Eka dieettiviikko takana

Ensimmäinen dieettiviikko – mitä k(r)opalle kuuluu?

Ensinnäkin, tämä viikko on tuntunut ikuisuudelta. Dieettiä on jäljellä vielä yli kaksi kuukautta ja mun usko järkkyy jo nyt. Kuulen usein, että innostus lopahtaa parin ensimmäisen viikon jälkeen. Really? Se on jo hyvä suoritus! Minähän en ollut dieettaamisesta innoissani alunperinkään. Johtuisiko esimerkiksi siitä, että mulla on viimeisen parin vuoden aikana ollut sitä paljon puhuttua pään seinään hakkaamista niin paljon. Kokemus dieettaamisesta on viimevuosina ollut lähinnä se, että nälkä kurnii, mutta paino ei vaan käänny laskuun ensimmäisten nestekilojen jälkeen.

Nälkä on ollut usein se negatiivisin kokemus dieettaamisessa. Nyt mulla ei ole ollut nälkää laisinkaan, vaan enemmänkin ähky. Syön tällä hetkellä suht paljon rasvaa ja proteiinia. Luonnollisesti tällaisessa dieetissä hiilihydraateille ei jää tilaa. Olen oikeasti tosi ylpeä siitä, että en ole ollut edes hilkulla kääntyä banaanin, karkkien tai edes mynthonien kimppuun. Hiilareita ei juuri tee mieli. Maha tulee täyteen jokaisesta annoksesta ja ruokailuvälejä voisi venyttää tarvittaessa vaikka hamaan maailman tappiin. Se on todella positiivista. Negatiivista taas on se, että keittiövaaka on pelissä mukana ja koska en halua lähteä kikkailemaan yhtään mitään matemaattisia laskutoimituksia, teen jokaikisen annoksen toistaiseksi erikseen. Punnitsen ja kypsennän, yhden annoksen kerrallaan. Tää on sellainen “uhraus” kiireisessä arjessa, että sen voi tehdä ainoastaan hyvien tulosten tähden.

Päänsärky on ollut välillä ihan järkyttävä. Buranasta on tullut mun bestis. Mä voisin hyvin myös vain nukkua aivan koko ajan. Toisaalta taas, kun vain herään, niin jaksan tehdä mitä vaan. Siinä mielessä hiilariton dieetti sopii mulle hyvin, koska sillä ei saa oloaan nuutuneeksi missään vaiheessa päivää.

Treenejä en ole vielä aloittanut. Otin alunperinkin ihan puhtaasti ravintovalmennuksen. En tiedä, mikä määrä treeniä olisi sopiva, mutta toisaalta nyt en välitäkään tietää. Tässä hetkessä haluan nähdä, mitä pelkällä ruokavaliolla saadaan aikaan. Sitä perinteistä “lihas painaa enemmän kuin läski” -korttia en halua kuulla enkä käyttää.  Koiran kanssa tottakai tulee tehtyä aerobista lenkkeilyn muodossa, mutta salille oon laitellut piutpaut. Suunnitelmissa on kyllä jatkossa tehdä jumppaa myös siellä – jos ei nyt painonpudotusta tukemaan, niin oman korvienvälin takia. Paino on vaan saatava nyt ensin kääntymään laskuun.

Ja sitten ekan viikon tuloksiin; turvotus on hävinnyt. Olo on parempi ja kevyempi. Olin aivan varma siitä, että myös paino olisi kääntynyt laskuun – mutta ei. Vaaka näytti kilon enemmän kuin lähtötilanteessa. Tehtiin ensimmäinen muutos ja pudotettiin reilu parisataa kaloria pois. Kakkosviikon lopussa pääsen tankkailemaan hiilareita. Tiedän tasan mitä silloin syön: banaania. 😀 Karkit tai vastaavat ei houkuta lainkaan, koska niistä jää lähinnä karmea huonovointisuus ja öklötys. Kuohuviini loman kunniaksi ei silti kuulostaisi yhtään pahalta (…mutta sitä ei taida muuten saada juoda).

Kuulostan nyt jo siltä, että en ikinä tule saamaan tätä projektia maaliin kunnialla. Todellisuus on kuitenkin ihan muuta. Esimerkiksi viikonloppuna mulla olisi ollut ainakin sata syytä ja mahdollisuutta syödä kaikkea muuta paitsi ohjeen mukaan, sillä kävin kotona vain nukkumassa. Ei kuitenkaan tullut edes mieleen syödä ohi ohjeiden. Jos riman alittaa kerran, se on liian helppoa alittaa uudestaan ja uudestaan. En aio lähteä siihen mielivaltaiseen tahtojen taisteluun, sillä helpointa on lopulta alusta asti vain noudattaa dieettiä mustavalkoisesti antamatta itselleen yhtään vaihtoehtoa.

Iloitsen kyllä kovasti siitä, että esim. kuukauden päästä näytän varmasti jo lähes omalta itseltäni. Se on sen arvoista, että nyt kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni suunnitelmasta. Kevääksi olen jo tehnyt vähän reissusuunnitelmia. Matkustelukin on mukavampaa, kun ei tarvitse tuskailla miltä näyttää vaikkapa mekossa. Sen voimalla päivä päivältä kohti maalia. 🙂

 

<3: Tanja

2
Jaa:

This Post Has 2 Comments

  1. Aterioita on helppo prepata etukäteen arkea helpottamaan siten, että lasket vaan raakapainona tarvittavan määrän, kypsennät ja jaat kippoihin silmämääräisesti 🙂 ei tarvitse kypsänä alkaa enää punnita uudelleen, sillä jos nyt pientä heittelyä aterioiden välillä tulee, niin kokonaismäärä on kuitenkin sama eikä pienellä vaihtelulla ole minkäänlaista merkitystä 🙂 itse ainakin teen näin aina!
    Kannattaa myös muistaa, että vaakalukema riippuu lukuisista eri asioista – unen määrästä, stressistä ja hormonaalisesta kierrosta (vaikkei naistenpäivät parhaillaan olisikaan!). Ei siis kannata stressata painosta, vaikka itse tuskin olen tässä mikään sanomaan 😀 kuitenkin, kokemusta on ja painon (liika) ajattelu ainakin oman kokemuksen kautta on suurin syy projektin epäonnistumiseen..

    Muistat vaan omat tavoitteet ja muistuttelet itsellesi, mihin haluat tähdätä, jotta motivaatio pysyy yllä 🙂 tsemppiä!

    1. Toistaiseksi mulla ei oo ollu mealprepille aikaa, kun dieetti alkoi yövuorojen keskellä ja suoraan viimeisen yön jälkeen lähdin viikonlopuksi tien päälle. Toki se mitä oli pakko prepata niin purkitin kyllä aina päiväksi ne pakolliset ”näillä tulee toimeen” -eväät.

      Toi painon putoaminen on mun dieettaamisen ainoa syy, sillä se oli salakavalasti noussut tosiaan 9kg ja huomasin vasta siinä kohtaa olostani ettei nyt oo enää oma kroppa kyseessä. Tavallaan koen että jos se paino ei tipu niin mun ei oo järkeä jatkaa tällaista punnitsemista. Tosin sitten iskisi vielä syvempi epätoivo että millä sitten laihdutan ne liikakilot pois 😀 Mulla tekee kyllä korvien väli tosi paljon hallaa vaikka ihan yllättävän rentona ja hyvällä mielellä tällä hetkellä puntarissa käynkin.

Vastaa

Close Menu

Black Friday