Haamu omassa kropassa

Jos elämä olisi liian helppoa, olisiko se elämää?

Meillä jokaisella on varmasti hetkiä omassa elämässä, jolloin tuntuu, että mitähän vielä? On hetkiä, jolloin oikeesti miettii, että mikähän tarkoitus tällä kaikella on. Myönnän, että oon sellainen ihminen joka uskoo siihen, että kaikella on jokin tarkoitus. Ja kaikki mitä omassa elämässä tapahtuu vahvistaa tai kasvattaa mua ihmisenä. Näin ajattelen myös mun ylipaino vuosista. Oon monesti miettinyt mikä johti siihen, että mun paino nousi niin paljon. Ja en sitä lähtenyt pudottamaan heti. Mulla oli ihan hyvä olla mun kroppani kanssa. Emmä kokenut, että mä voin pahoin. Toki tiesin sen, että kun katsoin peiliin ei kuvassa ollut minä vaan haamu siitä wonderwomanista, joka siellä sisällä odotti vaan vapautumista.

Nyt kun ajattelee näin jälkikäteen, niin mun oli oikeasti käytävä se taistelu läpi. Taistelu jolloin tajusin, että tää on mun kroppa ja elämä. Ei muiden eli se on pakkko tehdä itse sille asialle jotain, ei kenenkään muun. Tiesin, että se taistelu tulisi olemaan haastava ja saattaisin kohdata useita vastoin käymisiä, hetkiä jolloin luovuttaminen olisi ajatus. Mutta tiesin samalla myös, että jos sen taistelun aloitan tulen saamaan sen wonderwomanin esiin sieltä joka eli mussa isosti.

Maailmassa on paljon oletuksia joita ei koskaan pitäisi järkeillä toteen ilman, että niitä hieman itse tutkii. Mä pyörittelen päässäni edelleen oletuksia jotka liittyi ylipainoon ja ylipainoisiin. Ne oletukset voi tunkee mun mielestä suoraan sinne mihin aurinko ei paista.

Oletus numero yksi: Ylipainoiset on laiskoja.

Vaikka oli elopainoa tuplasti enemmän mitä nyt on en todellakaan ollut laiska. Päinvastoin kyllä mä tein samoja kikkailuja mitä nytkin, kävin uimassa ja luistelemassa ja tapasin ystäviä. Emmä maanut pelkästään sohvalla, mä en vaan urheillut ja kanavoinut mun energoita oikein.

Oletus numero kaksi: Ylipainoiset inhoavat itseään.

Vaikka en ehkä hymyillyt niin paljon kuin nyt, kyllä mä tykkäsin itsestäni. Olin ihan sama Noora, mitä nyt oon. Sama energia ja nauru ja positiivisuus. Hyvä buugi ja usko siihen, että kaikki järjestyy. Mä en vaan ollut puhjennut kukkaan. Jotkut kukat nimittäin kasvaa hitaammin ja kovemman koulun kautta.

Oletus numero kolme: Ylipainoiset eivät arvosta itseään.

BUUUULSHIT, todellakin arvostaa. Ja isosti!! On asioita ja tilanteita jotka vaan johtaa siihen, että joskus oman kropan ja hyvän hapen löytäminen tarvii hieman aikaa. On sairauksia ja lääkityksiä, jotka nostavat painoa. Univaje, epäsäännöllinen elämänrytmi ja stressi. Itsensä arvostamista ei vaan numerot kerro. Tää on mun mielipide muista se, mutta mä oon myös elänyt sen elämänvaiheen läpi. Tiedän miltä tuntuu vasta kysymykseen, että etkö sä arvosta itseäsi koska olet ylipainoinen? Se ei nimittäin todellakaan ole kivaa.. Joten pliis, älä kysy sitä koskaan keneltäkään.

Tiedän, että minkä tahansa taistelun aloittaminen ja siihen lähteminen ottaa aikansa. Se vaatii monia asioita. Tärkein on se, että oot valmis siihen. Ja, että uskot itseesi ja tiedät, että kaikella on tarkoitus.

  • Ilman tätä matkaa: mä en ois löytänyt aitoa hymyä ja mun energiaa
  • Ilman tätä matkaa: mä en olisi se mitä, mä nyt oon.

Uskon edelleenkin siihen, että mun elämän kirjaan oli kirjoitettu luku ylipaino. Jotta seuraavan luvun nimi pystyi olemaan hallussa.

Wonderwoman haamu ei ole enää haamu vaan se on hymyilevänä ja energisenä läsnä mitä ikinä teenkään. Muista rakastaa ja olla armollinen kropallesi. Super upeeta sunnuntaita just sulle, tee asioita jotka saa sut hyvälle fiilikselle. Tai ota aikaa sohvalla ja ajattele asioita jotka saa sut hymyilemään koko sydämellä.

-When you find your passion, you will find your glow and way to walk this life-

 

 

0
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Mahtava teksti!!!
    Sua ei kyllä meinaa tunnistaa tuosta vanhasta kuvasta!

  2. Kiitos Annika ❤️
    Näkisitpä ajokortti kuvan ?

Vastaa

Close Menu