Mitä seuraavaksi?

Ensi viikolla esitän valmiin opinnäytetyöni ja käyn tekemässä kypsyysnäytteen koululla. Sen jälkeen odottelen, että tutkintotodistus saapuu. Pieni paniikki alkaa hiipimään, että mitäs seuraavaksi?

Olen tehnyt töitä koulun ohella sijaisena koko opiskelujen ajan, mutta nyt haluaisin jotain muuta. Opiskelijaelämä on tavallaan huoletonta, koska pääsääntöisenä tehtävänä on vaan kerryttää opintopisteitä eli suorittaa kursseja. Töitä pystyy tekemään jonkin verran siinä ohella. Suomen tukijärjestelmä kuitenkin rajoittaa hyvin paljon sitä, minkä verran saat opiskelijana tienata. Ihan hyvin olen kuitenkin tullut toimeen koko opiskeluajan, mutta tuntuu silti vapauttavalta, että ensi kuusta lähtien tulorajat katoavat.  Nyt kun valmistuminen häämöttää todennäköisesti ensi kuussa, on hyvä aika miettiä, mitä sitä oikein alkaa tekemään. Valmistun tosiaan sosionomiksi ja olen erikoistunut varhaiskasvatukseen. Työkokemusta päiväkodeista on kertynyt melko paljon, mutta haluaisin tehdä valmistumisen jälkeen jotain muuta.

Mietin myös, onko ala edes oikea minulle vai opiskelinko 3,5 vuotta ihan turhaan. Eihän opiskelu ikinä mene täysin hukkaan, mutta tuntuu ahdistavalta, kun ala ei tunnukaan omalta pitkän opiskelun jälkeen. En silti kadu opiskelemaan lähtemistä sillä opin paljon ja sain mahtavia ystäviä luokaltani. Sosionomin työkenttä on myös hyvin laaja, joten voi sieltä löytyä jotain minuakin kiinnostavia työmahdollisuuksia. Ehkä tämä ahdistus on normaalia valmistumisen kynnyksellä, kun yksi vaihe elämässä päättyy eikä seuraavasta ole selkeää tietoa. Tämä syksy on tuonut muutenkin uusia tuulia niin paljon, että en oikein tiedä mihin suuntaan lähtisi. Blogin perustaminen on ollut ehdottomasti yksi parhaista päätöksistäni ja siihen haluaisin myös ehtiä panostamaan.

Tällä hetkellä ajatukset ovat vahvasti koulun päättymisessä ja päivittäin pyörittelenkin mielessäni mitä alan ensi kuussa tekemään. Tulevaisuuden työhaaveet ovat muuttuneet koulun aikana paljon ja viimeisien kuukausien aikana olen tullut siihen tulokseen, että perusvirastotyöaika ei ole minua varten. Kaipaan työltä vaihtelevuutta, haastetta ja sitä, että se kehittää minua. Olen ihminen, joka kyllästyy nopeasti, mikäli työ ei anna minulle mitään muuta kuin kuukausittaisen palkan. Olen ennenkin ollut tämän kaltaisessa tilanteessa, että kaikki tulevaisuuden kuviot ovat ihan auki ja silloin yleensä eteen tulee odottamattomia mahdollisuuksia. En ole ikinä viettänyt pitkään työttömänä aikaani, joten en oikeastaan siitä ole stressaantunut, ettenkö jotain töitä saisi. Tällä kertaa vain haluaisin tehdä jotain, joka olisi oikeasti minulle tärkeää ja johon tuntisin intohimoa.

Tämä postaus oli nyt tällaista omaa ajatuksen virtaa asioista, jotka pyörivät mielessäni nonstoppina tällä hetkellä. Katsotaan mitä työrintamalla nyt tulee tapahtumaan vai löydänkö itseni parin kuukaudenkin päästä edelleen sieltä päiväkodista.

8
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday