Matka muistoihin part 2 – veteen piirretty viiva

Ajatuksia dieetistä

Kirjoitettu alunperin 22.10.2013 aiempaan blogiini

 

Eräässä facebook ryhmässä naiset ovat olleet keväästä asti dieetillä. Suurin osa heistä on ollut dieetillä jo kauan aikaa ennen kevättä. Sitä en tiedä, mistä kenenkin dieetti on alkunsa saanut, tiedän vain sen, että loppua ei näy. Yksi siirtyy nettivalmennuksesta toiseen. Siis maksaa käytännössä muutaman kuukauden välein aina 100€ jollekin taholle saadakseen ruokavalion, jossa rahkan ja munakkaan paikkaa on vaihdettu ja saliohjelmassa (ainakin) toistomäärät ovat vaihtuneet. Milloin saa syödä vain vihreitä vihanneksia, milloin taas pelkästään tuoreita tai pelkästään pakastettuja.. Se sentään on aika varmaa, että kananmunat ja rahka ei ruokavalioissa muutu. Koska niitä tarttee halusipa sitten laihduttaa tai kasvattaa lihasta.
Mutta miksi muuttaa toimivaa ruokavaliota?
Hyvä, ja ihan ilmainen pohja löytyy täältä: go-fat-go
Faktat on faktoja, vaikka maksais niistä kymmenen kertaa vuodessa 100€. Jos ei osaa (tai halua) soveltaa yhtään itse, niin saattaa käydä kukkaron päälle pitkällä tähtäimellä. Mutta ihminenhän tykkää kuluttaa, laittaa rahaa haisemaan. Mitä enemmän asiassa on rahaa kiinni, sen suurempi motivaatio asiaa on jatkaa. Joka ainoasta maailman asiasta tulee asteen verran kiinnostavampi, jos siihen voi tärvätä omaisuuden (tai ainakin muutaman satasen vuodessa). Ilmaiset lajit eivät sensijaan koukuta, paitsi jos sattuu olemaan koira talossa, niin lenkkeily on pakollista kolme kertaa päivässä (ainakin kaupunkilaiselle). Sen sijaan lenkkeily yksin alkaa kiinnostaa vasta yleensä eläkeiän saavuttamisen jälkeen tai ihan hiukan ennen sitä. Nuoremmalla iällä lenkille ilman koiraa on saatava mukaan vähintään iPod (musiikin kuunteluun), kännykkä (SportsTracker), jokaiselle säälle sopivat (merkki) lenkkarit, säähän sopivat vaatteet (joita on mielellään oltava vielä muutamat että voi lenkkeillä joka päivä vaikka vaatteita haluaisi välillä pestä)… Kävelysauvatkin saattaa nähdä. Pieni mahdollisuus on, että joku kävelee ilman edellämainittuja varusteita 10 vuotta vanhoissa lenkkareissa ja äidiltä saaduissa tuulipuvuissa, mutta tuolloin taustalla on jo pakko olla vähintään Fitfarm. Hyvin hyvin hyvin pieni mahdollisuus on, että tämä samainen varusteilla motivoitumaton ihminen lenkkeilee ihan omaksi ilokseen. Mutta sellaisia on todella, todella vähän (alle eläkeikäisissä). Sukupuutto uhkaa ilmaisten lajien vapaaehtoisia harrastajia. Huhuu, missä olette??
Takaisin siihen facebook ryhmään. Sadat naiset ovat miettineet parin kuukauden ajan edellisen dieettinsä loputtua sitä, mitä seuraavaksi. Elämää suurempi kysymysmerkki on se, jos ei tiedä mitä kropalleen seuraavalle tekisi. On kasvatettava lihaksia tai laihdutettava läskiä päältä pois. On oltava projektia projektin perään, ettei vain tarvitse yli kahta kertaa kuukaudessa miettiä, että MITÄ MINÄ HALUAN SYÖDÄ. Ei tarvitse kyseenalaistaa eikä päättää itse. Senkun lukee ohjeesta. Loppuelämänkö?
Parhaat harrastukset ovat elämänmittaisia, tai niin joku ainakin väittää. Vesimies luonteellani en itse hyvin pitkään jaksa harrastaa samoja asioita, joten en todellakaan tiedä, mistä puhun. Ainuttakaan elämän pituista harrastusta minulla ei ole, eikä tule olemaankaan. Pesis tai uiminen ei kiinnosta nykyään pätkääkään, koirankaan kanssa ei aika riitä treenaamaan (tai sitten muut asiat kiinnostavat enemmän), ratsatusharrastukseen tuli kiintiö täyteen about 10 vuoden kohdalla eikä uutta innostusta ole toistaiseksi syttynyt. Jumpat on kiinnostaneet 15-vuotiaasta, odottaen sitä tuleeko 10 vuoden kohdalla limitti täyteen siinäkin lajissa. Ehkä kuntosali on ja pysyy, ja voin valehdella 50-vuotiaana, että mulla on ollut koko elämän mittainen harrastus. Tai sitten ei.
Jos jotain voin varmaksi sanoa, muutakin kuin että hauki on kala, niin sen, että dieettaaminen ei tule olemaan mun loppuelämä. En halua. Kertakaikkisen oksettava ajatus!!! Puhun dieettaamisella joka ainutta tarkkaan grammalleen suunniteltua ruokavaliota, joka on magneetilla kiinni mun jääkaapin ovessa, riippumatta siitä, sisältääkö se 1800 kcal vai 3700kcal. Riippumatta siitä saanko syödä ciabattaa aamupalaksi ja hapankorppuja iltapalaksi. En myöskään halua mennä rakkaisiin harrastuksiini vain, koska joku muu on määrännyt niin. Joku on sanellut ne kaikki 170 hausikääntöä ja 500 sumokyykkyä mun viikko-ohjelmaan, ja mikä naurettavinta, mä olen ihan itse maksanut siitä!!! Ja sen jälkeen mä olen päättänyt, että tää asia on mun intohimo ja elämän keskipiste, asia jota ilman en voi elää.
Entä jos mä laitan ne 170 hauiskääntöä ja 500 sumokyykkyä kalenteriini itse. Mä määrään. Mä määrään itse itselleni sen 1800 kalorin ruokavalion, päätän itse missä järjestyksessä ne syön ja päätän itse kehoani (tai päätäni) kuunnellen myös sen, milloin on aika pitää vapaasyöntipäivä. Onko se vielä mun intohimo? Tai sun, tai sun naapurin Maijan? Jos mä teen hommaa pelkästään itseäni varten? Mustavalkoisesti vastaten voin sanoa vanhasta kokemuksesta joo. Mutta jos mietin uudelleen asiaa. Oisinko entisessä elämässäni syönyt joka ainoa maailman päivä makaroonilaatikkoa ja kanakeittoa samoista tarvikkeista tehtynä, joka ainoa maailman päivä, vain koska mä olen päättänyt niin? Ja sitten väittäisin sitä intohimokseni. Koputtaisin onttoa puuta, jos väittäisin jälkimmäisen vaihtoehdon kohdalla sinisilmäisesti ajattelematta, kyllä. Kanakeitto ja makaroonilaatikko on ihania, mutta ei vuoden jokaisena tai edes jokatoisena päivänä, vuodesta toiseen, kunnes vuodeosasto päättää mitä mä syön. Never ever. Ei tuu toteutumaan.
Mutta mihin se viiva piirretään? Se raja, jolloin dieetistä tulee elämäntapa tai maailman napa? En puhu laihtumiseen johtavista dieeteistä, vaan ylipäätään dieeteistä. Sheikkereillä brassailusta, naudanjauhelihasta tai vihersalaatista joka ainoalla aterialla? Naudanjauheliha ja vihersalaatti maistuu tosi hyviltä, ei sillä. Nyt uidaan paljon syvemmissä vesissä. Jokainen voi toki itse määrittää sen, missä menee elämäntavan, harrastuksen tai minkä tahansa muun asian “hyvän maun” raja. Missä vaiheessa asia tai ruoka-aine alkaa maistua paskalta, missä vaiheessa rakkaasta harrastuksesta tulee pakote. Voiko sitä edes tietää etukäteen?
<3: Tanja
0
Jaa:

Vastaa

Close Menu