Hyvä paha kateus

pori_kaupungintalo_pauliina_mattila

Olen lähes päivittäin kateellinen. Kateellinen jollekin henkilölle somessa, ystävilleni tai jollekin ihan tuntemattomalle. Kateutta on helppo tuntea, mutta sen myöntäminen on noloa. Kateelliset ihmisethän ovat niitä netissä toisia haukkuvia ihmishirviöitä. Kateus sana on hyvin negatiivisesti latautunut. Kateus mielletään usein vain huonoksi ja kuormittavaksi asiaksi. Minusta kateus voi olla muutakin. Kateus voi olla ihailua, joka motivoi kehittymään. Kateus saa minut tekemään enemmän töitä haluamani asioiden eteen. Jos hänkin pystyy, miksen minäkin?

Kateutta ei tulisi mielestäni leimata kokonaan negatiiviseksi asiaksi. Se ei ole pelkästään negatiivinen tunne, vaikka kateus voi vaikuttaa ihmiseen negatiivisesti. Jos kateus tuntuu taakalta ja kuormittaa sinua negatiivisesti, silloin asiaa tulisi pohtia syvemmin omassa mielessä. Pääsetkö kateuden tunteen yli vai jäätkö vellomaan siihen? Pystytkö olemaan onnellinen toisten puolesta, vaikka olisitkin heille kateellinen? Kateus on inhimillistä. Jos koet kateuden tunteet hallitseviksi, pohdi syitä tälle. Onko toisen saavutukset pois sinulta? Ole kuitenkin lempeä itsellesi, kateuden tunteet ovat normaaleja. Pyri kääntämään negatiiviset tunteet voimaannuttaviksi. Pyri ajattelemaan kateus ennemminkin ihailuna.

pori_kaupungintalo_pauliina_mattila

pori_kaupungintalo_pauliina_mattila

Itse olen kateellinen monille ihmisille. Pienistä ja isoista asioista. Somessa näkee jatkuvasti upeita kuvia ympäri maailmaa matkustavilta tyypeiltä. Olen kateellinen heille, koska haluaisin itsekin matkustaa upeisiin paikkoihin ja valokuvata niissä. Seuraan heitä, koska saan paljon inspiraatiota kuvista ja myös matkavinkkejä eri kohteisiin. Olen kateellinen, mutta en kuormittavalla tavalla. On ehkä helpompi olla kateellinen ihmisille, joita ei tunne. Tiedän myös somen kiiltokuvamaailman, joten kateus somessa näkemistä asioista ei vaikuta minuun suuresti.

Haastavampaa on olla kateellinen lähipiirille. Tunnen usein kateuden tunteita esimerkiksi Crossfit -salimme taitaville urheilijoille sekä kavereilleni, jotka ovat superkovassa kunnossa. Tunnen välillä myös kateutta siitä, että osa ystävistäni omistaa niin stressivapaan ajattelutavan. Itse stressaannun helposti ja kateellisena katson sivusta, kun toiset osaavat ottaa tilanteet paljon levollisemmin. Tämä kateus ei kuitenkaan kohdallani ole koskaan ollut niin suurta, ettenkö voisi olla onnellinen kavereideni puolesta. Ystäväni ovat minulle suuri motivaation lähde. Ja rakastan esimerkiksi treenata minua kovemmassa seurassa, sillä saan siitä roppakaupalla lisämotivaatiota omaan treeniin.

Olen usein kateellinen taitaville bloggaajille ja kirjoittajille. Haluaisin itsekin osata kirjoittaa yhtä taitavasti ja koukuttavasti. Rehellisesti sanottuna haluaisin myös yhtä paljon seuraajia omalle blogilleni kuin ammattilaisillakin on ja haluaisin yhtä aktiivisen lukijakunnan. Kuitenkin se, että jonkun toisen blogi menestyy ei vie minun blogiltani yhtään lukijaa tai tee kirjoituksistani huonoja. Tämä kateuden tunne on saanut minut opettelemaan lisää kirjoittamisesta ja panostamaan enemmän teksteihini. Jos en olisi kateellinen tuskin motivoisin itseäni tekemään paremmin asioita.

pori_kaupungintalo_pauliina_mattila

Kateus voikin mielestäni olla niin sanotusti hyvää kateutta. Jos kateus on tavoitteita luovaa, motivoivaa ja itseä kehittävää ei siitä tulisi mielestäni olla huolissaan. Ilman kateutta olisin itse varmaan jämähtänyt monissa asioissa paikoilleni. Kateus saa minut tekemään enemmän unelmieni eteen. Koen etenkin nykyään kateuden tunteet ennemminkin positiivisena enkä juuri koskaan negatiivisena tai kuormittavana. Se mikä on muilla ei ole koskaan minulta pois.

Mitä mieltä te olette? Onko kateus pelkästään negatiivinen juttu? Kenelle te olette kateellisia?

❤ Pauliina

 

4
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Avatar

    Olipa osuvaa,loistavaa tekstiä❤️

    1. Avatar

      Voi kiitos <3

  2. Avatar

    Mulle itselleni kateus ja ”tavoittelemisen arvoinen” on kaks erillistä asiaa. Olen pyrkinyt kateudesta vuosien varrella eroon ihan kokonaan, koska koin sen just sellaisena tosi ahdistavana tunteena. Opettelin ajattelemaan, että mulla on myös mahdollisuudet ihan mihin tahansa ja kaikki on ainoastaan ”up to me”. Saatan ihailla jonkun toisen aikaansaannoksia, mutta ne herättävät nykyään positiivista tunnetta, eli just sitä inspiraatiota mitä sivusit tekstissä. Huikeisiin juttuihin törmätessäni kasaan niitä omalle haavelistalle, toiset ottaa tuulta siipien alle ja jotkut jää vain hetkellisesti mun mieleen.
    Joistain mahtavista jutuista tai erityisesti niiden hypettämisestä saattaa herätä sellanen ”vitutus” että kuka tuokin luulee olevansa. En tiedä sitten onko se salaa sisälläni olevaa kateutta, vai enemmän sitä että vihaan liiallista vouhkaamista ja ärsyynnyn hurmoksellisesta oman onnen esiintuomisesta kaikkinensa.

    Mutta hyvää pohdintaa blogikollegalta. Samaistun tohon bloggaamisosioon, itselläkin hirmuinen kunnianhimo päästä joskus tekemään sitä paaaaljon isommin.

    1. Avatar

      Silloin jos kateuden tunteesta tulee ahdistavaa eikä motivoivaa niin siitä kannattaakin pyrkiä eroon. Mahtavaa, että nykyään saat muiden hienoista jutuista inspiraatiota ja ne herättävät positiivisia tunteita. Mullakin on käytössä oma haavelista 🙂

      Mä rakastan, kun ihmiset hehkuttaa onneaan. Siitä tulee itsekin hyvälle tuulelle. Ehkä toi sun ärsyyntyminen on kuitenkin hyvin inhimillinen ja myös melko suomalainen tapa suhtautua suureen asioiden hehkutukseen.

      Kiitos paljon kommentista 🙂

Vastaa

Close Menu

Black Friday