Sweet sixteen

16 vuotta sitten istuin Jorvin sairaalassa ihmetellen pientä musta tukkaista ja ruskea silmästä peikkotyttöä.

Pari vuorokautta olin jo sitä samaa tehnyt. Onnen sekaisin tuntein katsoin pientä ihmettä, joka tuhisi siinä ja tarttui pikku sormesta tiukasti kiinni. Ilmassa oli suurta rakkautta, mutta myönnän myös sen, että mukana oli aavistus kauhua. Hän oli siinä, hän oli mun vastuulla. Mun elämän tärkein tehtävä olisi pitää hänestä huolta ja turvata hänelle paras elämä mitä ikuna voinkaan. Kasvattaa hänestä ihminen, joka arvostaa itseään ja muita ihmisiä. Tyttö, joka seisoo omien päätöksien ja sanojen takana. Kuuntelee ja on ennen kaikkea onnellinen ja ylpeä itsestään.

Vaipan tuoksuinen arki iski kasvoihin aika nopeasti. Kasvoin 21 vuotiaasta oman polun kulkijasta äidiksi, joka menisi leijona emon lailla läpi harmaan kiven omien pikkuisten vuoksi. Oon aina ajattelut, että kaikella on tarkoitus ja niin ajattelen tästäkin. Peikkotyttöni ei nimittäin päästänyt tuoretta mutsiaan helpolla, sillä ensimmäiset kuukaudet meillä itkettiin ja paljon. Niin peikkotyttö, kuin mutsi. Peikkotyttö masuaan ja koliikkiaan ja sen mutsi sitä, että ei voinut toista auttaa vaikka kuinka halusi. Nyt kun taaksepäin kääntää ajatuksen, sen pitikin mennä niin. Se nimittäin kasvatti mut siihen rooliin mikä on edelleen mun ykköshomma täällä pallolla.MÄ PIDÄN AINA HUOLEN OMISTANI!!

Vuodet vieri ja peikkotytöstä kasvoi omatahtoinen taapero, joka tarhassa kertoi että hänestä tulee leijonan kesyttäjä. Taapero, joka päätti, että jos haluaa tehdä hiekkakakkuja kovasta sorasta ne tehdään. Taaperosta kasvoi isosisko, joka piti broidien puolia päiväkodissa. Joka ikinen kerta, kun katson peikkotyttöä tunnen silkkaa rakkautta ja ylpeyttä siitä miten hieno ihminen joku noin pikkuinenkin voi olla.

Tuli aika, että mentiin kouluun. Huoli muuttui mietin, mitä siellä tapahtuu ja miten saan pidettyä hänet turvassa, että kukaan ikinä ei koskaan häntä satuta. Tuli päivä jolloin kohtasin pahimman pelkoni, tuntui kuinka kilo paskaa olisi laitettu sydämen päälle. Tuntui, kun puukko olisi lävistänyt koko kehoni. Häntä oli arvosteltu ja kiusattu, satutettu sanoilla. Hän voi pahoin henkisesti ja fyysisesti, tuska näkyi ja tuntui. Murenin palasiksi salaa, koska en voinut sitä hänelle näyttää. Alkoi taistelu, jonka aikana hän kasvoi ja minä siinä samalla. Mentiin perse edellä penkkaan, mutta noustiin ylös lailla feenix linnun. Hukuttiin kyyneliin ja kikatettiin vatsanpuruihin. Puhuttiin asioista oikeilla sanoilla, ei häpeillen tai salaillen. Hengittäen ja kasvattaen niitä voimavaroja mitä nyt on päällä. Päivä kerralla kohti parempaa.

Peikkotytöstä on kasvanut upea nuori nainen, joka vahvistuu koko ajan vahvemmaksi. Ihminen joka ymmärtää mikä elämässä on tärkeintä ja seisoo oman päätöksen takana. Hän on sweet sixteen, hän on mun teini josta en voisi olla ylpeämpi. Kiitos, että oot kasvattanut mua, sillä ilman sua en olisi nyt se joka oon. RAKASTAN SUA AINA JA IKUISESTI, MY BABY GIRL!!! TÄÄ ON SUN VIIKONLOPPU!!

Pitäkaa huolta omistanne ja olkaa ylpeitä siitä mitä ootte saanut aikaan. Ja ennen kaikkea tehkää kiusaamiselle aina ja heti stoppi!!Näyttäkää tunteenne ja olkaa läsnä tehkää yhdessä historiaa.

Loppuun haluan onnittella kaikkia isiä, te rokkaatte <3

Super upeeta sunnuntaita kaikille, mä lähen ottaa aamu treenit ja hymyilen loppu päivä laik aurinko <3

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Ihanan ihana teksti <3

    1. Kiitos Annika <3

  2. ❤ ❤

    1. <3

Vastaa

Close Menu

Black Friday