takanamme oleva aikavarastoa.

Nainen viittoo meidän väistyvän pois oven edestä ja että hän ei halua ongelmia. “Älä vaan tee sitä!” Huudamme ja peitämme aikavaraston ovea. Jos tänne ammut koko maailma menee sekaisin jos kaikki aika päästetään vapaaksi kaikkien käytettäväksi.

”Miksi ihmeessä haluaisit tehdä tämän?” Huudan naiselle. Itselläsihän näyttää olevan ajanhallinta paremmin kasassa kuin kenelläkään muulla joten miksi haluat vapauttaa ajan? Ihmiset eivät sitä osaa käsitellä. Nainen pyytää viimeisen kerran meitä siirtymään ja sanoo seuraavaksi tekevänsä jotain tyhmää jos emme väistä. Kävelemme pois oven luota. Nainen ampuu oven läpi ja pyörremyrskyn tavoin aika räjähtää päin näköämme ja sukellamme syvään ajattomaan savuun.

Aikaa kuluu, vaikka kuinka paljon. Silti se ei lopu vaikka kuinka sitä kuluttaisi, aika on nyt rajaton, loputon. Kun ajan menettää sitä ei saa takaisin joten on mahdotonta kerätä menetettyä aikaa vaan nyt sen käyttö on ihmisten vastuulla. Kävelen ympäri kaupunkia huolestuneena. Ei ole enää kiireisiä yrittäjiä eikä kovasti hommia paiskivia työläisiä hikipisarat otsallaan. On vain ihmisiä jotka lepäilevät, makoilevat ja kuluttavat aikaa.

Yksi istuu ja pelaa kännykällä, yksi kääntää kylkeä maatessaan pehmeällä sohvalla ja yksi yrittää korjata seinäkelloa jonka luulee olevan rikki koska aika matelee ja sekunnit ovat laiskoja. Ne eivät juokse seuraavan sekunnin luokse vaan välillä jopa jäävät nukkumaan keskenkaiken ja järsivät puruluun tavoin kellon viisareita jotka heitä eteenpäin tökkivät.

Kaikenkaikkiaan maailma on pysähtynyt ja asiat eivät etene, tämä on kaaos jolla ei ole kiire mihinkään ja sekasorto jonka sotku ei siivoonnu ainakaan kenenkään toimesta saatika sitten itsestään. Ei laula watsappi eikä naura facebook. Asiakkaat vaan makaavat ja kuluttavat aikaa jota heillä on liikaa.

Istun toivottomana nyrkkiini nojaten alaisieni kanssa keskellä ajattomuutta ja laiskuutta kun kuuluu tuttu korkokenkien kopina takanamme. Itse aikavarashan se siellä varjo-orjiensa kanssa. Olen vihainen ja en halua kuunnella mitä nyt taas hän on keksinyt.

“Antakaa heille aikaa. Nyt on teidän vuoro antaa aikaa ihan ilman maksua, ilman pyyntöä ja vääntöä, nyt on aika kuunnella ja seurata. Luottakaa minuun, tulee aika kun ymmärrätte tekoni tärkeyden ja syyn. Ihmisten pitää ymmärtää itse ajanhallinta ilman rajoitteita ja sääntöjä, ilman että joku sitä hallitsee heidän puolestaan.” Sanoo nainen rauhallisena ja varmana. Huokaisen syvää ja hyväksyn.

Kuluu lisää aikaa. Ihmisiä alkaa tylsistyttämään. Makoilu ja liika aika ei olekaan enää hauskaa kun löysäily käy jo työstä ja fyysinen kunto on huonompi kuin lihavalla laiskiaisella. Muutama ottaa itseään niskasta kiinni ja aikansa kuluksi käyttääkin sen odotuksia vastaan urheillen. Kaksi muuta nousevat perässä ja lähtevät kirjoittamaan ja piirtämään. Kolme muuta repivät itsensä ylös ja alkavat tekemään ruokaa ja leipomaan.

”Se toimii!” Huudan innoissani huomaten jokaisen ihmisen näyttävät kokoajan vaan energisemmältä ja aidosti iloiselta. Heillä olisi aikaa maailman loputtomiin vaan olla ja odottaa mutta he ymmärsivät ja löysivät tärkeimmän ihan itse. Tärkein aika ei ole mennyt eikä tuleva, ei käyttämätön eikä käytetty. Tärkein aika on Nyt ja tässä, älkää hukatko sitä.

Heittäkää kellot takavasemmalle ja nauttikaa !

2
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday