Ei hypetys laji

Olen tässä pohtinut jo pidemmän aikaan kuinka tärkeää se loppupeleissä on että, harrastaa juuri sitä lajia mistä tykkää. Miksikö pohdin näitä, on ehkä se että se mikä sopii mulle ei toisaalta sovi ehkä sulle. Sama pätee noihin pikkusiin ihmisiin. Kuten varmaan ootte huomannut, mulla harrastaa kaksi edaria ns.kesälajeja eli kentänlaita kausi käynnistyy pikku hiljaa enemmissä määrin. On pelejä ja treenejä, turnauksia ja muuten vaan oheisia. Paljon ulkona olemista, ilmasta viis.

Mitäkö sitten tarkoitan otsikollani, Ei hypetys laji…

Nuorempi edarini, on harrastanut nyt kohta aktiivisesti 2 vuotta Amerikkalaista jalkapalloa Helsingin Wolverines:eissä. Laji joka ei siis tosiaan ole Suomessa mikään hypetys laji. Mutta laji johon jokaisen äidin ja isän, jonka oma lapsi ei ole vielä ehkä löytänyt sitä omaa juttuaan kannattaisi tutustua. Ensimäisenä sulle saattaa tulla mieleen, että herran jumala mikä loukkaantumisriski laji. Sen ennakko käsityksen voin heti alkuun pyyhkiä sun mielestä. Laji on hyvin turvallinen, koska varusteet pitävät huolen siitä. Toki voi sattua haavereita, mutta niinhän niitä voi sattua missä vaan. Miksikö sitten annoin haasteen, kannattaa tutustua tähän paremmin on se?Amerikkailainen jalkapallo avasi mun silmät oikeesti siinä, että siellä on paikka jokaiselle. Ei tarvii olla välttämättä maailman nopein tai paras ottamaan palloa kiinni, riittää että olet oma itsesi ja diggaat joukkueurheilussa. Lajissa hienoutta tuo moni asia, opit koko ajan uutta ja reaktio kyky paranee. Lajin fyysisyys tuo lisä jännitettä niin kentällä kuin katsomossa. Äitinä/Huoltajana on ollut upea seurata sitä joukkuehenkeä ja kuinka uudet kaverit otetaan jengiin mukaan nopeasti ja halutaan kertoa kuinka seuraava kuvio menee. Tuetaan toisia ja ollaan tukena ja hyväksytään se, että jokainen meistä on omaitsensä. Se, että laji ei ole tosiaan hypetys laji tuo myös näin huoltajan kannalta pieniä haasteita..koska varusteet on ns. spessulajin kamoja, ei ihan helposti vielä kävelläkään mihin tahansa urheilukauppaan ostamaan hanskoja tai nappiksia. Onneksi Suomessa on toimivat verkkokaupat ja Maununnevalla liike mistä hankinnat voi tehdä. Toki valmentaja ja seura on auttanut mistä saa mitäkin helposti. Toinen asia mikä on pistänyt silmään on se,  kun harrastaa lajia joka ei ole se suosituin. Kenttä/harraste vuorojen saaminen ei olekaan se helpoin käsite. Ei ole nimittäin yks eikä kaks kerta, kun jalkapallo turnaukset on vieneet sovitun viikkoharrastusvuoron hyvin pienellä varoajalla..kyllä mä sen ymmärrän että etenkin talviaikaan hallit ovat ylibuukattu, mutta selitä se sitten pikkuselle joka laskee päiviä treeneihin. Tähän toivoisin kehittämistä ja pelisilmää kaikilta Suomen kaupungeilta. Se että kaupungit tukisivat myös näitä ei suosikkilajeja ja antaisi niillekin mahdollisuuden kehittyä ja kasvaa.

Helsinki Wolverines U13 kausi 2017

Kehittyä ja Kasvaa..

Amerikkalainen jalkapallo on laji jonka todellakin toivon kehittyvän ja kasvavan Suomessa. Laji joka toimii erinomaisesti penkkiurheilussa ja sitä on upea seurata paikan päällä. Laji joka ei jätä ketään kylmäksi ja takaa varmasti sydämen tykytyksiä ja hurraa huutoja.  Itse oon kentänlaidalla nähnyt paljon onnistumisia ja niitä perse edellä penkkaan fiiliksiä, niitä että sieltä on noustu ja tehty huikeita TD:eitä. Tsempattu joukkue kaveria ja päästetty yhdessä muutama onnen kyynel. Ei muuta, kuin rohkeasti kokeilemaan. Oma kokeilu syksyllä jätti poltteen, ja todellakin jossain vaiheessa sen poltteen lasken alas ja menen uudestaan kokeilemaan. Seurat järjestävät kokeilupäiviä junioreille ja aikuisille, ja vinkkinä; suoraan  joukkueenjohtajalle vaan viestiä ja kyssäriä koska voisi tulla kokeilemaan sillä tiellä mun edari on 🙂

Toivottavasti sulla on ollu huikee viikonloppu? Mun on ollut täynnä hymyä ja sitä fiilistä et oon onnellinen. Nauttinut upeasta seurasta ja hymyillyt, tehnyt niitä asioita mistä saa hyvän buugin. Niillä muuten pääsee pitkälle. Ota viel tää päivä rennosti ja sit voi taas painaa hela veckan HC-asenteella. Mä lähen vaaliuurnien kautta vetää treenit ja sit Taliin katsomaan pikku jefujunnujen treenejä.

Seuraavassa postauksessa otan haasteen vastaan minkä sain teiltä. Avaan siis, enemmän mun “vyötärönkavenemis” tarinaa.. Jos siis tulee mieleen ihan mitä vaan mitä haluat tietää niin kysy rohkeasti. Instassa/ facessa tai täällä. Lupaan ottaa asiat esiin blogissa.

-Sä saat mut hymyilemään!!-

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday