RASVA – hyvis vai pahis?
Rasvaa vyötäröllä, rasvaa florapurkissa, rasvaa siemenissä, maidossa ja jogurtissa. Välillä se on ollut pahis ja seuraavassa hetkessä mitä tärkein hyvis. Tietty ikäluokka on nähnyt nämä kaikki otsikot, eikä taatusti jaksa enää välittää siitä, mikä on totuus. Suu kertoo totuuden ja usein se olisikin näin, ellemme totuttaisi itseämme niin teollisiin makuihin.
Rasvahappojen kemian osalta vedän mutkat suoriksi. Kerron vain, että rasvahappo on hiiliketju, joita on eri pituisia. Valtaosa ruuan sisältämistä rasvoista on triglyseridejä. Glyserimolekyyliin voi kiinnittyä tyydyttyneitä, yksinkertaisesti tyydyttyneitä tai monityydyttyneitä rasvahappoja, ja nämä rasvahapot määräävät sen, onko rasva kovaa vai pehmeää. Tyydyttyneet rasvahapot ovat huoneenlämmössä kiinteitä, ja ne ovat juurikin näitä kiisteltyjä rasvan lähteitä: eläinrasvaa, jota löytyy juustoista, lihasta ja voista. Tätä kovaa rasvaa on helppo kätkeä piilorasvaksi vaikka minne. Kovan rasvan sanotaan nostavan sydänsairauksien riskiä.
Sitten on ne hyvikset – pehmeät rasvat. Öljyt, siemenet, pähkinät, kala, omega-kapselit ja muut. Näitä on neljää ryhmää: omega-3, omega-6, omega-7 ja omega-9. Kahta jälkimmäistä meidän keho pystyy itse tuottamaan, mutta omega-3 ja omega-6 on saatava ravinnosta.
Itse en aio alkaa väitellä kenenkään kanssa siitä, mikä rasva on elimistölle parasta. Yleensäkään en kannata mitään äärimmäistä ehdottomuutta yksipuolisiin valintoihin, ja sama pätee tähän. Margariinien sijaan suosin itse voita, koska en tykkää siitä myllystä, minkä margariinit käyvät läpi päätyäkseen rasiaan. Kaikki, mitä ihmisen pitää voimakkaasti (kemiallisesti) muokata ennen syömistä, kuulostaa huonolta omaan korvaani. Mietitään vaikka pehmeitä hyviä rasvoja, joita ihminen lähtee kemiallisesti kovettamaan – yhtäkkiä kovetettu kasvirasva käyttäytyykin muokkaamisen tuloksena elimistössä kuin kova rasva. Sama syödä voita, maistuu paremmalta kaikenlisäksi. Näitä kovetettuja kasvirasvoja löytyy paljon esim. leivonnaisista, ranskalaisista perunoista ja sipseistä. Ei sovi ajatella, että ranskalaiset paistetaan öljyssä ja niistä saa sitä hyvää rasvaa. Kun valmistuksessa käytetään kovetettuja kasvirasvoja, vaikutus on sama kuin tyydyttyneellä rasvalla.
Rasvan määrää on jo vuosia käsketty vähentää. Moni onkin vähentänyt sitä jopa liikaa. Aika hyvä periaate on se, että mitä vähemmän syö rasvaa, sen vähemmän saa pehmeää, hyvää rasvaa. Mitä vähärasvaisempi levite esimerkiksi, sen pienempi on tyydyttymättömien rasvahappojen suhde. Terveyttä edistävä ruokavalio kuitenkin sisältää erityisesti näitä pehmeitä rasvoja. Jos kova rasva aiheuttaa sydän- ja verisuonisairauksia, niin pehmeä rasva ehkäisee niitä. Miettikää miten siistiä – pystymme ruokavaliolla oikeasti vaikuttamaan tähän. Pehmeä rasva ehkäisee myös kakkostyypin diabetestä!!
Rasvahysteria pois – nyt heti
Rasva on oikeasti hyvis. Se voitelee meidän kropan, pitää koneiston käynnissä, saa ihon hehkumaan ja hermoston pysymään kunnossa, sekä ehkäisee kahta suurta kansantautia. Aika vaikuttavaa, etten sanoisi.
Rasvan riittävä saanti ei tunnu kuitenkaan olevan ihan ongelmatonta. Omega-3 purkista, mutta entä ne omega-6:t? Onko kookosöljy pahaa vai sittenkin hyvää? Millä paistaisin pihvit, öljyllä joka ei kestä paistamista vai voilla, joka kestää, mutta josta en saa näitä kaikkia terveysvaikutuksia? Entä jos nyt paistan pihvit voissa, niin voinko lisätä öljyä enää salaatin päälle vai saanko turhaa energiaa?
On totta, että rasvat sisältävät hurjan paljon energiaa ja leivän päällä pelkästä rasvasta saattaa saada 100kcal. Yli äyräiden ei voi pähkinöitä, siemeniä tai oliiviöljyjä käyttää, oli ne miten ihanan terveellisiä hyvänsä. Jos energiansaantiaan tarkkailee, voi tuntua sääliltä laittaa 1/3 pastasta pois, että saa näkymättömän ruokalusikallisen öljyä lautaselleen. Se on kuitenkin oikea valinta, koska riittävä tyydyttymättömien rasvojen saaminen menee ohi hiilihydraateista mennen tullen. Etenkin laihduttajalle tämä on kannattava kauppa, koska rasva pitää makaronia paremmin myös nälkää.
Hyvä nyrkkisääntö riittävälle rasvansaannille on 1g rasvaa per painokilo per vuorokausi. Jos painaa vaikkapa 80kg, on riittävä rasvan osuus ruuasta 80g. Jos on tottunut kovin vähärasvaiseen ruokaan, voi joutua hieman miettimään, miten sen saa kasaan. Itse käytän salaatinkastikkeena seesamöljyä tai oliiviöljyä ruokalusikallisen per ateria, välipaloilla lisään rahkaan siemeniä ja pähkinöitä ja aamupalasmoothien hurautan chiansiemeniä. Näin saan ihan helposti kasaan päivittäisen rasvamäärän, vaikka en syökään leikkeleitä, leipää, leivonnaisia tai valmisruokaa – juustojakin vain satunnaisesti. Kalaa syön aika paljon, ehkä kolmesti tai neljästikin viikossa. Suosikkikala lohi sisältää paljon hyviä rasvoja, ja niiden määrää voi lohipäivinä muualta hieman pudottaa.
<3: Tanja
0