Tasku kokoinen mutsi

Oon aina tiennyt sen, että mä jään mun edareille ja teinille pituudessa hyvin nopeasti kakkoseksi. Itsellänihän on pituutta huimat 157,9 huomaa melkein siis 158. Mutta kyllä se hetki sitten aina hiljaiseksi vetää, kun yksi toisensa jälkeen hivuttautuu musta ohi. Teini pyrähti jo pari vuotta sitten, viime kesänä meni vanhempi edari. Ja nyt kyllä näyttää uhkaavasti siltä, että tää mun pieninkin on musta menossa ohi.. Tai mun mielestä hän on jo, koska kun keskustelen hänen kanssaan katson jo hieman ylöspäin. Ei siinä mä oon sinut mun pituuden kanssa, musta on kiva olla pikkuinen mutsi. Tai niin kuin nuorin edari sanoo; sä oot tasku kokoinen mutsi helppo kuljettaa paikasta toiseen. En tiedä miten hän ajatteli mua kuljettaa ja minne?

Lyhyydestäni en silleen oo koskaan kärsinyt, ainoastaan välillä kaupassa ylimmän hyllyn tuotteet ja niiden saaminen alas voi aiheuttaa muille kaupassa olijoile naurun pyrskähdyksiä. Sillä joo, mä oo kehittänyt jos jonkinlaisia kikkoja millä niitä tavaroita saa alas jos siinä lähellä ei ole koroketta. Yleisesti otan edarit tai teinin kauppaan mukaan, koska he pystyvät jeesaa mua tossa. Toinen missä saatan herättää kikattelua on sali. Katsokaas ylätaljan vaihtaminen, se ei ookkaan niin yksinkertainen homma mulle. Välillä sitä kiipeillään ja välillä sitä kurotellaan. Mä diggaan ollaan pikkuine. Nyt kun tää pikkuisuus näkyy myös vaatekoossa niin mä myönnän, että oon tehnyt huikeita löytöjä lasten vaateosastolta. Kerrankin vaatteita, joiden hihoja tai lahkeita ei joudu kääntämään. Okei, saattaahan se olla, että mun katu uskottavuus katoaa totaallisesti jonkun silmissä kun painan Bart Simpson paidassa tai hillun Minni hiiri shortseissa. Mut comoon, mikä kieltää. Mun mielestä kuitenkin se on tärkeintä, että sulla on päällä vaatteet jossa viihdyt. On siis office Noora ja sitten on myös ikuinen lapsi ”the kikkailija Noora” Välillä jos tilanne vaatii äänen korottamista oon jo miettinyt et pitääkö mun vetää korkkarit jalkaan jotta oon silleen samoilla pituus lukemilla kun herrasväki. Mutta sit oon huomannut, että vaikka joo pikkuinen ehkä olenkin niin mulla ei ole pikkuinen ääni tai auktoriteetti. Pikkuinen ja pippurinen.. sillä mennään.

Viikonloppu is here!!

Vaikka olikin aika HC loppuviikko duunissa, niin tää perjantain työpäivä päättyi isoon hymyyn ja aivan jäätävän upeeseen fiilikseen. Tästä on hyvä ottaa pikku chillaus, ja hih mä saan syödä mun kummipojan syntymäpäivä juhlilla täytekakkua. Herkuton tammikuu on nyt takana ja nyt saa pistää ranttaliksi jos haluaa. Mulla on sellain käry nyt kyllä tästä hommasta, että mä pidän itteni aika tiukalla rajalla ton herkuttelun kanssa. Sillä, vitsit siis toi kuukauden herkuttomuus näkyi energian tasaisuutena, unen laadussa. Emmä oikeesti tarvitse karkkia tai sipsiä tai hamppareita tms. Tän herkuttomuuden aikana huomasin, että los porkkanat on se juttu. Saa nähdä minkälainen rusketus mulla on kesällä ku oon vetänyt ihan huolella porkkanaa 😀

Mun nahkaprojekti osa kaksi on nää iki-ihanat  ”allit” joiden kanssa oon taistellut aika paljon ja sitä taistelua jatketaan edelleen. Otetaan siis seuraavassa postauksessa käsittelyyn noi allit ja niiden treenaaminen ja joo voin kertoo miten jeesus teippi liittyy niihin 😀

-ota rentoo, oot tärkee <3-

 

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday