Miksi kuvattavana oleminen hävettää?

Poseeraat kameralle mitä kummallisemmissa asennoissa ja ihmisiä kävelee ohi jatkuvalla syötöllä. Jotkut jäävät tuijottamaan touhujasi ja osa vilkaisee vain ohimennen. Sillä hetkellä tuntuu, että kaikki tuijottavat sinua. Alkaa hävettämään ja mietit mitähän ihmiset ajattelevat. Oikeastihan suurin osa ihmisistä ei ajattele mitään kummempaa, mutta naurahduksia ja tuhahduksia kuulee silti välillä. Kieltämättä tuntuu dorkalta keikistellä kadulla toisen kuvattavana, mutta samalla se on myös hauskaa. Mieluiten kuitenkin sille kameralle keikistelee jossain syrjäisellä metsäpolulla, jossa välttyy kummastelevilta katseilta. Pidän kuitenkin visuaalisesti enemmän kaupungilla ja ihmisten seassa otetuista kuvista, joten pakko kai se on tunkea itsensä sinne epämukavuusalueelle.

Eli kaikki te, jotka harhaisesti kuvittelette, että minusta on jotenkin rentoa keikistellä kameralle: olette väärässä! Useimmiten se hävettää ja tekee mieli lopettaa koko touhu ennen kuin se kunnolla alkaakaan. Silloin, kun on itse kuvaajana tilanne on ihan toinen. Kameran takana ollessa muut ihmiset ja heidän katseet ei haittaa ollenkaan.

En normaalisti ajattele kauheasti sitä, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Miksi sitten kuvatessa sitä tulee niin paljon mietittyä. Onko syynä se, että en ole kovin tottunut olemaan kameran edessä ja tilanne muuttaa minusta hetkellisesti epävarman? Ymmärrän, että touhu näyttää ulkopuoliselle ehkä koomiselta. Kun yrittää samaan aikaan pyörähtää, heilauttaa laukkua ja hymyillä kameralle ja kaikki tämä toistetaan noin kaksikymmentä kertaa ennen kuin kelpo kuva saadaan tallennettua. Onhan se hassua ja vähän turhamaistakin, mutta nautin onnistuneiden kuvien jälkikäsittelystä kovasti ja siksi löydänkin itseni yhä useammin heilumasta sieltä kameran edestä. Kuvaan mieluummin ihmisiä kuin esimerkiksi maisemia ja koska blogini käsittelee minua, on luonnollista, että esiinnyn itse blogini kuvissa. Rakastan kyllä kameran takana oloa, joten mielelläni kuvaan myös muita ihmisiä.

Vai johtuuko epävarmuus siitä, että pelkään ihmisten ajattelevan minun olevan jotenkin itserakas, kun kuvaan itseäni? On jotenkin yleinen luulo, että ihmiset, jotka kuvaavat paljon itseään ovat jotenkin itserakkaampia kuin muut. En nauti niin suuresti oman naamani katsomisesta, että sen vuoksi kuvaisin itseäni. Jotenkin se oman naaman tuijottaminen tietokoneen näytöltä on välillä tympäännyttävää. Tykkään kuitenkin tuottaa visuaalista sisältöä niin Instagramiin kuin blogiinikin. En halua pitää niitä kasvottomina, vaan luonnollisesti oma naamani siellä vilkkuu. Seuraan itsekin mieluummin tilejä ja blogeja, joissa bloggaaja itse näkyy kuvissaan paljon. Tällaista materiaalia haluan siis itsekin tuottaa.

Tuleekohan poseeraamisesta kameran edessä joskus normaalin tuntuista? Pidempään blogia pitäneet ovat varmaan jo ihan sinut sen tilanteen kanssa, että ihmiset tuijottavat heidän kuvaussessioita. Toivottavasti siihen alkaisi itsekin tottua, eikä tarvitsisi vaivaantuneena kiemurrella aina kun joku näkee kuvaustilanteen.

5
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday