Syötönkatko, pallo kylkeen..ja kuinkas sitten kävikään?

Eilen se sitten vihdoin tapahtui. Nimittäin team Nousukunto kohtasi edarini joukkueen futsal ottelussa. Tarkoituksena oli ennen joulun treeni vapautta, järjestää pojille leikkimielinen ottelu. Jossa he saavat näyttää, kuinka sen pallon kanssa oikein edetään ja kuinka he pelavaat yhteen. Team Nousukunto oli valmistautunut tähän jokainen omalla tyylillään. Tiedossa oli siis tiukkaa vääntöä ja huikeita syötönkatkoja. Tai näin mä sen näin etukäteen, ja olin valmistautunut siihen että periksi ei anneta.

Miten se sitten oikeesti meni?

Poikien ilmeet olivat suorastaan huvittuneet, kun ruvettiin vaihtamaan sisäpelikenkiä. Selkeästi näki heistä, että he eivät todellakaan odottaaneet sitä mitä sieltä oli tulossa vastaan. Meitä oli itseni lisäksi Team nousukiidossa kaksi äitiä ja yksi isä. Maaliin saatiin poikien valmentaja, ja jotta pelaajia olisi tarpeeksi kentällä saimme yhden heiltä yhden super vahvistuksen lainaksi. Peli oli tiukkaa vääntöä, alkuun pojat ottivat löysin rantein. Kunnes huomasivat että, comoon heidän on oikeesti pelattava jos haluavat voiton. Me nimittäin puolustettiin ja hankittiin niitä syötön katkoja ja keskeytettiin heidän kikkailut tyystin. Oli siisti huomata se että, nykyisellä fysiikallani en puuskutellut siellä vaan pingoin pallon perässä ihan huolella. Peli päättyi varsinaisen peliajan jälkeen tiukaan 1-1 tasapeliin, jonka jälkeen otettiin rankkarit. Kiitos meidän maalivahdin ja huikeiden 3 meidän joukkueen maalin voitimme pojat. Jäikö heillä hampaankoloon jotain, taisi jäädä. Sillä uusinta taisto on jo mietteissä, hih hih. Lopuksi futisjoulupukki oli muistanut poikien joukkuetta uusilla juomapulloilla. Iso kiitos menee kyllä super upeelle futiskoutsille, sillä ilman häntä eihän tosta olis tullut oikeesti muuta kuin kikattelua jos en olisi hieman harjoitellut. Pienillä asioilla ja maltilla, sitä oppii kaikkea uutta ja kivaa.

Pikakelaus viikonloppuun, koska herregyyd kuinka siistiä oli. Meillä oli lauantaina Poselandin pikkujoulut. En voi sanoa muuta, kuinka hienosti ne oli järjestetty. Oli helkutin kovat treenit Crosfit Basement Kurvissa (suosittelen lämpimästi menemään kokeilemaan treeniä sinne.) Kyllä siinä meinas äitiä tulla ikävä, ja hiki virtasi. Opinpa muuten vihdoin soutamaan, eihän siihen ole tarvinnutkaan kuin silleen kolme vuotta.Uskaltauduin käymään myös treenin jälkeen kylmä altaassakin. Ja se toimi ainakin mulle erinomaisena treenistä palautumis lääkkeenä. Treenin jälkeen meistä otettiin blogia ajattelen uusia profiilikuvia, kiitos #pakkismike, pakkotoistosta. Illan kruunasi ehdottomasti bloggaaja Monna Pursiaisen luento, hän kertoi vinkkejä bloggaamiseen. Pointti mikä mulle jäi mieleen kaikista parhaiten oli se, että kirjoitat juuri sun näköistä teksiä. Siihen pyrin omassa jutussani. Sillä tää on mun juttu, ja parhaiten tää homma etenee silleen että kirjoitan just siitä mitä mulle on tapahtunut.

Nyt heitänkin pallon sulle, kerro rohkeasti mitä mieltä olet ollut teksteistäni?

Meille tuli viikonlopun aikana joulukuusi taloon, ja voin kertoa että olen mennyt sitä päin jo kuus kertaa. Se kun on asetettu mun kulkuväylälle ja aamulla pimeessä ei mulla ole hajuakaan, että se oli taas siinä tiellä. Et hän ei kyl varmaan kovin kauan ole neulasiensa kanssa siinä täydessä terässä. Sinänsä se ei kyllä haittaa sillä emmä varmaan kyllä muista kastellakaan sitä tarpeeksi. Sunnuntaina kävin vääntää huippis treenit, mä en hirveästi noita forkkuja erikseen oon treenannut. Nyt vedin kunnon lätkäjätkä treenit forkuille 🙂 Mut se vaikka kuinka lopussa oli, niin kasvoilla oli hymy ja fiilis taivaassa.

Mä toivotan oikein ihanaa tiistaita sulle, ja kerron salaisuuden ensi viikolla muuten alkaa päivä pidetä.

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday