Yhden takin tarina

Olin päättänyt vakaasti, että tänä syksynä ja talvena en osta yhtään uutta takkia. Kaapissa roikkuu niitä ihan riittämiin ja useimmiten päälle valikoituu se musta perusvarma. Vakaan päätökseni takana oli myös se, että haluan muuttaa omia kulutustottumuksiani lompakko -ja ympäristöystävällisemmiksi.

Tämän takin tarina lähtee siitä, kun olin sopinut treffit kauppakeskukseen nähdäkseni vanhaa ystävääni. Olin paikalla hyvissä ajoin ja päätin käydä nopeasti Vero Modassa, koska halusin ostaa sinapinkeltaisen neuleen. Löysin neuleen ja samalla silmiini osui ihana teddytakki. Kävin sovittamassa neuletta ja otin ”huvikseni” takin mukaan sovitukseen, vaikka enhän minä sitä ajatellut ostaa. Takki näytti ihanalta ja olin jo kiikuttamassa sitä kassalle.  Kokosin kuitenkin viimeiset itsehillinnän ja järjen rippeet ja totesin, etten todellakaan tarvitse kyseistä teddytakkia. Marssin hyvin ylpeänä itsestäni ulos kaupasta, vain sinapinkeltaisen neuleen kanssa.

Kävin kahvilla ystäväni kanssa ja unohdin takin.

Illalla kotiin tultuani puhelimeeni pamahti tarjousviesti Zalandolta. Viestissä luvattiin 20% alennusta mistä vain tuotteesta tai jotain sinne päin. Samalla sekunnilla, kun luin viestin, teddytakki palasi mieleeni. Kävin nopeasti tsekkaamassa Zalandon sivut ja olihan se takki siellä. Alle minuutissa olin ostanut teddytakin ja hymyilin tyytyväisenä suurelle säästölle, jonka onnistuin saamaan alennuskoodin kanssa. Olihan se vähän kuin olisi rahaa pistänyt pankkiin. Nyt tämä takki on minulla todisteena vuosisadan huonoimmasta itsehillinnästä ja puhaltamalla murenevasta selkärangasta.

Olen aina ollut hyvä jauhamaan paskaa aiheesta kuin aiheesta. Enpä olisi kuitenkaan uskonut, että saan kirjoitettua kokonaisen postauksen yhdestä takista. Olkaapa hyvä vaan, tästä syväluotaavasta yhden takin tarinasta.

 

7
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday