Lapset ovat susia toisilleen

Seis kiusaamiselle

 

“Sä oot läski” 

“Kato miten hidas toi on matikassa”

“Miks sulla on silmälasit?”

“Aika ruma takki”

 

Susi lampaan vaatteissa -sanonta on saanut silmissäni ihan uuden merkityksen. On suorastaan pöyristyttävää, miten paljon kiusaamista lasten keskuudessa on, mutta vielä sitäkin järkyttävämpää on se, etteivät lapset edes ymmärrä mikä on kiusaamista. Kerrotaanko kodeissa enää, että kaikenlainen toisen ominaisuuksien arvioiminen on väärin? Seuraako sellaisesta rangaistuksia vai hyssytelläänkö villaisella puolustellen omaa lasta? Ymmärtävätkö aikuiset, miten murskaksi pienen ihmisen itsetunnon toinen pieni ihminen saa silvottua pelkillä sanoilla?

Kuva: Milla Hakkarainen / ig: @vivianmslb

Olen tosi vihainen siitä, millaisessa paineessa lapset elävät. Koen jatkuvasti vatsanväänteitä uusien välineiden, vaatteiden ja muun hankkimisesta, sillä lapseni ei halua erottua joukosta. Sen ymmärtää, kun kuuntelee lapsen mielenmaisemaa. Kommenttia on saattanut saada vaikka mustista ulkohousista. MUSTISTA!! “Poikien väri” sanoo tyttäreni ihan tosissaan ja tapittaa silmiin niin etten voi olla uskomatta. Kysyn “olenko minäkin sitten poika” ja saan kaiken kertovan katseen – “sä et vaan tajuu!”

Olen huolissani myös siitä, miten materiasta riippuvainen voi alle kymmenenvuotias olla. Jos se olisi minusta kiinni, kasvattaisin lapsen olemaan tyytyväinen mahdollisimman vähään. Mutta olen saanut huomata oman kädettömyyteni tässä asiassa. Jos en panosta – altistan tenavani moitteille.

Kuva: Milla Hakkarainen / ig: @vivianmslb Mekko: Bubbleroom

Lapsen itsetunto ei toki saisi olla kiinni pelkästään koulukavereiden hyväksynnästä. Itsetunto pitäisi kotona saada rakennettua niin jumalattoman vahvaksi, että se kestäisi muutamat talvitakkiin, koulureppuun tai suksiin liittyvät moitteet. Vahvimmastakaan lapsesta ei silti tunnu hyvältä vastaanottaa mitään ylimääräistä negaa, joten kiusaamisen vastainen kasvatus pitäisi hoitaa aivan yhtälailla. Joitakin vanhempia ei vaan tunnu kinnostavan. “Lasten kuuluu hoitaa nämä jutut keskenään” – on vastaus, jonka olen oikeasti kuullut soittaessani konfliktitilanteesta toisen osapuolen vanhemmalle. Niin kraavia välinpitämättömyyttä, että sisälläni porisi kymmenen litran kattilallinen perunoita. Jos lapseni pyytää minulta apua mieltä painavan asian selvittämiseen, niin todellakin teen parhaani auttaakseni häntä. Toisessa päässä välinpitämätön vanhempi tekee minut taas täydellisen kädettömäksi.

Kuva: Milla Hakkarainen / ig: @vivianmslb Mekko: Bubbleroom

Lasten käytöstavat ja vuorovaikutustaidot lähtevät vanhemmista. En suoraan sanottuna yhtään ihmettele, miksi osa jälkikasvusta ei tunnu handlaavan normaalia käytöstä. Ei tarvitse kuin käväistä mammojen keskustelupalstalla ja asia selviää. Myös vanhemmat kiusaavat – he vaan tekevät sen anonyyminä nimimerkkien takaa. Arvostelun kohteena usein on joku julkkis, ja kiusaaminen oikeutetaan perustelulla: “mitäs asettaa itsensä julkisuuteen”. Mikään asia ei kuitenkaan oikeuta kiusaamaan – ei aikuisia eikä lapsia. Jos haluaa kasvattaa jälkipolvensa olemaan kiusaamatta, täytyy opetella nollatoleranssi myös itse. Vaikka lapsi ei näkisi netissä käytyjä keskusteluita, niin vanhemman asenne siirtyy silti lapseen. Voi olla uskottava vain, jos itsekin uskoo asiaan.

Kuva: Milla Hakkarainen / ig: @vivianmslb Mekko: Bubbleroom

Kai meistä jokainen on joskus jonkinlaiselle kiusaamiselle altistunut ja selvinnyt siitä. Myös omat lapsemme selviävät, jos saavat riittävästi rakkautta ja tukea kotona. Kiusaamisen taakkaa ei ansaitse kukaan pieni ihminen kantaa yksin.

Silti mietin monesti, miten paljon pieni mieli kestää. Lapsuus on lyhyt aika, mutta se määrittää valtavan paljon tulevaisuutta. Hyvään lapsuuteen ei kuulu pelko kiusaamisesta. Kuka aikuinen haluaisi mennä töihin joka päivä, jos töissä saisi päivittäin olla kiusaamisen kohteena? Siksi kiusaamiselle pitäisi asettaa nollatoleranssi.

<3: Tanja

2
Jaa:

This Post Has 4 Comments

  1. Todella hyvä postaus, näitä on tullut itsekin pyöritettyä mielessä ja loppujen lopuksi tehty ratkaisuja mm. Lapsen hoidon kanssa sen takia, kun hoitopaikka muuttui toiseen kunnan säästöjen takia ja laatu huononi niin paljon, että se vaikutti lapsen hyvinvointiin ja tapaturmia alkoi sattua enemmän kuin entisessä hoitopaikassa. Vanhemmilta ja muilta se esimerkki tulee, miten suhtaudutaan erilaisuuteen tai muihin ihmisiin – aikuisilla on se suurin vaikutusvalta siihen, millä tavalla lapsi tottuu kohtelemaan muita, ellei ole kyse sairaudesta tai vastaavasta käyttäytymiseen vaikuttavasta asiasta. Hyvä postaus, kiva oli lukea! 😊

    1. Kiitos ajatusten jaksmisesta ❤️

  2. Koulupuku olisi kova sana.

    1. Sanos muuta!!!

Vastaa

Close Menu

Black Friday