Hyvä paha kateus

Olen lähes päivittäin kateellinen. Kateellinen jollekin henkilölle somessa, ystävilleni tai jollekin ihan tuntemattomalle. Kateutta on helppo tuntea, mutta sen myöntäminen on noloa. Kateelliset ihmisethän ovat niitä netissä toisia haukkuvia ihmishirviöitä. Kateus sana on hyvin negatiivisesti latautunut. Kateus mielletään usein vain huonoksi ja kuormittavaksi asiaksi. Minusta kateus voi olla muutakin. Kateus voi olla ihailua, joka motivoi kehittymään. Kateus saa minut tekemään enemmän töitä haluamani asioiden eteen. Jos hänkin pystyy, miksen minäkin?

Kateutta ei tulisi mielestäni leimata kokonaan negatiiviseksi asiaksi. Se ei ole pelkästään negatiivinen tunne, vaikka kateus voi vaikuttaa ihmiseen negatiivisesti. Jos kateus tuntuu taakalta ja kuormittaa sinua negatiivisesti, silloin asiaa tulisi pohtia syvemmin omassa mielessä. Pääsetkö kateuden tunteen yli vai jäätkö vellomaan siihen? Pystytkö olemaan onnellinen toisten puolesta, vaikka olisitkin heille kateellinen? Kateus on inhimillistä. Jos koet kateuden tunteet hallitseviksi, pohdi syitä tälle. Onko toisen saavutukset pois sinulta? Ole kuitenkin lempeä itsellesi, kateuden tunteet ovat normaaleja. Pyri kääntämään negatiiviset tunteet voimaannuttaviksi. Pyri ajattelemaan kateus ennemminkin ihailuna.

Itse olen kateellinen monille ihmisille. Pienistä ja isoista asioista. Somessa näkee jatkuvasti upeita kuvia ympäri maailmaa matkustavilta tyypeiltä. Olen kateellinen heille, koska haluaisin itsekin matkustaa upeisiin paikkoihin ja valokuvata niissä. Seuraan heitä, koska saan paljon inspiraatiota kuvista ja myös matkavinkkejä eri kohteisiin. Olen kateellinen, mutta en kuormittavalla tavalla. On ehkä helpompi olla kateellinen ihmisille, joita ei tunne. Tiedän myös somen kiiltokuvamaailman, joten kateus somessa näkemistä asioista ei vaikuta minuun suuresti.

Haastavampaa on olla kateellinen lähipiirille. Tunnen usein kateuden tunteita esimerkiksi Crossfit -salimme taitaville urheilijoille sekä kavereilleni, jotka ovat superkovassa kunnossa. Tunnen välillä myös kateutta siitä, että osa ystävistäni omistaa niin stressivapaan ajattelutavan. Itse stressaannun helposti ja kateellisena katson sivusta, kun toiset osaavat ottaa tilanteet paljon levollisemmin. Tämä kateus ei kuitenkaan kohdallani ole koskaan ollut niin suurta, ettenkö voisi olla onnellinen kavereideni puolesta. Ystäväni ovat minulle suuri motivaation lähde. Ja rakastan esimerkiksi treenata minua kovemmassa seurassa, sillä saan siitä roppakaupalla lisämotivaatiota omaan treeniin.

Olen usein kateellinen taitaville bloggaajille ja kirjoittajille. Haluaisin itsekin osata kirjoittaa yhtä taitavasti ja koukuttavasti. Rehellisesti sanottuna haluaisin myös yhtä paljon seuraajia omalle blogilleni kuin ammattilaisillakin on ja haluaisin yhtä aktiivisen lukijakunnan. Kuitenkin se, että jonkun toisen blogi menestyy ei vie minun blogiltani yhtään lukijaa tai tee kirjoituksistani huonoja. Tämä kateuden tunne on saanut minut opettelemaan lisää kirjoittamisesta ja panostamaan enemmän teksteihini. Jos en olisi kateellinen tuskin motivoisin itseäni tekemään paremmin asioita.

Kateus voikin mielestäni olla niin sanotusti hyvää kateutta. Jos kateus on tavoitteita luovaa, motivoivaa ja itseä kehittävää ei siitä tulisi mielestäni olla huolissaan. Ilman kateutta olisin itse varmaan jämähtänyt monissa asioissa paikoilleni. Kateus saa minut tekemään enemmän unelmieni eteen. Koen etenkin nykyään kateuden tunteet ennemminkin positiivisena enkä juuri koskaan negatiivisena tai kuormittavana. Se mikä on muilla ei ole koskaan minulta pois.

Mitä mieltä te olette? Onko kateus pelkästään negatiivinen juttu? Kenelle te olette kateellisia?

❤ Pauliina