The Freezer Room

Kopsuttelen jääpuikkoja pois pakkaskopin oven yläkarmista. Hanskat kädessä käyn kokeilemassa onko jääpesä jo tarpeeksi kylmä tullaksemme viilentymään, vielä muutama miinus niin on valmista. Tarkastan huoneen ja laitan lämpövihdat paikalleen odottamaan lätkijöitään.

Vuonna 2045 Suomen talvet muuttui kesäksi, lumi ja pakkaset ovat vain vanha muisto menneisyydestä ja jäljellä on ainoastaan kuumuus ja hiki. Saunan sijaan kehitettiin pakkaskoppi. Koppi, jossa jokaisen hikoilijan kroppa viilentyy ja mieli rentoutuu. Kopissa on vain yksi sääntö: älä lähde ennen muita. Jos lähdet, häviät. Viimeinen kopissa on pakkasmestari. Pakkasmestarit yleensä tunnistaa siitä kun osa sormista on tippunut pois, voittohan toki vie veronsa ja tässä pelissä varpaat ja sormet ovat kovilla.

Ennen vanhaan ihmiset saunoivat myös kesähelteillä. Onneksi sukupolvi on vaihtunut ja pakkaskoppi on käytössä kaikissa talouksissa, koska myös varattomuus loppui maailmasta kun pakkaskopin keksijä ja pakkasmestari Jussi Jääpuikko tienasi niin paljon rahaa että hän jakaa sitä joka viikonloppu eri kaupungeissa köyhimmille. Hän jäädyttää aina kasan seteleitä järkyttävän kokoisen jääpalan sisälle ja jättää sen kaupungille sulamaan. Kärsivällisimmät saavat palkinnon.

Nyt alkaa varmaan olemaan kuulkaa tarpeeksi kylmää. Lähetääs pakkastelemaan! Huudan ystävilleni samalla hakien juomat lämpöhyllyltä. Siellä odottaa valmiina höyryävät kuumat kaffelit. Kaffelissa on kahvia, viinaa ja yrttejä jotka pitävät kropan verenkierron hyvänä jolla estetään paleltumia ja jäätymisiä. Pakkaskopissa pitää muistaa juoda ainakin viisi kuppia jos haluat istua rauhassa viilentymässä.

Otan vaatteet pois ja pistän musiikkia soimaan taustalle. Lämpöpipo päähän ja kaffelit mukaan, jes! Istumme kaikki jäälauteille ja heitämme vuorotellen sihisevää nestettä jääpesään. Radiosta alkoi soimaan ice ice baby, ikivanha antiikkinen kappale menneisyydestä mutta juuri sopiva tähän hetkeen.

Hengitys alkaa höyryämään kun kylmyys ja jää kaivautuu kehooni. Solu kerrallaan se valloittaa pikkuhiljaa minut mukaansa, otan ison kulauksen kaffelia jotta tasapaino pysyisi ja en jäätyisi tyystin. Heti helpottaa hetkeksi. Lämpövihdat viuhuen muutkin yrittävät pitää itsensä pelissä mukana mahdollisimman pitkään.

Jäälauteet alkavat pikkuhiljaa sulaa allamme kehojen lämmöstä ja kaffelit ovat loppumassa, kauan jaksamme vielä? Onkohan muilla yhtä huurteinen olo kun minulla? Naureskelu ja puhe loppui jo aikaa sitten kaikki keskittyvät vaan selviytymään seuraavasta jäisestä minuutista. ÄH! Nyt riittää! Huutaa ystäväni ja lähtee ulos kiroillen ja täristen. Kolme jäljellä.

Vajoan lämpimiin ajatuksiini, olen tässä mutta en ole. Jätän ruumiini ja leijailen savupiipusta pihalle lämmittelemään. Olen rannalla, hiekka valuu varpaideni välistä edes takaisin. Tarjoilija toimittaa suuren viileän juomani minulle ja tunnen kuinka ihana tuuli kihertää vieressäni ja meren aallot pesevät itseään hiekan juostessa mukana. Katson tarjoilijaa sanoakseni kiitos mutta hän olikin jo kadonnut, yritän imeä juomaani pillillä mutta turhaan, se on jäätynyt kokokaan.

Katson merelle ja nään kuinka se aalto aallolta jäätyy lisää ja lisää. Lähden juoksemaan karkuun mutta tunnen kylmyyden saavan kiinni nilkastani, kaadun ja tunnen kuinka se kiipeää puristaen pohkeitani, kiristäen rintakehääni ja kuristaen kurkkuani. Olet minun.

Kylmästä kankeana yritän vielä kävellä eteenpäin ja hengittää, mutta ihoni rapistuu pikkuhiljaa pois pala kerrallaan ja happi liukuu liukurilla jäistä kurkkuani pitkin alas keuhkoihini. Jalkani katoavat ja kaadun maahan, samalla havahdun ja olen taas pakkaskopissa. Kauankohan olin poissa? Nenäni pienen pienet ihokarvat ovat niin jäässä että on pakko hengittää suun kautta ja kieleni käpertyy piiloon poskeeni kylmyyttä joka valtaa suuni.

Katson ympärilleni ja lisäkseni mukana on enää yksi ystäväni, Katja. Hänen kädet ovat jäätyneet kiinni lauteisiin ja varpaat ovat pikimustat. Katson jääpesään joka on täynnä pieniä jääkarhuja jotka köllöttelevät selällään huutaen meille tsemppiä ja ohjeita. Myös neljä pingviiniä luistelee pitkin pakkashuoneen lattiaa heilutellen ohimennen. Okei, eli taidan nähdä näkyjä se johtunee kaffelin määrästä tai sitten aivoni ovat jo niin jäässä.

Minuutit ovat hitaita, tunnit matelee ja aika tuntuu jäätyneen paikalleen. Katson sormiani ja ne alkavat vetelemään viimeisiään. Onko aikani koittanut? Lähden kävelemään ovelle jättäen jälkeeni jäätyneitä sormia ja voittajan. Katjan ilme on kylmettynyt paikalleen mutta uskon hänen hymyilevän juuri nyt. Saavun ovelle ja avaan sen ja kävelen lämpimään ihanaan ulkoilmaan. Hengitän ja huomaan kuinka kurkkuni alkaa sulaa ja lämpö alkaa heti vallata ruumiini poistaen jään ja kylmän.

Yhtäkkiä alkaa kuulua taputuksia vierelläni. Nostan katseeni ja siinä he ovat, kaikki ystäväni, myös Katja. Mitä ihmettä? Ilmenee että Katja olikin yksi harhoistani, todellisuudessa olin ollut yli tunnin vielä yksin pakkasessa ja voittanut jo aikaa sitten. Nostan myös käteni eteeni ja kaikki sormeni ovat tallella ja voivat hyvin. Huh! Tämähän on mahtavaa.

Juhlat alkakoon ja paleltumat väistyköön, pakkasmestariksi minut nimettiin ja nyt jos joskus osaa taas nauttia lämmöstä ja kuumuudesta! Pingviinikin kömpii ulos pakkashuoneesta heiluttaen ja huutaen: Onnea mestarille ja tervetuloa uudestaan!

Jääkylmää sunnuntaita kaikille ja mulla alkoi loma! Jee 🙂

1
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday