Miten löytää työ, josta nauttii?

Tuntuu, että monille arki on pakollista suorittamista ja arkiaskareiden läpi kahlaamista. Itse koen myös arkeni usein sellaiseksi ja se on melko kuluttavaa. Oman arjen sujuvuuteen vaikuttavat monet asiat. Lähes kaikilla kuitenkin iso osa arkea on oma työ. Kannattaa miettiä omaa työtään. Onko se sellaista johon tunnet intohimoa? Onko töihin mukava aamulla lähteä? Näetkö itsesi tulevaisuudessa samassa työssä/alalla? Onko sinulla etenemismahdollisuuksia? Pidätkö työstäsi?

Itselläni aihe on hyvinkin ajankohtainen nyt, kun valmistuminen koulusta häämöttää ja työelämään täyspäiväisesti palaaminen on edessä. Päätin kirjoittaa aiheesta, koska mullakaan ei ole mitään selvyyttä siitä, mitä tässä lähdetään oikein työkseen tekemään. Olen myös lukenut aiheesta monia kirjoituksia ja jauhanut aiheesta ystäville ja tutuille (heidän) kyllästymiseen asti.  Olen tehnyt töitä nuoresta lähtien ja käynyt läpi töitä puhelinmyyjästä lastentarhanopettajaan. Valmistumisen lähentyessä olen alkanut miettimään vielä enemmän sitä, kuinka tärkeä rooli innostavalla työllä on omalle hyvinvoinnilleni.  Minulle on selvää, että haluan tehdä työtä, jota kohtaan tunnen intohimoa ja jonka tekemisestä nautin. En usko ajattelutapaan, että työ on työtä ja harrastuksista nautitaan. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, ettenkö olisi valmis paiskimaan töitä paljon, jotta saavutan joskus työtilanteen, jossa voin sano nauttivani arjestani ja työstäni täysillä. Yhtenä ongelmana itselleni on myös se, että olen kiinnostunut todella monesta asiasta, jotka eroavat hyvin paljon keskenään. Olen myös luonteeltani ihminen, joka innostuu helposti ja vastapainoksi kyllästyy nopeasti.

Vietät töissä ison osan elämästäsi ja arjestasi. Sen tulisi olla sellaista, jossa viihdyt ja jonne on mukava mennä. Jos työ tuntuu pakkopullalta ja suoritat sitä vain saadaksesi rahaa elämiseen. On ehkä syytä miettiä, löytyisikö jotain muuta työtä minkä kokisit mukavammaksi. Nykyään on lukemattomia mahdollisuuksia opiskella uusia ammatteja ja vaihtaa alaa vielä minkä ikäisenä hyvänsä. Mielestäni työssä viihtyminen on niin suuri osa omaa hyvinvointia, että siihen tulisi panostaa. Oma työssä viihtyminen heijastuu myös vahvasti lähipiiriin ja sellainen kaveri, jonka jokapäiväisiin puheisiin sisältyy oman työpaikan haukkuminen, on melko raskas. Ymmärrän, että joskus täytyy tehdä asioita, joista ei pidä ja rahaa on jokaisen jostain saatava. Kannustan silti jokaista kyseenalaistamaan omaa arkeaan ja työtään sekä yleisesti sitä, miten suhtautuu elämäänsä. Oletko todella onnellinen? Mitä voisit tehdä, jos et ole?

Työtä ei myöskään tulisi arvottaa vain tilinauhan mukaan. Jos intohimonasi on työ, josta maksetaan huonommin kuin nykyisestä työstäsi, kumpi on tärkeämpää? Parempi palkka vai innostava työ? Palkan ei myöskään pitäisi olla ainoa syy, miksi lähtee vaikka tavoittelemaan korkeaa asemaa työelämässä. Jos työstään ei nauti niin hyvälläkään palkalla ei loppupeleissä ole hyvinvoinnin kannalta suurta merkitystä. Tähän sopii kyllä sanonta ”mielummin itken Ferrarissa kuin Ladassa”, mutta itse olisin ainakin mielummin kokonaan itkemättä(työstäni). Tietenkin tietty tulotaso takaa hyvinvoinnille pohjan, enkä tarkoita, että hyvän tulotason tavoittelemisessa on mitään väärää. Sen ei kuitenkaan tulisi olla mielestäni  ainoa motivaatio työntekoon.

Vaikka joutuisikin hetkellisesti tekemään asioita joista ei pidä, kuten opiskelemaan tai tekemään jotain vähemmän kiinnostavaa työtä, uskon sen olevan kaiken arvoista. Kun mielessä siintää joku tavoite, jota kohti tietää olevansa matkalla on ankeammankin työn kestäminen helpompaa. Jos tietää, että tämä on vain väliaikaista on suhtautuminenkin erilaista. Tietenkin tätä voi olla vaikea muistaa, silloin kun istuu niillä nälkävuottakin pidemmillä koulun luennoilla, missä opettaja lukee kalvo kalvon perään monotonisella äänellä painavaa asiaa tai silloin kun pesee työmiesten jarruraitoja firman vessanpytyistä. Täytyy myös muistaa, että siinä ”unelmaduunissakin” on todennäköisesti päiviä, jolloin on raskasta ja ankeaa, mutta jos kaikki työpäivät tuntuvat siltä, on syytä miettiä asioita uusiksi.

Mielestäni sen myös huomaa, kun joku tekee työtä josta nauttii. Silloin hän on muille mukava työkaveri ja hänen läsnäolostaan saa voimaa. Yleisestikin tämä pätee onnellisiin ihmisiin. Sellaiset ihmiset, joiden seurassa on voimaannuttava olla ovat usein ihmisiä, jotka pitävät omasta elämästään ja arjestaan paljon. Haluan vielä sanoa, että en tarkoita kirjoituksellani sitä, että kivan työn olisi oltava jotain spektaakkelimaista tai pitkän koulutuksen vaativaa, vaan se voi olla mitä vain. Kunhan se on sellaista, mistä juuri sinä nautit. Palkalla, koulutuksella tai muiden mielipiteillä ei tulisi olla vaikutusta tähän. On myös ok, jos juuri sinulle riittää työ, joka on vain työtä ja that`s it.

Ongelma on tietenkin myös siinä, jos ei vaan tiedä mitä haluaisi tehdä ja mikään työ ei oikeastaan kiinnosta. Olen itsekin ollut tässä vaiheessa monesti. Minulla tähän on auttanut se, että olen kirjannut ylös asioita, joita tykkään tehdä ja jotka kiinnostavat minua paljon. Olen alkanut seuraamaan minua inspiroivia ihmisiä ja lisännyt arkeeni asioita joiden tekemisestä nautin. Tämä blogikin itseasiassa syntyi tämän vuoksi. Ymmärrän, että voi olla vaikeaa keksiä mitään innostavaa työtä, jos kaikki työt tuntuvat inhottavilta. Silloin kannattaa katsella boksin ulkopuolelle. Voisiko omista kiinnostuksen kohteista joku johtaa ammattiin? Mitä työtä tekisit, jos tuloilla tai koulutuksilla ei olisi väliä? Pienestä itsetutkiskelusta ja haaveiden ylöskirjaamisesta voi olla suuri apu unelmatyön keksimisessä.

Tällaisia ajatuksia pyörittelen päässäni tällä hetkellä. Toivottavasti tekstissä pysyi mukana edes pieni punainen lanka. Tsemppiä jokaiselle innostavan työn etsijälle!

PS. Postauksen kuvitus sopii tekstiin yhtä hyvin kuin delfiini kuusimetsään, mutta who cares.