• Disurb

Matkaillessa sattuu ja tapahtuu!

Olen kirjoitellut paljon kaikista reissuistani aikaisemmassa blogissani (Kroatiasta, Sveitsistä, Kreetasta, Prahasta, Malagasta, Tukholmasta jne. juttuja voi  käydä lukemassa täältä). Niiden teemana on pääsääntöisesti ollut kohdevinkkien jakaminen ja parhaiden palojen esittely. Tällä kertaa otin vähän erilaisen lähestymistavan. Täällä Suomen hyisessä säässä viimeaikaisia lomareissujani kaiholla muistellessani mieleeni muistui myös pieniä katastrofin mittasuhteisiin äityneitä sattumuksia ja epäonnisia tilanteita, joihin ei olisi uskonut joutuvansa. Reissussahan aina sattuu ja tapahtuu! Näihin on hyvä suhtautua huumorilla eikä antaa niiden pilata fiilistä, saatikaan koko reissua! Eihän reissaaminen voi yhtä auvoa ja onnea aina olla, sillä eihän se matkailu muuten mitään avartaisi! Keräsin siis alle liudan matkasattumuksia, joita olen kohdannut reissuillani – osa pieniä ja harmittomia, osa huonoa tuuria ja osa on saanut otsasuoneni sykkimään pahemman kerran!

Päiväreissu tippukiviluolille kaatosateessa

Kesän alussa suuntasimme ystäväni kanssa Kreetalle, jossa kolme ensimmäistä päivää olivat vähän viileitä ja epävakaita. Matkanjärjestäjän mukaan kesäkuussa on keskimäärin yksi sateinen päivä ja me saatiin jopa 3 yhdelle viikolle, great! Toisena päivänä taivaalta jysähti kunnon myrsky juuri kun olimme vuokranneet auton ja aikeenamme oli suunnata tippukiviluolille kapeaa todella huonokuntoista tietä pitkin. Ei meinattu ensin sisukkaina suomalaisina antaa tämän häiritä suunnitelmiamme, mutta olisimme todennäköisesti olleet tulvan takia jumissa keskellä erämaata ja jos olisimme luolalle asti päässeet, olisi se ollut täynnä vettä. Pelkästi moottoritiellä ajaminen meidän Pikku-Picassolla (Kia Picanto) oli tarpeeksi vaarallista, kun vettä suihkusi sivuilta yli auton korkuisina vesipaaleina! Näin ollen päädyimme matkaamaan saaren pääkaupunkiin shoppailemaan saaren ainoaan ostoskeskukseen – siellä olisimme ainakin suojassa sateelta. Niin paitsi ettei missään mainittu, ettei kyseisessä ostoskeskuksessa ole kattoa!

Tälle päiväretkelle osui vähän parempi sää!

Ravintoloiden lakkopäivä

Sama Kreetan reissu kyseessä. Teimme paljon päiväretkiä saarella eri kohteisiin ja yksi niistä suuntautui Elafonissilla vietetyn rantapäivän päätteeksi Chaniaan, jossa tarkoituksenamme oli syödä tunnelmallisesti illallista kauniissa satamassa. Paikan päälle nälkäisinä päästyämme saimme huomata, että kaupungin kaikki ravintolat (satoja) olivat kiinni! Satuimme paikalle juuri Chanian ravintoloitsijoiden järjestämänä lakkopäivänä! Lopulta söimme ranskalaisia ja jäätelöä puistossa.

Rethymnonissa oli onneksi ravintolat auki joka päivä!

Viimeisen illan kohokohta

Jälleen puhutaan samasta reissusta. Olimme jättäneet juhlinnat viimeiseen iltaan (perjantai) ja odottaneet innolla pääsevämme upealle valkoisilla aurinkopedeillä varustetulle luxus beach clubille, jossa on DJ soittamassa ja tarjolla hienoja cocktaileja sekä tasokasta ruokaa. Päätimme kävellä hotelliltamme muutaman kilometrin matkan paikalle laittautuneina mekoissamme vain kuullaksemme, että kyseinen clubi avaa ovensa vasta seuraavana päivänä, kun olemme jo takaisin Suomessa! Rämmimme takaisin rantaviivaa pitkin, muttemme luovuttaneet vaikka muita menomestoja ei kohteessa ollutkaan. Otimme bussin alle ja suuntasimme lähimpään kaupunkiin myöhään illalla. Päädyimme kumoamaan drinkkejä erääseen todella mukavan henkilökunnan omaavaan ravintolaan. Ilta oli superhauska, vaikkei paluumatka hotellille sujunut sekään ihan kommelluksitta..

Näillä rannoilla oli kuitenkin ilo astella!

Merihätä Hvarilla

Tämä todellisen pienen paniikin aikaansaanut sattumus kävi viimeisimmällä reissullani Kroatiassa. Meille oli varattu yksi yö Hvarin saarella ja päätimme hyödyntää sen vuokraten vene ja kierrellen pikkusaaria. Vene oli pieni katoksella varustettu peltipurkki, jollaista kumpikaan ei ollut aikaisemmin ajanut. Ohjeistuksen mukaan se oli helppoa ja pystyisimme ankkuroitumaan minne tahansa uimaan. Ensimmäinen saarivisiitti onnistuikin lähes ongelmitta – mitä nyt pohja meinasi jäädä rantahietikkoon kiinni. Toiseen kohteeseen suunnatessamme päätimme jäädä veneen luokse uimaan sen sijaan, että rantautuisimme. Itse hyppäsin ensimmäisenä veteen ja onneksi pyysin matkaseuralaistani ottamaan kuvia, jonka takia hän pysyi veneessä.

Hetken uituani koitin kivuta takaisin veneeseen, mutta se ei onnistunutkaan. Ei sitten millään. Vaikka minullakin käsivoimia löytyy, oli liukasta ja epätasaista reunaa vasten yksinkertaisesti mahdoton kavuta ylös. Käsittämättömästä syystä veneessä ei ollut mitään tikkaita, köysiä tai mitään minkä avulla pääsisi takaisin kyytiin veden varasta. Jos minua taas olisi ruennut suoriltaan nostamaan, olisi vene kipannut, eikä siihen kyllä toiselta voimiakaan löytynyt!

Aikani taisteltuani päätin uida kivikkoisen niemen luo, jolta voisin kammeta veneeseen. Kivet olivat kuitenkin veitsenteräviä ja täynnä merisiilejä sekä levää. Sitten matkakumppanini vielä melkein litisti minut kivikon ja veneen väliin mahtavilla ohjaustaidoillaan. Lopuksi löysin kivikon tuntumasta kohdan, jossa jalkani ylttivät pohjaan ja minut saatiin revittyä veneeseen. Samaan aikaan paikalle tuli purjevene, jonka henkilöstö kyseli tarvitsisimmeko apua. Panikoinnista huolimatta suurin tuntemukseni oli häpeä. Hävetti, että olin joutunut tilanteeseen, josta en päässyt omin avuin pois. Kunnon turisti merihädässä.

Kaiken huipuksi astuin vielä merisiilin päälle ja kantapääni oli täynnä piikkejä. Jalkani oli ottanut muutenkin osumaa veneen reunasta ja vuoti verta. En edes tiennyt voiko merisiilit olla myrkyllisiä vai ei ja aloin tuntea huimausta. Takaisin Hvarin saarelle oli yli 20 minuutin matka. Rannalle päästyämme sain helpotukseksi kuulla, ettei merisiilinpiikeistä ole vaaraa. Apteekin kautta hotellille linkutettuani vannoin, etten enää ikinä vuokraa mitään peltiröttelöä! Pienempiä piikkejä ei muuten saanut millään pois ja ne sojottivat kantapäässäni vielä kuukausia sattumuksen jälkeenkin. Se siitä nautinnollisesta saariretkestä!

Ensimmäinen onnistunut saarivisiitti!

Eurotrip exän kanssa

Tämä sattui vuosia sitten. Olimme lyöneet jo keväällä lukkoon roadtripin Eurooppaan sen aikaisen poikaystäväni ja ystäväpariskunnan kanssa. Kun matkan aika koitti heinäkuussa, oli välit poikaystävän kanssa niin tulehtuneet, että hyvä kun oltiin puheväleissä. Reissuun kuitenkin lähdettiin, kun oli sovittu ja lennotkin maksettu. Toinen pariskunta oli suunnitellut matkan kulun ja reitin. Ajoreitti sisälsi paljon kohteita, jotka eivät itseäni sen suuremmin kiinnostaneet. Kaiken huipuksi Suomessa alkoi vielä hellejakso samana päivänä, kun me lensimme Müncheniin, jossa kituuteltiin +15 asteessa. Münchenistä alkoi 10 päivän pituinen eurotrip läpi Saksan ja Itävallan Italiaan ja takaisin. Tuskallisinta oli istua samassa autossa 10h Dolomiittien yli ajaessa, mutta yritin parhaani näyttää iloista naamaa. Kahdesta yöstä Italian Gardajärvellä nautin, mutta muut kohteet olisin voinut jättää väliin! Tietenkin tälle lystille tuli vielä älyttömän korkea hinta – ei taidettu edes puolellatoista tonnilla selvitä. Kotiin päästyä erosimme heti ja muutin viikon sisään pois yhteisesti kodista.. 😀

Hitlerin entisellä kesämökillä jossain Saksan ja Itävallan rajalla

Päivä laiturinnokassa

Kyseessä oli ensimmäinen reissuni Thaimaahan. Olimme sen aikaisen poikaystäväni kanssa 3 viikkoa kiertelemässä Thaimassa ja koko reissu oli täynnä kaikenmaailman huijausyrityksiä ja paikallisten kyseenalaista toimintaa. Ensitöiksemme muutaman Bangkokissa viettämämme päivän jälkeen suuntasimme Koh Makin saarelle. Tai ainakin yritimme. Ostimme monen tunnin bussimatkan päätteeksi liput seuraavalle speedboatille, mutta emme mahtuneetkaan tuntien odotuksen jälkeen edes kyytiin. Närkästytti joutua odottamaan taas muutama tunti seuraavaa, mutta sen lisäksi meidät pakotettiin ostamaan uudet liput laiturin henkilökunnalta, kun edelliset kauempaa maista ostetut eivät muka enää kelvanneet. Tästä selkeästä huijauksesta raivostunut poikaystäväni pisti pystyyn sellaisen shown, ettei päästy enää seuraavaankaan speedboattiin ja valitettavasti kyseinen yhtiö oli ainut, joka liikennöi sillä välillä. Loppupeleissä olimme viettäneet koko päivän laiturinnokassa lähes ilman ruokaa ja juomaa emmekä päässeet edes koko saarelle. Jouduimme ostamaan huoneen lähistöllä olevasta hotellista, vaikka meillä oli Koh Makilla jo huone maksettuna. Aamulla pääsimme onneksi vihdoin veneeseen ja ihan perille asti!

Vihdoin perillä Koh Makilla!

Saralle limu jäillä!

Viime syksynä suuntasimme ystäväni kanssa Prahaan toisen ystäväni luokse. Prahassa hanavesi on juotavaa, mutta sen bakteerikanta eroaa kuitenkin Suomen vedestä. Kellään tuntemallani ihmisellä ei ole ollut ongelmia sikäläisen veden kanssa. Ensimmäinen ilta lipsahti vähän viinin puolelle ja joinkin loppuillasta paljon hanavettä ehkäistäkseni nestehukkaa. Aamulla heräsin aivan kaameaan oloon. Tärisin kylmähiki päällä vessan lattialla mahakivuista kärsien. Kaverilla tuli kiire hakemaan pullovettä kaupasta. Siitä kuitenkin selvittiin, eikä tämä myrkytystila jatkunut pitkään. Sen jälkeen join vain pullotettua vettä, mutta onnistuin kuitenkin pitkin reissua tilaamaan aina jotain juomaa, jossa oli hanavettä jääpaloina tms. ja sitten taas kärsittiin! Tämä oli melkein päivittäistä ja piti aina ihan miettiä, että mistä hitosta olen taas onnistunut saamaan hanavettä elimistööni. Kellään muulla ei vastaavia ongelmia ollut. Yhteisten FB-ryhmämme nimeksi tulikin ”Saralle limu jäillä”.

Turvallinen juomavalinta Prahan linnalla

Tulipas tarinoitua pitkästi! Itse ainakin hörähtelin tapahtumia muistellessani ja kirjoittaessa, toivottavasti tilanteiden komiikka välittyi myös sille puolelle ruutuja!

Voit seurata minua ja blogiani myös
Facebookissa: Life à la Sara, Instagramissa: lifealasara ja Snapchatissa: @zarrdis

♡: Sara

Sulje