10 asiaa, joita et tiennyt minusta

10 uutta asiaa minusta

Sanotaan, että bloggaja ruudun takana ei saisi olla lukijoilleen liian etäinen. Lukijat kuulema haluavat oppia tuntemaan bloggaajan paremmin. Niinpä päätin työstää tätä vähän ja aloitan sen jakamalla 10 uutta asiaa minusta. Näitä asioita et varmastikaan ennakkoon tiennyt.

1. Tykkään jägermaisterista

Kerta toisensa jälkeen järkytän ihmisiä, kun he kuulevat minun pitävän jägermaisterista. Vielä enemmän he järkyttyvät, kun en koskaan lantraa sitä mihinkään. Minusta viinat menee pilalle jos niitä laimentaa. Makeat juomat eivät ole minun makuuni yhtään. Limpparin sijaan juon aina vichyä jos on mahdollista, siideriä en oikeastaan voi sietää, enkä koskaan tilaa baarissa mitään cocktaileja. Joten, mun alkoholipitoiset valinnat rajoittuu lähinnä jägeriin, kuivaan kuohariin tai vodkaan sitruunalla höystettynä.

2. Pelkään korkeita paikkoja ja käärmeitä yli kaiken

Neljännen kerroksen ranskalainen parveke riittää saamaan minut ihan kipsiin. Tekee mieli istua tai kontata, tai vähintään on pidettävä seinästä kiinni ihan koko ajan. Tällä pelolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Aavistuksen tätäkin pahempi pelko on käärmeet. Tiedän, että niillekin on tehtävänsä luonnossa ja joo, todellakin annan niiden olla rauhassa omilla reviireillään. En vain halua edes nähdä käärmettä luonnossa. Teininä näin jatkuvasti unta hyökkäilevistä käärmeistä ja siitä jäi sen suuruinen fobia, että jo puhelimen ruudulta nähty käärme saa sydämen tykyttämään ja PAHASTI.

3. Vessa on mulle pyhä paikka

En pysty tekemään tarpeitani, jos joku on läsnä. En pysty myöskään puhumaan puhelimessa pöntöllä. Vaikka muuten puhun aika ronskisti mm. petipuuhista ja muista asioista, niin vessa on mulle todellakin täydellisen pyhä paikka: siellä pitää saada olla yksin ja rauhassa. Nimenomaan rauhassa, koska en vaan saa edes pissattua jos tiedän ovella olevan jonoa. Isompia tarpeita voin toimitella ainoastaan kotona tai ihan korkeintaan reissussa hotellihuoneessa, jossa ei ole ketään muita.

4. Mulla on moottoripyöräkortti

Ajoin jo 16-vuotiaana kevarikortin ja niinpä mun taskusta löytyy tänäpäivänä myös A-kortti, jolla saisi ajaa täysikokoista prätkää. Mun pituudella (158cm) ei kuitenkaan hirveästi pärrävaihtoehtoja ole. Vaikka olenkin kasvanut koko ikäni prätkän kyydissä, on moottoripyöräilystä nykyään enää vain muistoja mietittävänä. Enkä ihan uskaltaisi kyllä tästä kylmiltään lähteä ajamaan prätkää muutenkaan. Mutta ehkä sitten joskus taas verestellään vanhoja taitoja ja nautitaan vauhdin hurmasta!

5. Mulla ei ole mitään lävistyksiä (eikä ole koskaan ollutkaan)

Niin monen pikkutytön unelma kuin korvareijät onkin, niin minä en ole koskaan halunnut reikiä korviin. Joskus haaveilin napakorusta, mutta sekin jäi haaveeksi. Onneksi jäi, koska nykyään en tunne minkäänlaista inspiraatiota puhdistella eritteisiä lävistyskoruja. Mulle oli jo asteen verran liikaa se, kun tyttäreni väkipakolla halusi korvikset korviinsa ja ne alkoivat mätiä. Yöh.

6. En tykkää koruista

Lävistysten lisäksi en pidä myöskään muista koruista. Kaulaketjut ovat vain tiellä esimerkiksi kyykistellessä. Sormuksia ja rannekoruja en pysty käyttämään työn vuoksi (paitsi jos olisin riittävän huolellinen ja muistaisin jättää ne pois ennen työvuoroa / laittaa takaisin sen jälkeen). En oikeastaan edes tunne mitään “ihastumisen” tunnetta mistään, kauneimmistakaan koruista. Eivät ole siis minun juttu ollenkaan.

7. Meillä on kuusi lemmikkiä

Koiran lisäksi meillä asuu kolme gerbiiliä sekä kaksi belgianjättikania, uroksia molemmat. Kaneista sanotaan, ettei kahden uroksen yhdistäminen onnistu juuri koskaan. Me otettiin riski ja saatiin homma toimimaan, veljekset on niin rakkaita toisilleen. Ne nukkuvat aina vierekkäin, ihan kylki kyljessä kiinni. Ja hei ne gerbiilit vasta oivia otuksia onkin, mielettömän vilkkaita ja uteliaita!

8. Olin koululiikunnassa ihan surkea

Koululiikunta sai joka kerta minun mahan ihan kipeäksi ja muutenkin koko mielen matalaksi. Olin siinä tosi huono. En ole joukkupelaaja yhtään. Pullukkana tyttönä minun myös oletettiin aina olevan todella huono liikunnassa, ja siksi pääsin joukkueen huudoissa aina viimeisenä mukaan. Ihmettelin aina, miksi meillä ei ollut uintia, tanssia tai kuntosalia liikunnassa – niissä lajeissa olisin ollut hyvä. Hiihtämisestä pidin myös ja luistelussa olin väistämättä se luokan paras tyttö. Pelattiin illat lätkää poikien kanssa ja myös perhe käytti meitä luistelemassa heti pienestä pitäen. Toivottavasti koululiikunnassa on jo käynyt tämän jälkeen jonkinlainen vallankumous, sillä siellä ollaan avainasemassa liikunta-innostuksen sytyttämiseen. Kaikki vanhemmat ei vaan kannusta luonnostaan liikunnallisia lapsia liikkumaan tai edes pysty mahdollistamaan harrastamista. Jos koululiikuntakin on pelkkä pakokauhun aihe, niin todennäköisesti lapsi ei silloin liiku sen vertaa.

9. Olen jollain tasolla introvertti

Vaikka työskentelen ihmisten parissa ja vaikka mulla on iso perhe ja paljon ystäviä, niin kaipaan silti aivan mielettömän kovasti myös yksinäisyyttä. Pystyn olemaan täydellisesti minä itselleni vain silloin, kun mulla on täysi rauha tehdä mitä itsestä tuntuu. Säännöllisesti on pakko järjestää aikaa pelkästään omille jutuilleen ja mennä inspiraation vallassa. Välillä se tarkoittaa pitkiä päiväunia, välillä kukkapenkissä aamusta iltaan kyykkimistä tai välillä treenaamista. Varmaan kaikki aikuiset sanoo kaipaavansa yksinäisyyttä, mutta väitän, että introvertillä luonteenpiirteellä varustettu ihminen tulee oikeasti sairaaksi, ellei oma aika mahdollistu. Ihmisten seurasta voi nauttia, mutta energia kuluu silkasta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Akut latautuvat vasta, kun on yksin. 

10. Elän lähes kädestä suuhun

Ihailen säästeliäitä ihmisiä ja taloudellista varmuutta, mutta rahankäytön taidot ovat itselleni hepreaa. Olin todella iloinen saatuani säästettyä muutaman tonnin pahan päivän varalle. Kuitenkin juuri tuolloin paskavoiman laki tarttui kuvioon ja vaikka mitä kaikkea piti uusia! Säästöt hupenivat ja taas pitää aloittaa alusta. Koska tämä on minun pääsääntöinen kokemus siitä, miten käy kun säästössä on rahaa, en ole kovin motivoitunut säästämään. Yritän kuitenkin pitää sekä käteisjemmana edes muutamaa kymppiä, että säästötiliä. Tykkään säästää siten, ettei se sivuunmenevä raha hetkauta millään tavalla rahatilannettani. Mutta aivan varmasti, kunhan asuntolaina on maksettu, niin tulen säästämään isoilla summilla. Tällä hetkellä talon kulut on sen verran suuret, että useiden satasten säästäminen kuukausittain ei ole edes mahdollista.

<3: Tanja

0
Jaa:

Vastaa

Close Menu

Black Friday