Pirun wienerit

Vispaan kermaa, samalla kurkkaan uuniin joko olen onnistunut polttamaan omena wienerit? Ei, ne on vielä tasaisen kultaisen värisiä. Nappaan uunikintaan ja otan pellin reunasta kiinni, tssiiiiih ja käsi missä ei ole kinnasta osuu uunin seinään. Kiroilen ja vedän pellin ulos samalla melkein heittäen täyden kermavaahto kulhon maahan. Kiroilen lisää. Huomaan, että juuri vaihtamani valkoinen paita on täynnä mustikkarahkan pisaroita ja pöytä näyttää kuin taivaalta olisi satanut rahkaa..

Että tykkäänkö mä leipoa, juu en!!

Minä ja leipominen on yhdistelmä, joka toteutetaan kolmesti vuodessa ja pakon edessä. Edareiden ja teinin syntymäpäivä juhlat on, ainoot tapahtumat missä suostun kaivamaan sen leipuri hiiva asenteen kaapista. Syitä on varmasti monia, mut ehkä suurin on se, että oon aika kaaos siel. Jos joku ei lopu kesken, on mulla miljoona palovammaa tai haavoja kädet täynnä. Onni onnettomuudessa mun pikkuiset ihmiset tietää tän niin yleisesti toiveena on sellaiset herkut mistä selviin. Tälläkin kertaa sain siunauksen vain voileipäkakulle ja marjakakulle, joiden kanssa olisi pitänyt pärjätä hyvin. No, joo pärjäsinhän mä, mutta ne wienerit oli ne pahuuden siemen, jotka ajoi mut palovammojen ja kiroilun tielle. Selvisin kuitenkin hengissä tästä, ja selkeesti hyvin koska kumpainenkin omin pikku kätösin leipomukseni oli syöty loppuun ennen kuin ehdin sanoa hep!!

 

Oon sitä mieltä, että kaikkien ei tarvii tykätä leipomisesta ja se ei todellakaan tee ihmisestä millään tavalla ”huonompaa” ihmistä jos suosii valmiiksi tehtyjä tuotteita. Tälläin keittiön kaaos kiittää joka ikinen juhla pakaste mutakakku paratiisia ja niitä pirun weinereitä, jotka oli kyllä herkullisia, mutta samalla kivan jäljen aiheuttajia!

Viikonloppuna tosiaan juhlittiin nuorimmaisen edarin 12 vee synttäreitä. (jotka itse asiassa on huomenna) Aurinko pilkisteli aamulla taivaalta ja oli sellaisen syksyn tuoksu yllä. Mielessäni mietin, että hitto oisko kerrankin mahdollisuus juhliin niin, ettei vieraat kuole kuumuuteen. Ei nimittäin ole yhdet eikä kahdet juhlat missä vieraat on saanut pyyhkiä hikeä otsalta, koska asunto muuttuu huonosti lämmitetyksi saunaksi aurinko kelissä. Mutta eihän se nyt mennyt silleen, koska juhlien alkaessa taivas oli sininen ja aurinko päätti, että juhlitaan herra edaria silleen miten kuuluukin. Partsin ovet auki, jotta naapurusto tietää missä on kemut. Oli taisteluninjoja, oli pieniä prinsessoja hyvin hymyilevä 8kk konttaava tapaus. Nauru raikasi ja puheensorina valtasi synttärit. Sankari itse oli innoissaan mutakakusta ja hän hymähti onnesta hymy kasvoillaan, kun puhalsi kynttiloitä. Toivetta ei kertonut, mutta kuulemma liittyi urheiluun. 😀 Onnistuneet kemut alkukaaoksen jälkeen.

Miksi sitten joka kerta taistelen leipomisen kanssa? Johtuu selkeesti mun luonteenpiirteestä, periksi ei anneta. Eli koen joka kerta ajatuksen, tällä kertaa onnistun ilman palovammoja tai haavoja. Maybe sellainen day tulee, tai sitten vaan meen joka kerta eri kirosanojen voimalla. Mun kakut on ainakin silloin tehty rakkaudella ja tunteella. Leivonta kaaoksen pelasti se fiilis, joka jäi päälle aamun treeneistä. Olis voinut vaikka kananmunat tippua lattialle, ja kiroilun jälkeen olisin jälleen hymyillyt.

Treeni ja infrapunasauna tekee hyvää pitkälle päivään ja viikkoon. Iso kiitos treeni seuralle, oli siisti huomata, et en päästänyt ihan nollasta tuhanteen itseäni kaaoksen keskellä.

Pirun upeeta alkanutta viikkoa kaikille, nautitaan auringosta ja lämmöstä vielä kun sitä on!

Oot tärkee <3

0

Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday