Pitäisikö maanantain nimi muuttaa?

Maanantait tulee, jotenki salaa vasemmalta aina eteen. Oon monesti miettinyt että, miksi maanantait on viikon vaikeimpia päiviä? Jotenkin silloin tulee kaikki vastoin käymiset isosti vastaan. Onko se niin että, kun kroppa ja pää on ottanut lungii viikonlopun, niin kaikki tuntuu jotenkin yli pääsemättömän isoilta asioilta alkuun? Onko muilla samoja asenne vammoja, maanantai aamuja kohtaa vai taistelenko mä yksin näiden kanssa? Mitä jos maanantain nimi vaihdettaisiin vaikka annamennä päiväksi, vaihtuisiko mun asenne sitä kohtaan vai pysyisisikö se samanlaisena? En osaa sanoa, oon kuitenkin kehittänyt itselle selvitymis metodit millä vedän jokaisen maanantai aamun läpi. Onko sulla jotain tärppejä millä pelastat maanantain, kerro ihmeessä?

Itse aloitan maanantai aamun pelastuksen yleensä jo autossa kun ajan kohti työpaikkaa, valitsen radiokanavan joka takaa sellasta hyvän fiiliksen musiikkia. Biisejä, joita voi luukuttaa ihan huolella ja harrastaa autokaraokea. Mulle toi musiikki on muutenkin hyvin tärkeetä, saan siitä paljon voimaa. Joku hyvä biisi saattaa pelastaa monen harmaan hiuksen ja aiheuttaa isoja muistojen pulpahtelua ja kikatus kohtauksia pitkin päivää. Kun sitten saavun duunipaikalla, varmistan että päivän toka kahvikuppi lähtee aika nopealla syklillä keittoon. Hengähdän ja avaan koneen, pistän radion päälle ja jatkan toimisto karaokea. Tässä vaiheessa alan olla jo pikkasen kärryillä missä mennään, eli että on maanantai. Sit vaan kahvia koneeseen ja läpi harmaan kiven asenne päälle.

Jotta maanantai ei iske vasten kasvoja uudeestaan aamuntoipumisen jälkeen pidän huolen, että nälkä ei yllätä missään vaiheessa. Mun masu ja nälkä ne on oikein kunnon draama queeneja, jos nälkä pääsee oikein kunnolla päälle niin kaikki kaikki pienetkin vastoinkäymiset tuntuu ylitsepääsemättömiltä. Ja silloin neiti positiivisuus on hyvin kaukana. Joten maanantaina oon ruokailun aikatauluttamisen kanssa hyvin hereillä. Kun kaikki kaikki yhtälöt toimii ja muistan sen että huomenna on jo tiistai, ni comoon maanantai ei tuu hyökkäämään enää mun kimppuun. Mietin tossa että, vaikuttaako mun maanantai aamu asenne mun loppu päivän buugiin? Musta tuntuu että, se on vaan koettava joka kerta. Koska kun sen on silleen vetänyt läpi niin ei se jää kaivelemaan loppupäiväksi. Sen jälkeen voi painaa ihan normaalilla menolla ja jatkaa hyvällä draivilla eteenpäin. Joskus toki maanantai aamu kestää siihen tiistai aamuun asti. Silloin on pakko kehittää jotain selviytymis muotoja millä siitä pääsee yli. Toi sportti on mulle aika ykkönen saamaan sellasen ketutus fiiliksen kadottamiseen. Sellainen aivot narikkaan treeni ja lämpövenyttely, ni viimeistään silloin kasvoille nousee iso hymy ja tietää että, tää Monday olikin loppupeleissä ihan fine. Yleensä maanantain treenit on mulla kyl aina astetta kovemmat vaikka ei olis silleen huono draivi päällä. Kai se on päänsisäinen juttu, et viikon ekat vedetään silleen hikikarpaloita ei säästäen.

Nyt herää kysymys, onko tänään sitten joku muu päivä kun maanantai? Toimiko mun aamukaraoke ja kahvi, vai oliko se aamuinen meili joka toi hymyn huulille eikä miljoonia kirosanoja. Tai sit kaikki maanantait ei ookkaan aina niin pahoja, ja voisin alkaa pikku hiljaa muuttaa mun asennetta sitä kohtaa? Itseasiassa tajusin mikä juttu tässä maanantaissa on, se on muuten se että nyt on marraskuun eka maanantai niin en oo vielä järkyttynyt niin pahasti, hih hih. Okei ja onhan tää marraskuun eka viikko muutenkin loistava, koska mun teini täyttää huomenna 15-vuotta. Otetaan siis tää viikko vastaan isolla rakkaudella ja muistetaan hymyillä, se nimittäin saattaa pelastaa jonkun toisen päivän.

Oikein siistii Annamennä päivää just sulle ja c’omoon me ollaan ylitetty jo puolipäivä. Bujakaa.

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday