Kasva jo ulos kateudesta

Kateus on täydellisen turha tunne

Kerroin aiemmassa postauksessa ajatuksiani siitä, onko muiden menestys pois itseltä. Tällä kertaa on tarkoitus pureutua teemaan lisää ja pohtia asiaa kateuden näkökulmasta.

Kerroin aiemmin ihailevani bloggaajia, joilla on todella paljon seuraajia ja jotka tienaavat blogillaan niin, etteivät tarvitse tehdä muita töitä. Kerroin myös, että tulen jossain vaiheessa elämää tavoittelemaan taloudellista riippumattomuutta ja sen myötä lisää vapaa-aikaa. Joku on jo saavuttanut nämä maalit ja omani ovat vasta suunnittelun asteella. Kuuluisiko mun nyt ihailun lisäksi tuntea kateutta tai katkeruutta? Mun vastaus on ei. Voisin tottakai alkaa myös dissata heitä, jättää ankeita ja polkevia kommentteja heidän kuviin ja blogiteksteihin, kyseenalaistaa kaiken mitä he tuottavat ja olla kateellinen. Lopulta – mitä se hyödyttäisi?

Kateuden ja katkeruuden sijasta haluan ottaa mallia ja oppia lisää.

Ihmisen sisäinen kuolemansynti – kateus – on salakavala juttu: nimittäin me voimme olla kateellisia ilman, että tajuamme asiaa itsekään. ”Happamia” – sanoi kettu pihlajanmarjoista – vain koska ei yltänyt sinne. Jos tämä on oivallettu jo vuosikymmeniä sitten, niin ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen asiaa tänäpäivänä laajemminkin. On aivan jäätävän yleistä, että omia tavoitteita tai haaveita ei uskalleta edes ääneen! Eikö me uskota itseemme riittävästi? Vai johtuuko se sittenkin siitä, että aina joku on jo saavuttanut sen, mitä itse tavoittelee? Altistaako sitä itsensä alisteiseen asemaan myöntämällä, että “minäkin haluan”? Siksikö on vain helpompaa sanoa, ettei edes halua pyrkiä samaan kuin kukaan muu? Me ei myöskään osata sanoa hienoista saaviutuksista ääneen toiselle WAU. Kehuminenkin on meille kateellisille kaksijalkaisille aivan liikaa.

Tanja Räty

Muutama vuosi sitten aloittelevana bloggaajana kysyin neuvoja eräässä bloggajien ryhmässä. Noihin ryhmiin ihmiset linkittää omia blogitekstejään toisille bloggaajille, mutta todellisuudessa juuri kukaan ryhmän sisältä ei käy niitä lukemassa. Jokainen haluaa ajaa omaa etuaan ja tuoda itsepintaisesti esille vain sitä omaa juttuaan. Sen huomasi jo mun kysymyksen saamista vastauksista. Sain peräti kaksi vastausta aiheeseen, josta olisi voinut kirjoittaa satoja vastauksia. Aihe oli mikäs muu, kuin bloginäkyvyys ja sen parantaminenJokainen bloggaaja tuntuu olevan toisille uhka, ja tuemme toisiamme huonosti. Todellisuudessa yhteisöllisyys kantaisi paljon pidemmälle. Jos ei halua antaa näkyvyyttä kenellekään paitsi itselleen, on turha luulla sitä saavansa itekään. Näin se vaan menee. 

Tanja Räty

Samaa solidaarisuutta arvostan myös siviilielämässä. Olen aina valmis auttamaan ja tekemään yhdessä, mutta arvostan vastavuoroisuutta. Haluan sanoa kivoja sanoja ja kannustaa, onnitella onnistumisista. Haluan myös olla oikeasti onnellinen toisten puolesta. Kokeile säkin, se on tosi vapauttavaa!

Kateus on maailman turhin tunne. Vaikka olen hokenut tätä tuhat kertaa, sanon sen vielä kerran – jokaisella meillä on mahdollisuus saavuttaa mitä tahansa suurenmoista, eikä ne suurenmoiset asiat tule kenenkään kotiovelle ilman kovaa duunia. Omien haaveidensa eteen pitää tehdä töitä, eikä ainoastaan katsella omasta perspektiivistä kateudesta vihreänä.

 

<3: Tanja

0
Jaa:

This Post Has 5 Comments

  1. Avatar

    Ihan samaa mieltä, itse ihailen myös heitä ketkä tekevät blogillaan työtä ja tienaavat sillä elantonsa. Siihen itsekin tähtään ja otankin näiltä ammattilaisilta vinkkejä vastaan mitä tulee. En ole koskaan ajatellut että olisin kateellinen, olen ennemminkin iloinen siitä että tänä päivänä mahdollistetaan bloggaajan ja somevaikuttajan työ. Se on todella hyvää mainostusta yrityksien tuotteille tai olla brändin kasvona. Toivottavasti sitä myös arvostetaan tulevaisuudessa enemmän työnä 🙂

    1. Avatar

      Todellakin! Näitä kateellisia kuitenkin on, ite oon mm. törmännyt siihen että sellaset ketkä ei bloggaa ite, ajattelee sen rahan / tuotteiden olevan ilmaisia bloggaajalle. Ikäänkuin se ei edellyttäisi bloggajaalta itseltään työaikaa. Sit ollaan kateudesta vihreitä kun bloggaja ei maksakaan kaikesta kivasta aina.

  2. Avatar

    Tosi hyviä ajatuksia aiheesta, oon ihan samaa mieltä. Todellakin pitäis tukea ja kannustaa toinen toistamme – ei se oo keneltäkään pois, pelkästään päinvastoin. Tää olis mun mielestä ihan erityisen tärkeetä niiden keskuudessa, jotka on lähteny blogihommiin yms mukaan vasta ihan hiljattain viime vuosina. Niin moni asia on uusi, opeteltavaa riittää, monet asiat mietityttää ja näkyvyyttä on vaikee saada, koska porukkaa on niin paljon. Meitä on hirveen monta samassa veneessä, joten yhteen hiileen kannattaa kyllä puhaltaa ehdottomasti 🙂

    1. Avatar

      Niinpä! Jokaiselle kuitenkin on ne omat lukijat, ja niiden määrän ratkaisee sisältö. Toisten polkeminen ei tuo niitä itselle lisää kuitenkaan. 🙂 ja noi hakukoneoptimoinnit yms on lopulta kaikkien opetettavissa eikä mitään valtionsalaisuuksia. 😀

  3. Avatar

    Tosi hyvä postaus Tanja! 🙂 Oon samaa mieltä sun kanssa. Paljon on sulla samoja ajatuksia, kun mullakin siinä mun kateuspostauksessa 🙂
    Varsinkin nämä bloggaajien ryhmät yms. Itse haluaisin myös kehittää bloggaamistani, mutta ainakaan facebookin bloggaajat ryhmistä ei apua kannata hakea..

Vastaa

Close Menu

Black Friday